Näytetään tekstit, joissa on tunniste säilyttäminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste säilyttäminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Tiistai-idea varastoimisesta

Joka kevät vilkuilen maaliskuun lopulla vuoronperään kalenteria ja säätiedotuksia: josko perheen talvivaatteet jo voisi viedä kellarikomeroon odottamaan syksyä. Tänä vuonna kevään tulo tuntuu taas ottavan koville, mutta vappuun vedän joka tapauksessa rajan. Sen jälkeen on kerta kaikkiaan pärjättävä kelissä kuin kelissä kerrospukeutumisella ilman talvihynttyitä.

Vielä muutama vuosi sitten minulla oli systeemi, jossa kellarikomeroon säilötyt pienempää kokoa olevat pahviset kotilaatikot oli numeroitu ja laatikoiden sisältö kirjoitettu auki Excel-taulukkoon. Laatikoita oli tuolloin reilut kolmisenkymmentä.

Nyttemmin olen laittanut kiertoon suurimman osan kellarikomerossa aikanaan säilötyistä vaatteista ja tavaroista, ja käytössä olevia laatikoita on enää kymmenkunta. Niistä yhdessä on joulukuusenkoristeita, yhdessä muita joulukoristeita, yhdessä pääsiäiskoristeita ja yhdessä ihan kaikkein ihanimmat vanhat sisustustavarat muistona pitkäaikaisesta unelmastani, vanhasta puutalosta.

Lopuissa laatikoissa onkin kesällä lasten talvivaatteita ja talvella lähinnä lasten hellevaatteita. Koska kellarissa säilytettäviä laatikoita on enää niin vähän, olen luopunut Excelistä. Sen sijaan tulostan nykyisin Dymo-kirjoittimella laatikoiden kylkiin tiedon siitä, koska kyseinen laatikko on tarkoitus ottaa esille seuraavan kerran – siis kuukausi ja vuosiluku.

Koska kaksi nuorempaa lastani ovat vielä siinä kasvuisassa iässä, että joka talvelle ja kesälle on hankittava uudet kamppeet, tavakseni on tullut myydä edellisenä talvena käytössä olleet vaatteet itsepalvelukirppiksellä lokakuun aikana ja edellisenä kesänä käytössä olleet vaatteet huhti-toukokuussa. Turha talvivaatteita on vapun jälkeen yrittää kaupitella.

Sama pätee luistimiin ja luistelukypäriin, mutta ne säilytämme kellarikomerossa isossa kestokassissa laatikoiden sijaan, joten niiden osalta dymotusta ei tarvita.

Laatikoiden sisällön esilleottamisaikataulun mukainen merkitseminen on minusta äärimmäisen toimiva ratkaisu. Kun lokakuun alussa menen hakemaan nyt kellarikomeroon viemiäni talvikamppeita myyntiin, näen yhdellä vilkaisulla, mitkä laatikoista lähtevät mukaani. Aikataulutus, rutiinit ja selkeät merkinnät ovat mahtava yhdistelmä. Suosittelen!

Elokuun Tilan tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Tavaroiden keskellä, matkalla itseen


Elokuun Tilan toteuttamissa koulutetun ammattijärjestäjän palveluissa pyritään tekemään asiakkaan kodista sekä kaunis että arjen prosessien kannalta mahdollisimman toimiva ja turvallinen.

Asiakkaan määrittelemien tavoitteiden mukaisesti tässä käytetään keinoina tavaramäärän vähentämistä, asumisen arjen prosessien ja säilytysratkaisujen uudelleen miettimistä sekä tavaroiden uudelleen sijoittelua ja somistuksellisia elementtejä.

Jos päämääränä on vähentää tavaroita, tilannekartoituksen ja tavoitteiden asettamisen jälkeen aloitetaan käytännön työ jakamalla läpikäynnin kohteena olevat tavarat rivakasti tunnepohjalta plussiin, miinuksiin ja neutraaleihin.


Plussat säilytetään, miinukset laitetaan kiertoon ja neutraaleihin palataan niin monta kertaa uudelleen, että päätös niiden osalta on valmis syntymään. Säilyttämisen perustelu voi olla rakas muisto tai arjessa esillä olevan esineen kauneus siinä missä todellinen käyttötarvekin. Säilytettävien tavaroiden osalta mietitään, mikä olisi säilytettäville tavaroille looginen ja mahdollisimman helppokäyttöinen säilytystapa ja / tai mahdollisimman esteettinen ja toimiva esillepano.

Tarpeettomiksi todettujen tavaroiden kierrätys suunnitellaan asiakkaan toivomalla tavalla ja mahdollisuuksien mukaan myös toteutetaan saman tien. Jos asiakas haluaa laittaa tavaroita myyntiin vaikkapa jollekin nettikirpputorille, tavarat voidaan myös valokuvata läpikäynnin lomassa.

Ammattijärjestäjän palveluiden vaikuttavuudesta


Elokuun Tilassa ei seurata palveluiden vaikutuksia asiakkaiden elämään varsinaisen projektin päätyttyä, ellei siitä erikseen asiakkaan kanssa sovita. Koska Suomessa on ollut koulutettuja ammattijärjestäjiä vasta viitisen vuotta, on toistaiseksi melko mahdotonta sanoa, onko palveluillamme ollut pysyviä vaikutuksia.

Ilokseni monet asiakkaistani ovat kuitenkin kuukausien ja vuosienkin jälkeen viestitelleet, että jonkun pikkuruisen nurkkauksen yhdessä raivaamisesta on lähtenyt liikkeelle kokonaisvaltainen elämänmuutos, joka on ulottunut paljon asumisen arkea pidemmälle.

Kun oppii päästämään irti tarpeettomista tavaroista, oppii samalla keskittymään elämässään kaikkeen siihen, mikä oikeasti on tärkeää: toiset ihmiset, elämykset ja mielekäs tekeminen niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Tämä on tullut monille positiivisena yllätyksenä.

Tavaroiden läpikäyminen yksitellen on sekä fyysisesti että etenkin psyykkisesti niin rankkaa, ettei yhden kaaoksen esine kerrallaan kesytettyään kovin helposti ajaudu toiste samanlaiseen kaaokseen.

Oppimisnäkökulmasta onkin tärkeää, että me ammattijärjestäjät emme tee urakkaa asiakkaidemme puolesta, vaan nimenomaan heidän kanssaan. Erilaisten sairauksien, esimerkiksi sairaalloisen hamstraamisen, osalta tilanne on tietenkin erilainen. Silloin tarvitaan ammattijärjestäjän ylläpitokäyntejä säännöllisin väliajoin.

Koulutettu ammattijärjestäjä avuksi vuosimaksulla


Elokuun Tila ottaa 1.3.2016 käyttöön tunti- ja urakkahinnoittelun lisäksi 970 euron suuruisen vuosimaksun, jonka maksaneella on oikeus yhteensä 20 tuntiin koulutetun ammattijärjestäjän kotitalousvähennyskelpoisia palveluita yhden kalenterivuoden aikana maksusta lukien. Vuosimaksua hyödynnettäessä palveluiden tuntihinnaksi jää 48,50 €, kun se normaalisti on 65 €.

Vuosimaksun maksanut asiakas voi valita palveluiden ajankohdat vuoden varrella oman tarpeensa mukaan, toki Elokuun Tilan yleisen ajanvaraustilanteen huomioiden. Myös yksittäisen palvelutilanteen keston voi valita kahden ja kuuden tunnin väliltä kulloisenkin tilanteen ja käyttämättä olevan tuntimäärän mukaisesti.

Vuosimaksu on järkevä vaihtoehto silloin, kun läpikäytävää tavaraa on erityisen paljon tai raivattavia huoneita on useampia. Vuosimaksu soveltuu erinomaisesti myös muuttojen yhteyteen, jolloin osa palvelutunneista voidaan käyttää vanhassa ja osa uudessa osoitteessa. Lisäksi vuosimaksu on hyvä vaihtoehto säännölliseen seurantaan ja ylläpitoon vaikkapa ikääntyneen, sairaalloisesta hamstraamisesta kärsivän tai bipolaarihäiriöisen asiakkaan kohdalla.

Huomionarvoista on, että ammattilaisen johdolla tehtävän raivausprojektin tarkoitus on helpottaa elämää, ja nimenomaan koko loppuelämää. Kun koulutetun ammattijärjestäjän palveluiden hinnan jakaa odotettavissa olevilla elinvuosilla, satsaus omaan ja perheenjäsenten arkiseen hyvinvointiin on varsin kohtuullinen.

Kodin raivaaminen, tavaroiden läpikäyminen ja vähentäminen sekä uudenlaisten, kestävämpien kulutustottumusten opetteleminen on usein vuosien mittainen prosessi, johon liittyy paitsi käytännön tason probleemia säilyttämisestä ja kuljettamisesta, myös syvällinen henkinen aspekti. Tavaroiden keskellä ihminen on aina jollain lailla matkalla itseensä.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Tiistai-idea, lasten piirustukset ja askartelutyöt

Kaltaisessamme monilapsisessa, käsillä tekemistä harrastavassa perheessä kertyy ajan mittaan valtavat määrät piirustuksia ja kaikenlaisia askartelutöitä. Kaikkien niiden säilyttäminen on yksinkertaisesti mahdottomuus.

Silti tunnustan oitis, että yksi oman sukuni kalleimmista aarteista ovat muutamat mummoni kouluaikaiset piirustukset 1920- ja 1930-lukujen vaihteesta. Ne ovat aivan ihania! Mutta korostan vielä: niitä on vain muutama.

Hyödynnä papereiden kääntöpuolet ja mapita


Vuosikaudet erilaisia toimistotöitä tehneenä olen kantanut kotiin kilokaupalla toiselle puolelle tulostettua "roskispaperia" lasten piirustuspaperiksi. Tässä täytyy tietenkin huomioida tietosuojanäkökulma; ihan mitä tahansa informaatiota ei saa piirustusten takaa löytyä. Lapseni piirtävät täysin puhtaille arkeille ainoastaan lahjaksi tai muuten kodin ulkopuolelle menevät työt. Akvarellipaperia meillä toki on ihan kaupasta hankittuna.

Koska piirustusten koko etenkin kierrätettyjä arkkeja käytettäessä on yleensä se tylsä ja luovuutta rajoittava A4, niistä parhaat on helppo mapittaa muovitaskuissa säilytettäviksi. Kun kaksi piirustusta laittaa vastakkain, takapuolella oleva teksti ei haittaa yhtään. Isommat työt voi taitella mappiin mahtuviksi tai valokuvata ja laittaa piirustusmappiin valokuvataskuissa.

Aikajärjestykseen laitetuista piirustuskansioista on helppo ja mukava seurata lasten kuvallisen ilmaisun kehittymistä. On tärkeää, että jokaisella perheen lapsella on oma mappinsa, jonka sisällöstä saa olla ylpeä!

Valokuvaa ja rakenna "työnäytekansio"


Lasten askartelutyöt ovat niin liikuttavia, että niiden pois heittäminen saattaa tuntua suorastaan tuskalliselta. Jossain vaiheessa raja kuitenkin tulee väistämättä vastaan.

Kun vessapaperirullasta, kartongista ja silkkipaperista kieli keskellä suuta ähelletty valkovuokko on ollut näkyvällä paikalla ihailtavana sopivan mittaisen ajan, ota siitä valokuva. Hyvässä valokuvassa kolmiulotteinen ja yleensä melko hauras askartelutyö kestää kauniina vaikka kuinka kauan. Toisin olisi, jos työn sulloisi jonnekin kaapin perälle tai pahvilaatikkoon.

Vaikka valokuvat vievät digitaalisessa muodossa kaikkein vähiten säilytystilaa, tässä tapauksessa kuvat kannattaa kuitenkin ehdottomasti teettää tai tulostaa paperille. Niin lapset itsekin pääsevät ihailemaan omia aikaansaannoksiaan eivätkä vaivalla tehdyt askartelutyöt katoa pois heittämisen myötä lastenkaan näkökulmasta jäljettömiin.

Askartelutöistä voi koota perheen jokaiselle lapselle valokuvakansioon oman "työnäytekansion". Tietenkin kuvat voi laittaa valokuvataskuissa myös jokaisen omaan piirustuskansioon, suunnilleen oikeaan paikkaansa kansion aikajanalla. Jos lapsilla on jokaisella "omat" värinsä (meillä keltainen, oranssi ja pinkki), niitä kannattaa soveltaa myös piirustus- ja työnäytemappien valinnassa.

Mikä on säilyttämisen arvoista?


Mutta mitkä työt sitten ovat säilyttämisen arvoisia? Tätä pitää kysyä lapsilta itseltään, ja ylenmääräiseen tunteiluun taipuvaisten äitienkin on syytä kunnioittaa lasten tahtoa tässä kohden.

Säilöön laitettujen töiden läpikäymisestä vaikka kerran vuodessa jonakin tiettynä päivänä voidaan tehdä koko perheen yhteinen rituaali, esimerkiksi kesäloman alkajaisiksi. Vuosittaisella läpikäyntikierroksella voidaan jutella töistä ja lasten taitojen kehittymisestä sekä poistaa samalla ne tuotokset, jotka eivät saa tekijässään aikaan positiivisia tuntemuksia tai herätä positiivisia muistoja työn tekemisestä.

Näin lapsuusajalta säästettyjen luovien tuotosten määrä pysyy hallittuna samalla kun niiden merkityksellisyys ja niihin liittyvät mukavat muistot vahvistuvat. Millaisen kompaktin aarteen kotoa muuttavat lapset aikanaan tämän myötä saavatkaan mukaansa!

Varsinkin lapsille piirustukset, maalaukset ja askartelutyöt ovat pitkälti väline: luomisprosessi on ollut se tärkein asia. Jos siitä ei ole tekijällä muistikuvaa eikä lopputuotoskaan erityisesti sykähdytä, voi levollisin mielin päästää irti.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Raivaamisen työläydestä

Raivaaminen on työlästä! Ja oppimisnäkökulmasta sen kuuluukin olla, jotta kulutuskäyttäytymisessä tapahtuisi samalla muutoksia – mikä on erittäin oleellinen asia asumisen viihtyisyyden, toimivuuden ja turvallisuuden lisäksi.

Ihmisten omatoimista raivaamista helpottaakseni perustin heinäkuun 2015 lopulla Facebookiin Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmän.

Vertaisryhmässäni menetelmää ei ole nostettu, eikä tulla nostamaan, itseisarvoksi, kuten esimerkiksi nyt niin kovin trendikkäässä KonMari-filosofiassa. Annan ryhmäläisille ajattelemisen aihetta, ja jokainen soveltaa sitä omaan elämäntilanteeseensa resurssiensa mukaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ryhmän nimenkin mukaisesti olemme käyneet kodin tavararyhmien aakkosia läpi. Näin yli puolen vuoden matkan jälkeen olemme siirtymässä M-kirjaimeen. Aakkostaminen on tehokas tapa saada haravoitua suurin osa kotien sadoista erilaisista tavararyhmistä, kun eteneminen on sen pohjalta tietyn ennalta määrätyn järjestyksen mukaista.

Kun tavararyhmät on käsitelty, siirrymme käsittelemään kodin tiloja ja niihin liittyvää problematiikkaa. Samalla toinen ja tarkempi karsintakierros tehdään tila-ajattelun pohjalta. Aikaahan tämä vie, mutta se on vain hyväksyttävä. Kuten yleensäkin: onneen ei ole oikotietä.

Ammatillisesta näkökulmasta


Näin ammatillisesta näkökulmasta katsottuna Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmäni toimintaan liittyy muutama oleellinen juttu:

Ensimmäinen asia on tuo mainitsemani vaivannäön kautta oppiminen. Sen takia en koulutettuna ammattijärjestäjänä tee työtä asiakkaideni puolesta, vaan nimenomaan heidän kanssaan, ja siinäkin enemmän taustatuen roolissa.

Toinen asia on se, että jokaisen kannattaa nähdäkseni ottaa tavoitteekseen tietää, mitä kaikkea omistaa – muutenhan omistaminen on täysin turhaa! Tämä taas edellyttää, että jokainen esine on jossain vaiheessa käytävä läpi.

Kolmas keskeinen asia on olemassa olevan määrän ja tarpeen välinen suhde. Ensin on määriteltävä, mikä on itselle tai perheelle tarpeellinen määrä mitäkin tavaraa, vaikkapa pussilakanoita, ja sen jälkeen olemassa olevaa määrää on verrattava tarpeelliseen määrän. Jos niiden välillä on erotus, on joko mentävä ostoksille tai laitettava tavaraa kiertoon.

Jotta erotus voidaan todeta, on kaikkien huushollin pussilakanoiden oltava koottuna yhteen ainakin hetkellisesti. Useimpien tavararyhmien kohdalla paras säilyttämisvaihtoehto pitkälläkin tähtäimellä on se, että saman kategorian tavarat ovat samassa paikassa.

Erilaisista lähtökohdista


Lähtökohtamme kodin raivaamiseen ja tavaroiden läpikäymiseen ovat täysin yksilöllisiä. Itse tiedän yleensä tarkistamattakin, kuinka monta mitäkin tavaraa huushollistamme löytyy. Ja sen tiedän täydellä varmuudella, mistä ne löytyvät.

Meidän perheellämme on suhteellisen pieni koti, vain 97,5 neliötä kuudelle hengelle, ja erittäin maltillinen määrä tavaraa. Tilanne on totaalisen erilainen vaikkapa niillä, joilla tavarat jo haittaavat kotona liikkumista ja erilaisten askareiden tekoa. Ja sitten on kaikenlaisia tilanteita siltä väliltä.

Kodin raivaajan ABC -vertaisyhmässä voi hyvin olla mukana, vaikka ei aina ehtisikään samantien käydä esille nostettuja tavararyhmiä konkreettisesti läpi. Myös mielikuvaläpikäymisellä on iso merkitys. Se auttaa muuttamaan karsimisajatukset teoiksi.

Mutta hei: raivaamistakaan ei tarvitse tehdä yksin!


Sunnuntaina 14.2. vietettävän ystävänpäivän kunniaksi Elokuun Tila antaa asiakkailleen 20 % alennusta kaikista viimeistään pe 19.2.2016 varatuista normaalihintaisista palveluista. Esimerkiksi kolmen tunnin palvelun hinnaksi jää tällöin 156 euroa (norm. 195 e).

Tarjoushintaisten palvelukertojen määrää ei ole rajoitettu, mutta tarjous on voimassa ainoastaan Elokuun Tilan ensisijaisella palvelualueella Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Tarjoushintaiset palvelut on hyödynnettävä toukokuun 2016 loppuun mennessä.

Jos haluat käyttää tarjouksen hyödyksesi, kirjoitathan sähköisessä ajanvarauksessa alennuskoodille varattuun kohtaan "ystävänpäivätarjous".

Valtakunnallista Siivouspäivääkin muuten vietetään jälleen 28.5. mikä vinkkinä ja kannustimena kerrottakoon!

tiistai 2. helmikuuta 2016

Tiistai-idea, lääkekaappi


Elämme jokavuotisten influenssatartuntojen kulta-aikaa, joten nyt on aivan oivallinen väli kurkistaa lääkekaappiin, mikäli tauti ei ole vielä päässyt yllättämään.

Lääkkeisiin, lääkevoiteisiin ja muihin lääkinnällisiin tuotteisiin on merkitty yleensä kuukauden tarkkuudella se, mihin asti ne ovat käyttökelpoisia.


Ota tavaksi, että säilytät kaikki lääkinnälliset tuotteet kotonasi yhdessä paikassa ja käyt joka kuukauden ensimmäisenä päivänä läpi lääkekaappisi sisällön poistaen sieltä mahdolliset päättyneen kuukauden aikana vanhaksi menneet tuotteet.

Kun kaikki lääkkeet ovat yhdessä paikassa ja tarkistuksen tekee kerran kuussa, läpikäynti sujuu todella nopeasti. Lisäksi pysyt hyvin kärryillä siitä, onko jotakin tarpeen hankkia lisää. Tehtävää voi vielä nopeuttaa entisestään säilyttämällä lääkkeet – tai ainakin suurimman osan niistä – kaapissa siten, että niiden käyttöaika on nähtävissä yhdellä silmäyksellä pakkauksia siirtelemättä.

Vanhentuneet lääkkeet ovat vaarallista jätettä


Suomalaiset hävittävät arviolta noin kolmanneksen lääkejätteistä esimerkiksi heittämällä ne sekajätteeseen tai vessanpönttöön, joten Suomen luontoon päätyy edelleen valtavat määrät käyttämättä jääneitä lääkkeitä.

Vanhentuneet tai muusta syystä käyttämättä jääneet lääkkeet ovat kuitenkin vaarallista jätettä, vanhalta nimitykseltään ongelmajätettä, joten ne hävitetään asianmukaisesti apteekkiin palauttamalla. Vanhentuneiden lääkkeiden säilyttäminen kotona on riski erityisesti lapsille ja kotieläimille, mutta myös esimerkiksi näön heikkenemisestä kärsiville ikääntyneille.

Lääkejätteiden rahallinen arvo on jopa kymmeniä miljoonia euroja. Melkoinen määrä rahaa ongelmajätelaitoksella poltettavaksi! Lääkejätteiden vähentämiseen on olemassa monia hyviä konsteja, joista parhaiten omaan tilanteeseen sopivat kannattaa ottaa heti käyttöön. Esimerkiksi lääkkeiden ostaminen sopivissa erissä ja uuden lääkehoidon aloittaminen pienellä kokeilupakkauksella vähentävät lääkejätteen määrää.

Lääkejätteiden ja -pakkausten lajittelu


Varsinainen lääkejäte palautetaan apteekkiin lajiteltuna seuraavasti:

  • läpipainoliuskat pussiin ilman pahvipakkausta
  • muut tabletit ja kapselit pussiin ilman purkkia
  • voiteet ja nestemäiset lääkkeet pussiin omissa tuubeissaan tai pulloissaan ja
  • jodia sisältävät lääkkeet omaan pussiinsa.

Apteekkiin voi palauttaa myös ruiskut ja neulat sekä elohopeakuumemittarit, mutta ne on pakattava erikseen, neulat erityisen huolellisesti. Jos lääkkeen annosteluväline tulee myös palauttaa apteekkiin, siitä on maininta pakkauksen ohjeissa.

Jos siinä apteekissa, jossa sinulla on tapana asioida, ei ole lääkejätteelle varattua keräyssäiliötä, lajitellun lääkejätteen voi antaa apteekin henkilökunnalle toimitettavaksi eteenpäin.

Lääkkeiden kartonkipakkaukset lajitellaan kartonkikeräykseen, ohjelehtiset paperinkeräykseen, läpipainopakkaukset sekajätteeseen sekä lasi- ja muovipurkit hygienia- ja turvallisuussyistä niin ikään sekajätteeseen (Huom! ei lasin- tai muovinkeräykseen).

Meidän perheessämme toimii erittäin hyvin systeemi, jossa lääkekaapin sisältö käydään läpi kerran kuussa ja vanhentuneet lääkkeet kerätään eteisen siivouskomerossa olevaan apteekin muovipussiin. Kun muovipussi on täynnä, se viedään apteekin keräyssäiliöön samalla kun apteekissa on muutenkin tarpeen asioida.

Tammikuussa 2016 startanneet Elokuun Tilan tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Tiistai-idea, talviurheiluvälineet

Yle uutisoi 29.12.2015, että vähävaraiset lapsiperheet tinkivät usein ensimmäiseksi lasten harrastuksista ja harrastusvälineistä. Esimerkiksi vähävaraisille lapsiperheille lahjoituksia keräävällä ja edelleen välittävällä Hope ry:llä on näihin aikoihin suurta tarvetta muun muassa käytetyille luistimille ja suksille. Etenkin isompien lasten harrastusvälineistä (koosta 37 ylöspäin) on vuodesta toiseen pulaa.

Kuinka ollakaan, myös lapsille pieniksi jääneet talviurheiluvälineet ovat tavararyhmä, joka tuntuu helposti jäävän pyörimään varastojen pimeisiin nurkkiin. Miten nämä kaksi ilmiötä saataisiin kohtaamaan?

Mitäpä jos lahjoittaisit lapsille pieniksi käyneet talviurheiluvälineet niitä tarvitseville sen sijaan, että myisit ne pikkurahalla nettikirppiksellä tai perinteisellä kirpputorilla? Lahjoituksia ei ole välttämätöntä kierrättää minkään organisaation kautta, vaan akuuttia tarvetta voi hyvinkin löytyä omasta naapurustosta, sukulaisperheistä tai vaikkapa lähimmän alakoulun urheiluvälinevarastosta. Akuutti tarve on tässä se avainsana: parivuotiaalle vesselille ei välttämättä kannata lahjoittaa numeron 35 hokkareita, vaikka kuinka olisi samaa sukua.

Meidän perheessämme pieniksi jääneet luistimet lahjoitettiin tänä vuonna lasten koululle. Antamisen ilo oli moninkertainen verrattuna siihen rahasummaan, jonka aivan hyväkuntoisista luistimista olisi kirpputorilla saanut.

Laitetaanpa tarpeettomat talviurheiluvälineet kiertoon ja tehdään tilaa tärkeämmälle!

Tammikuussa 2016 jakoon lähtevät Elokuun Tilan tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Tiistai-idea, kynttilät


Kynttilöitä on käytetty valaisemiseen jo ammoisista antiikin ajoista lähtien. Keskiajalla kynttilät olivat ylellisyysesineitä, mutta nykyisin niitä kertyy helposti suuriakin määriä kaappeihin ja lipastonlaatikoihin. PartyLite-ilmiö on luku sinänsä.



Kynttilät erilaisine oheistuotteineen ovat suosittuja lahjoja. Monet eivät kuitenkaan voi polttaa kotonaan kynttilöitä lemmikkieläinten takia tai terveydellisistä syistä. Kynttilän palaessa ilmoille leijailee polyaromaattisia hiilivetyjä, esimerkiksi bentseeniä ja tolueenia, pienhiukkasia ja häkää.

Terveyshaitat saattavat helposti vastata passiivista tupakointia, ja noin kymmenen kynttilän polttaminen voi lähennellä jo ruuhkaisten autoteiden hiukkaspitoisuuksia. Tätä taustaa vasten tuntuu vähän jännältä, että Earth Hour -ilmastotapahtumassa ihmisiä kutsutaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle.

Myös kynttilöiden raaka-aineisiin liittyy ekologisesti arveluttavia tekijöitä. Steariinia valmistetaan eläinrasvasta tai palmuöljystä, johon liittyy ekologisten ongelmien lisäksi myös eettisiä ongelmia. Tuikkukynttilöissä käytettyä parafiinia puolestaan syntyy sivutuotteena maaöljyn tislausprosessissa.

Kynttilöiden ekotaakkaa voi vähentää ostamalla niitä kirpputoreilta tai tekemällä niitä itse vanhojen kynttilöiden steariiniparafiinijämistä tai vaikkapa kaatamalla tyhjään sitrushedelmän kuoreen ruokaöljyä. Kotimaiset mehiläisvahakynttilät ovat myös yksi vaihtoehto. Kynttilät kuuluvat kotivaraan, joten jonkun verran niitä olisi joka kodissa syytä olla Suomessakin ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien, sähköjä katkovien myrskyjen varalta.

Tunnustan: kynttilät ovat suurin ekosyntini. Koska olen aistiyliherkkä, luonnonvalo – ja sen puutteessa kynttilänvalo – on minulle kaikkein miellyttävin valaistus kotosalla ollessani. Minulle kynttilät ovat päivittäistä kulutustavaraa. Ostan uusia sitä mukaa, kun edelliset loppuvat.

Moni luova ja käsistään kätevä näkee etenkin joulun alla mukavan maalaisromanttisissa toiveunissa itsensä valamassa kynttilöitä. Niin näin minäkin, kunnes kokeilin vuosien unelmoinnin (ja kynttilänjämien keräämisen) jälkeen muutaman kerran ja totesin, ettei se homma ole minua varten.

Nykyisin kierrätän kynttilänjämät ja haltuuni joutuneet syystä tai toisesta epämieluisat kokonaisetkin kynttilät Materiaalitori kierrättäjille Uusimaa -ryhmäni kautta kädentaitajille jatkokäyttöä varten, uusien kynttilöiden tai sytykeruusujen valmistamiseen. Tuikkukuoret laitan metallinkeräykseen, mutta niistäkin taitavat kädet saavat aikaiseksi vaikka mitä kaunista.

Kohtuus kynttilämääriin ja tilaa tärkeämmälle!

Tammikuussa 2016 jakoon lähtevät Elokuun Tilan tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Tiistai-idea, saapuneet postikortit

Tammikuussa 2016 jakoon lähtevät Elokuun Tilan tiistai-ideat! Tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään. Tässä ensimmäinen:

Moni on säästänyt automaattisesti kaikki saamansa joulu-, onnittelu- ja muut kortit asiaa sen kummemmin pohtimatta. Vuosikymmenten aikana vastaanotettuja kortteja kertyy melkoinen määrä, vaikka korttien lähettäminen onkin jatkuvasti vähentynyt. Sääli sinänsä, postikortteja on ihana saada! Ihan toisenlaista kuin digitaalisia viestejä.

Nyt olisi hyvä aika käydä läpi päättyneen joulunajan kortit ja samaan syssyyn kaikki muutkin vuosien saatossa vastaanotetut korttitervehdykset. Ohjenuoraksi voisi ottaa esimerkiksi sen, että säilyttää vain käsin tehdyt ja / tai sellaiset, joissa on jollain tavoin erityisen koskettava viesti kirjoitettuna.

Valokuvakortit voisi laittaa vaikkapa valokuvakansioon muiden kuvien joukkoon – ja miksei muutkin erityisiltä tuntuvat. Jos valokuvat on tapana laittaa aikajärjestyksessä albumiin, silloin myös korttien saamisajankohta muistuu myöhemminkin mieleen.

Jos tietyltä lähettäjältä tulee vuosittain vaikkapa lapsi- tai maisemateemainen valokuvakortti, hauska idea on tehdä korteista vuosien mittaan kronologisesti etenevä pieni kirjanen lahjaksi niiden lähettäjälle. Hänellä ei välttämättä ole itsellään omia kappaleita korteista, tuskin ainakaan kauniisti aikajärjestyksessä albumiin laitettuna.

Pienet lapset katselevat usein mielellään saamiaan kortteja, joten ne voi laittaa heidän ulottuvilleen omaan kansioon tai muistolaatikkoon. Kun katseluinnostus haihtuu, kortit voi käydä lapsen kanssa läpi ja säästää niistä ne, jotka edelleen syystä tai toisesta puhuttelevat lasta. Kukaan tuskin aikuisena kaipailee lapsena saamiaan kortteja – ellei sitten kyseessä ole ollut syystä tai toisesta oikein todella vaikuttava kortti tai tilanne.

Jos läpikäynnin jälkeen kiertoon joutaviksi todettuja kortteja ei halua laittaa vain yksinkertaisesti kartonkikeräykseen, ne voi lahjoittaa askartelumateriaaliksi päiväkodille, alakoululle tai kierrätyskorttien askartelijoille, joita tavoittaa varmasti Facebookiin perustamieni valtakunnallisen ja maakunnallisten Materiaalitori kierrättäjille -ryhmien kautta.

Kortit kiertoon ja tilaa tärkeämmälle!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Sijoitusvinkkejä luopujille

...paitsi että melko monesti et tarvitse.
Sen lisäksi, että jokainen eletty päivä on ainutlaatuinen lahja ja mahdollisuus, se on myös vääjäämätön askel luopumisen tiellä. Ikääntyminen on luopumista. Se voi olla sairauden sanelemana passiivista, mutta toivoisin sydämestäni, että kaikilla olisi mahdollisuus aktiiviseen luopumiseen. Soisin jokaisen voivan käyttää omaa päätäntävaltaansa siinä, mistä luopuu ja milloin ja mitä luopumislistalle päätyneille asioille tapahtuu.


Sodan jälkeiseen niukkuuteen syntyneet suuret ikäluokat kävelivät työpaikkoihin suoraan koulunpenkiltä ja alkavat nyt pikkuhiljaa olla eläköityneitä, monet katkeamattoman työuran tehneinä. Taloudellisen vaurastumisen myötä on tullut haalittua irtainta omaisuutta. Kun kellari- ja vinttikomerot, ulkovarastot, autotallit ja kesämökit ovat täyttyneet tavaroista, on hankittu isompia asuntoja ja kesämökkejä ja kenties myös vuokrattu varastotilaa. On mahdollisesti kerjätty minimalismiin hurahtaneilta naapureilta ylimääräisiä varastokoppeja ja hankittu tavaroille lisää säilytyskalusteita kaikkiin edellä mainittuihin paikkoihin. On annettu lasten muuttaa pois kotoa jälkiään siivoamatta: keski-ikää hipovan entisen nuorison huoneet ovat jääneet museoiksi niille sijoilleen, puoliksi juotuine virvoitusjuomatölkkeineen kaikkineen.

Ikääntymisen myötä monet haluavat kuitenkin selkiyttää elinympäristöään. Paula Kokkosen, Liisa Elovainion ja Pirkko Lahden vuonna 2012 humoristisella otteella julkaisema Sijoitusopas on varsin suositeltavaa lukemistoa etenkin ikäryhmälle 50+. Kirjan kuvitteelliset ja kuulemma osittain oikeatkin ”koesijoittajat” ovat tavaroidenläpikäyntiammattilaisen näkövinkkelistä riemastuttavan tunnistettavia. Kaikella rakkaudella. Minullekin, alan ammattilaiselle, Sijoitusopas alleviivaa suorastaan hengästyttävällä tavalla sitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa me länsimaiset nykyihmiset tärväämme sinänsä melko toisarvoisten tavaroiden kanssa teutaroimiseen: hankkimiseen, säilyttämiseen, etsiskelyyn, siirtelyyn, pölyjen pyyhintään ja etenkin eroon pääsemiseen.

Miten meille näin on käynyt? Lopetetaan oitis moinen hölmöily! Tosin: ”Voi olla, että jotkut tarvitsevat kokeneen ammattimaisen sijoittajan neuvontaa kädestä pitäen.”

Ota reippaasti yhteyttä – pidän sinua oikein mielelläni kädestä!


PS. Joidenkin mielestä luopumisen käsite saattaa vaikuttaa alavireiseltä ja negatiivissävytteiseltä. On aivan totta, että samasta asiasta voisi puhua vaikkapa keskittymisenä elämän aidosti merkityksellisiin asioihin, koska senhän vähemmän merkityksellisistä asioista luopuminen todellakin tuo mukanaan.

Sijoitusopas-kirja kuitenkin lähtee liikkeelle nimenomaan luopumisesta. Itse olen myös sitä mieltä, että meille, jotka olemme etääntyneet kauas monista arkielämään luonnollisina osina ennen kuuluneista ei-niin-kivoista asioista (esim. kuolema), tekee oikein hyvää olla silottelematta kaikkea omalle mukavuudenhalulle sopivaksi.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kumpi oli ensin: Kondo vai minä?

Meidän koulutettujen ammattijärjestäjien lukemistoon on viime viikkoina kuulunut 30-vuotiaan japanilaisen Marie Kondon hiljattain suomennettu teos ”KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika”. Kirja ei tarjoile konkreettisia siivousteknisiä ohjeita, vaan usuttaa muuttamaan järjestämistä koskevia ajatusmalleja.

Ilana-kollegani bloggasi lukukokemuksestaan mainiosti. Oli kiva huomata, että kirja herätti meissä kovin samanlaisia ajatuksia, etenkin tavaroiden pois heittämistä ja sen epämääräistä käsittelemistä koskien.



Itseäni huvitti kuitenkin kirjaa lukiessa ennen kaikkea se, että olen jo 3,5 vuotta toteuttanut omassa työssäni useita KonMari-ajatuksia, vaikka kuulin Marie Kondosta vasta pari kuukautta sitten.

Tee järjestämisestä Tapahtuma


kuva: Riia-Maria Kyllönen
Yksi Marie Kondon pääpointeista on se, että järjestämisestä kannattaa pyrkiä tekemään Tapahtuma isolla teellä. Parin viime vuoden aikana meillä täällä Suomessakin sosiaalisen median ansiosta niin muodikkaan yhdestä tavarasta päivässä luopumisen tai vartti kerrallaan munakellon tahdittamana järjestämisen sijaan Kondo kehottaa ottamaan haltuun kokonaisen tavararyhmän (esimerkiksi kirjat tai astiat) kerrallaan.

Elokuun Tilan palveluvalikoimassa on ollut jo pari vuotta tavaralajeihin perustuva palveluvaihtoehto, joissa kunkin tavaralajin läpikäyminen ja karsiminen pyritään tekemään yhdellä rupeamalla. Toki palveluvalikoimaan kuuluu myös vaihtoehto, jossa jokin tietty tila toimii lähtökohtana. Olosuhteiden pakosta on joskus vain edettävä siltä pohjalta, vaikka Marie Kondo sanoisi mitä.

Käy läpi tavaralajeja, älä alueita


Marie Kondo kehottaa järjestämään alueiden sijaan esineitä, jolloin kohteeksi otetaan olohuoneen kirjahyllyn sijaan kaikki asunnossa ja mahdollisissa varastoissa olevat kirjat. Perusteellisen läpikäynnin ja samalla kertaa tapahtuvan KAIKEN kyseiseen tavaralajiin kuuluvan tarpeettoman karsimisen kautta saavutettua tulosta ylläpidetään jatkossa nopealla ja kevyellä yleisilmeen siistimisellä. Tätä ajatusta kannatan lämpimästi: jos, ja yleensä kun, ihmisellä on kotinsa järjestämiselle pelkkää tilojen siisteyttä syvällisempiä ja monitasoisempia syitä, järeät keinot ovat tarpeen.

KonMari-menetelmässä on tärkeää ottaa esimerkiksi kirjat hyllystä lattialle, pyöritellä niitä hetki käsissä ja päättää intuitiivisesti niiden kohtalosta. Minä suosittelen asiakkailleni aina läpikäytävien ja karsittavien tavaroiden poistamista paikaltaan ennen läpikäymisen aloittamista. Siten ne eivät enää tunnu samalla tavalla kuuluvan oleellisella tavalla siihen kohtaan, jossa ne ovat kenties vuosikausia tai vuosikymmeniä olleet, ja niitä voi arvioida vapaammin. Korostan intuitiota ja tavaroiden herättämiä positiivisia fiiliksiä, säilyttämisen esteettisyyttä ja jäljelle jäävien tavaroiden omia paikkoja kuten Marie Kondokin.

Vaatteiden viikkaamistavat ja värien keskinäisen järjestyksen jätän täydellisesti asiakkaideni ja heidän mieltymystensä ratkaistavaksi. Omassa vaatekaapissani värit sen sijaan ovat aina liukuneet vaaleasta tummaan – tosin vasemmalta oikealle, koska säilytän kaikki päällysvaatteeni henkareissa. Pinoamisesta en ole koskaan pitänyt, enkä yleensä suosittele sitä asiakkaillenikaan, koska se on äärimmäisen harvoin käytännöllistä, olipa kyse sitten astioista, kirjoista tai kodintekstiileistä.

Ohjaukseni on ehkä parhaiten kuvailtuna vierelläolevaa ja kädestäpitävää, mutta tavaroiden karsimisessa kehotan samanlaiseen armottomuuteen kuin Marie Kondokin eli laittamaan kiertoon kaikki ne esineet, joita ei oikeasti käytetä. Useimmat meistä eivät esimerkiksi tule mitä suurimmalla todennäköisyydellä koskaan avaamaan suurinta osaa omistamistaan kirjoista ainakaan toistamiseen.

Pidän ajatuksesta, että kiertoon lähteviä tavaroita kiitetään ennen eteenpäin laittamista. Jokaisen tavaran hankkimiselle on aikanaan ollut jokin syy tai tarve, joka on usein vaikeasti ja monen mutkan takaa hahmotettavissa. Tärkeintä on pystyä myöntämään, että tarpeet muuttuvat ja että hutejakin joskus tulee ja opetella päästämään irti. Paras tapa arvostaa tavaroita on kuitenkin käyttää niitä ja huoltaa niitä asianmukaisesti.

Älä päästä läheisiäsi mitätöimään projektiasi


kuva: Riia-Maria Kyllönen
Marie Kondo kertoo kirjassa asiakkaastaan, joka kovasti yritti hankkiutua eroon tarpeettomista tavaroistaan, mutta äiti asettui poikkiteloin.  Niin se minunkin kokemusteni mukaan menee: läheisten ihmisten mielipiteet ja näkemykset hidastavat tarpeettomasta luopumista merkittävästi ja usein estävät sen täysin. Toisinaan vanhemmat voivat jopa katsoa oikeudekseen tuoda keski-ikää lähestyvän lapsensa kotiin vastoin hänen tahtoaan sellaisia esineitä, joita sieltä heidän näkemyksensä mukaan puuttuu.

Tiedän, että osa minunkin ohjauksessani "kiertoon"-kategoriaan laitetuista tavaroista on jäänyt eteisen nurkkaan odottamaan sukulaisen tai ystävättären seuraavaa visiittiä. Se harmittaa minua asiakkaiden puolesta aina, koska jokaisen yksittäisen tavaran kohdalla joskus suurellakin pinnistyksellä tehty päätös tulee saman tien tyhjäksi.

Puolison ja lasten kanssa on käytävä keskustelua kodin yhteisistä tavaroista, mutta hyvää tarkoittavia äitejä, siskoja ja parhaita ystävättäriä ei kannata osallistaa prosessiin. Siinä tulee yleensä tehneeksi itselleen isohkon karhunpalveluksen. Tähän juuri perustuu ammattikuntamme olemassaolo: olemme objektiivisia ja ulkopuolisia ammattilaisia, joille turhake on turhake ilman minkäänlaisia tunnesiteitä. KonMari-twistillä tai ilman. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin aina asiakas.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Sukupolvelta toiselle

Helsingin Sanomat julkaisi eilen 26.2.2015 Mari Karttusen kirjoituksen otsikolla ”Lapsenlapsettomuus osuu kipeästi – vauvan nuttu jäi käyttämättä”. Mietin koko eilisen päivän, miksi juttu oli otsikoitu vauvan nutun käyttämättä jäämisellä. Miksi näin iso henkisen tason asiakin kiteytettiin tavaraan, joskin varsin symboliseen omin käsin neulottuun vauvan nuttuun?

Mutta itse asiassa lastenlasten saaminen tai mahdollinen saaminen tuntuu ihan yleisestikin ottaen kytkeytyvän läheisesti tavaroihin:

"Joulun alla Pirjo myi nettikaupassa kasan lastensa vanhoja leluja: Barbeja, Play Mobile -ukkeleita, nukkeja ja pedagogisia Fischer Price -leluja. Oli aika laittaa ne kierrätykseen, sillä turha niitä oli säilyttää lapsenlapsille, joita ei tulisi. - Olen sinut asian kanssa. On vain ihanaa, että joku otti lelut ja leikkii niillä."

Yllättävän moni jo alle viisikymppisistä asiakkaistani on puhunut milloin minkäkin tavaran säästämisestä lastenlapsille, joita heillä ehkä jonain päivänä tulee olemaan. Kuuntelen, ymmärrän ja kunnioitan asiakkaideni ajatuksia. Omat lapseni saavat kuitenkin rakentaa omat elämänsä aivan omista palikoistaan. En kerää lapsilleni valmiiksi oman makuni mukaisia astiastoja kotoa muuttamista silmällä pitäen enkä ole tuuppaamassa heille lapsuudenkodista mukaan mitään elleivät he aivan erityisesti toivo jotakin tiettyä mukaan saavansa.

Perustellut syyt esimerkiksi leikkikalujen jälkipolville säilömiselle ovat viime vuosikymmenten aikana vähentyneet radikaalisti, mutta ajatus tavaroiden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle elää sitkeästi. Minun ikäiseni ovat saattaneet vielä saada leikkeihinsä sukulaisten tekemiä leluja, ja vanhempieni sukupolven lelut olivat lähes kaikki käsin perhepiirissä tehtyjä. Niiden säilöminen jälkipolville on eri asia kuin Aasian halpatuotantotuutista syydettyjen ftalaattipommien: se on kädentaitokulttuurin, paikallisen historian ja mahdollisesti sukuhistorian vaalimista.

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Vastaavanlainen inflaatio on tapahtunut myös kirjojen, vaatteiden ja miksei myös niiden astiastojen kohdalla. Kirjat eivät enää ole samalla tavoin arvotavaraa kuin ne olivat vielä 70-luvulla. Enkä ole kovin vakuuttunut siitä, että kansainvälisten vaateketjujen lastenvaatteita tai IKEAn astioita – tai edes uudempia Arabian astioita – kannattaa säilöä kymmeniä vuosia vinttikomerossa siltä varalta, että lapsenlapset niitä joskus kaipaisivat.

Isäni aikanaan minulle 50-luvun mallien mukaan tekemiä puuleluja en todellakaan ole hävittämässä, mutta en myöskään ajattele antavani niitä lapsilleni ja heidän lapsilleen perinnöksi, elleivät he niitä pyydä. Olen säästänyt myös äitini minulle 40 vuotta sitten ompelemia ja neulomia vauvanvaatteita, vaikka en niitä enää edes omille lapsilleni pukenutkaan kuin korkeintaan valokuvien ottamista varten. (Nykyiset vauvanvaatteet ovat yleensä niin kovin paljon käytännöllisempiä.)

Myönnän hetkittäin surevani muutamaa käsistään taitavien mummojeni ompelemaa mekkoa, jotka kovassa käytössä kuluneina leikattiin matonkuteiksi jo silloin, kun minä olin kouluikäinen. Mutta toisaalta muistan myös ne mekkokankaiden sävyttämät hienot matot, jotka ovat aikaa sitten lähteneet kiertoon nekin. Monet lapsuuteni kirjat ovat saaneet viime aikoina lähtöpassit: itselläni ei ole niihin tunnesiteitä ja kun ne eivät ole jaksaneet kiinnostaa lukukulttuuriin kasvaneita lapsiani, ne eivät todennäköisesti kiinnostaisi mahdollisia lapsenlapsianikaan.

Kaupasta ostettuja lapsuuteni leluja tai vaatteita minulla ei enää pitkään aikaan ole ollut tallessa enkä kaipaa niistä yhtäkään. Siispä en lähde siitä ajatuksesta, että lasteni lapsuuden aikaiset tavarat pitäisi säilyttää. Toki he ovat saaneet laittaa talteen muutaman tärkeimmän tavaran tähänastisten vuosiensa varrelta, mutta arvioimme talteen laitetut yhdessä säännöllisin väliajoin. Jos joku tavara vuodesta toiseen päätyy säilytettävien listalle, se on ihan oikeasti tärkeä tavalla tai toisella.

Olen nelikymppinen ja pienin lapsistani on vasta nelivuotias, mutta olen jo pari vuotta ajatellut tietoisesti sitä, etteivät asiat juuri miltään osin tule minun ikäisteni elämässä menemään kuten ne ovat aiemmilla sukupolvilla menneet. Olen kolmelapsisesta perheestä ja päätin lukioikäisenä, että haluaisin itsekin kolme lasta, jotka sitten onnekseni sain. Mutta maailma on muuttunut sillä aikaa.

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Kun lapseni maalailevat tulevaisuuttaan lapsineen ynnä muineen, kuuntelen, ymmärrän ja kunnioitan heidänkin ajatuksiaan. Olen kuitenkin päättänyt kieltäytyä visioimasta omaa tulevaisuuttani isoäitinä ja erityisesti suorittamasta sen mukaista tavaravarustelua. Sekin on tässä hetkessä elämistä.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Vaihdetaan turha turhaan – vai miten se nyt meni

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Perheessämme on viime aikoina ollut aivan absurdi ongelma. Ensin tokaluokkalaisemme luokassa järjestettiin tavaranvaihtopäivä ja tällä viikolla sellainen oli vuorossa koko koululle, jolloin kasiluokkalaisemmekin pääsi osalliseksi. Tavaranvaihtopäivänä jokainen oppilas saa vanhempiensa luvalla tuoda kotoaan yhden itselleen turhan tavaran ja ottaa vastineeksi tavaranvaihtoluokasta yhden uuden tavaran.

Tokaluokkalaisemme koki tämän jo ensimmäisellä kerralla ahdistavaksi – meidän perheessämme kun ei yksinkertaisesti ole kenelläkään turhaa tavaraa. Natiainen yritti urhoollisesti vakuuttaa opettajaansa tästä. Hän koki opettajan suuttuneen vastaan haraamisesta, koska ”kaikillahan nyt turhaa tavaraa on”. No, ei meillä.

Jos ei ole tavaraa tuonut, ei luonnollisestikaan saa valita mitään itselleen. Kahdeksanvuotias on vielä niin pieni, että hänestä tuntuu kurjalta, kun kaikki muut saavat lähteä koulusta kotiin jonkun ”uuden” tavaran kanssa. Siinä eivät paljon ammattijärjestäjä-äidin opetukset turhan tarpeettomuudesta auta. Alahuuli lerpattaa ihan väkisin.

Mutta kasiluokkalainen jo sanoa pamautti sen ääneen koulussakin: ”Miksi ihmeessä minä haluaisin itselleni mitään, mikä on toisillekin turhaa? Aivan typerä ajatus.” Äidin tyttö. Toisen roska on toisen aarre ainoastaan silloin, jos sille on oikeasti käyttöä.

Ylimääräisen pitäisi kohdata tarvitsijat


Miten me olemme päätyneet yhteiskuntaan, jossa oletusarvo on, että kaikilla on turhaa tavaraa? Meidän perheessämme säilytetään vain tarpeellista, ihan oikeasti käytössä olevaa. Vuosi vuodelta sitäkin yhä vähenevässä määrin.

Olen käytännöllinen ja mukavuudenhaluinen ja rakastan avaraa tilaa – eikä muilla perheenjäsenillä ole mitään näitä ominaisuuksia vastaan. Siksi kotimme on irtaimistoltaan sellainen kuin se on. En koskaan törmää kotonamme unohtuneisiin tavaroihin; tiedän omien ja perheen yhteisten tavaroiden sijainnin sentin tarkkuudella. Puolisoni ja lasteni tavaroiden sijainnin tiedän metrin tarkkuudella. Näin ollen etsiskelyyn ei minulta aikaa kulu.

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Lasteni koulun Ympäristöjengin innoittama ja kuulemma monien oppilaiden toivoma teemapäivä on sinänsä ajatuksena pohjimmiltaan hieno; kierrättämiseen kannustamista tarvitaan kaikissa ikäluokissa. Tämä on nyt kuitenkin juuri sitä, mistä on viime aikoina paljon keskusteltu: kierrättämistä kierrättämisen vuoksi, yhdenlaista viherpesua. Se on aivan yhtä vääränlainen malli lapsille kuin kokonaan kierrättämättä jättäminen.

Krääsä on krääsää kaikille, mutta Suomessakin on yhä enemmän lapsiperheitä tyhjän päällä, vailla kaikkea mahdollista. Olisiko kyseisen peruskoulun tavaranvaihtopäivä 2.0 sellainen, jossa ylimääräiset, käyttökelpoiset tavarat lahjoitettaisiin jonkun hyväntekeväisyysjärjestön kautta niitä oikeasti tarvitseville sen sijaan, että yltäkylläisyyteen tottuneet helsinkiläisten kantakaupunkilaisperheiden vesat vaihtavat niitä keskenään?

perjantai 14. marraskuuta 2014

Potentiaalista materiaalia

En muista saaneeni lapsuudenkodissani varsinaisia säästämisoppeja tyyliin ”Kyllä aika tavaran kaupittaa” tai ”Viimeisessä puvussa ei ole taskuja”, mutta lähisuvun esimerkin voima opetti, että säästäväinen pitää olla. Isovanhempieni ja vielä sodan jälkeen syntyneiden, taloudellisesti erittäin hyvin toimeen tulleiden vanhempienikin ajattelutapaa on leimannut pula-aika.

Toisaalta myös sekä äidin että isän puolen sukuni määrääviin ominaisuuksiin on kuulunut huikea kätevyys, luovuus ja kekseliäisyys: kaikkea voi käyttää, mistä tahansa voi tuunata ja risainata suunnilleen mitä tahansa. Isänäitini säilytystarve takasi serkusparvellemme rekvisiitan mielikuvituksekkaimpiinkin leikkeihin. Toisaalta siitä oli isälleni ja hänen sisaruksilleen kovasti vaivaa jäämistön selvittelyn yhteydessä.

Olen perinyt sukuni luovuuden, kätevyyden ja kekseliäisyyden jotakuinkin laimentamattomana. Muistan omat leikkini mummolassa niin elävästi, että olen halunnut antaa samat mahdollisuudet omille lapsilleni. Vaikka kammoksun tavarapaljoutta vuosi vuodelta enemmän, olen viimeisten 14 vuoden aikana säästänyt kuitenkin askartelua, käsitöitä ja lasteni leikkejä varten paljon sellaista materiaalia, jonka useimmat olisivat heittäneet roskiin.

Joukkoistamista kierrättämisen ja käsillä tekemisen hyväksi


Osittain näpertelijä-keräilijä-minääni terapoidakseni perustin Facebookiin valtakunnallisen Materiaalitori kierrättäjille -ryhmän, joka on tullut tässä kuussa kahden vuoden ikään. Heinäkuussa 2013 tai sen jälkeen perustettujen maakunnallisten materiaalitorien "kattoryhmä" on nykyisellään tarkoitettu ennen kaikkea kierrätysaskartelua ja -käsitöitä koskevien ideoiden ja kokemusten vaihtoon, ja mukana on jo yli 4600 kierrättävää kädentaitajaa.

Kaikki Facebookissa lahjoitusperiaatteella toimivat Materiaalitori kierrättäjille -ryhmät on perustettu iloksi ja hyödyksi kädentaitoja vaaliville luoville persoonille tai yhteisöille, jotka kaipaavat työstettäväkseen erilaisia kierrätysmateriaaleja tai jotka haluavat päästä eroon omasta tarpeettomasta materiaalistaan muiden saman henkisten hyväksi.

Materiaaleja on tarkoitus kierrättää ennen kaikkea paikallisesti ja toiveenani on, että ryhmien kautta saisivat materiaaleja esimerkiksi päiväkodit, koulut, iltapäiväkerhot, ikäihmisten virikeryhmät ja muut resurssipulan kanssa kamppailevat kunnalliset toiminnot - käsityöyrittäjiä ja kädentaitojen harrastajia kuitenkaan unohtamatta. Toivon ryhmiin myös mahdollisimman paljon jäseniä sellaisista yrityksistä, joiden toiminnan ohessa syntyy kierrätyskelpoista, mutta yrityksille itselleen tarpeetonta materiaalia.

Kierrätä lahjoittamalla


Hyviä lahjoituskohteita on vaikka kuinka paljon: sukulaiset, tuttavat, naapurit, lähellä kotiasi sijaitsevat päiväkodit, koulut, kerhot, harrastajateatterit, vanhusten palvelukeskukset, asunnottomien asuntolat, kierrätyskeskukset, erilaiset hyväntekeväisyysorganisaatiot...

Maaliskuun 2014 alussa Facebookin perustamallani Kierrätä lahjoittamalla -sivulla pohditaan kohtuullista elämää ja sitä, mitä kaikkea onkaan mahdollista kierrättää lahjoittamalla. Tarkoituksena on jakaa myös vinkkejä lahjoituskohteista ympäri Suomen.




Teoillasi on merkitystä


Tänään bongasin aamun alkajaisiksi sitaatin Gandhilta: "The future depends on what you do today." Hyvinvointi-Suomessamme on yhä useampi ihminen tyhjän päällä, vailla kaikkea mahdollista, ja monilla julkisilla toimijoilla on krooninen raha- ja materiaalipula. Kolikon kääntöpuolen äärilaidalla on tilanne, jossa ihmiset kuolevat tavarapaljoutensa keskelle kenenkään siitä tietämättä. Me ammattijärjestäjät olemme Suomessakin nähneet vilahduksen tuosta kääntöpuolesta.

Juuri tämän ristiriidan pohjalta olen perustanut Materiaalitori kierrättäjille -ryhmät ja Kierrätä lahjoittamalla -sivun. Ja juuri tämän ristiriidan vuoksi pyrin aina ensisijaisesti miettimään asiakkaideni kanssa sopivat lahjoituskohteet heidän käyttökelpoiselle ylimääräiselleen, ettei sitä tarvitsisi vain lajitella jätteeksi.

Toiset hukkuvat tavaraan, josta toisilla on jatkuva pula. Mielestäni sille on tehtävä jotakin, toivottavasti sinustakin. Teoillasi on merkitystä.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Jämpti järjestys antaa tilaa luovuudelle


Jos tarkastelet tiloja kotonasi tai työpaikallasi ikään kuin ulkopuolisen silmin, havaitsetko tiettyjä ongelmakohtia, joista epäjärjestys helposti saa alkunsa?

Mitä enemmän jollakin tietyllä tilalla on käyttäjiä, sitä todennäköisemmin siellä syntyy epäjärjestystä. Lopulta sekamelskaan tottuu niin, ettei sitä juuri edes huomaa - eivät ainakaan kaikki tilan käyttäjät.

Epäjärjestystä aiheuttaa useimmiten paitsi tavaroiden liiallinen määrä myös niiden sattumanvarainen sirottelu ympäri asuntoa tai muuta tilaa. Kaikki päivittäin tarvittavat tavarat kannattaa säilyttää omalla, hyvin perustellulla paikallaan: helposti saatavilla ja mieluiten myös käden ulottuvilla, jos kyse on työskentelytilasta.

Jämpti järjestys ei suinkaan koidu tilan käyttäjien luovuuden kuolemaksi, vaan antaa tilaa sille! Intohimoisena käsillä tekijänä tiedän tämän omasta kokemuksesta.

tiistai 18. syyskuuta 2012

"You may KISS..." (eli Keep It Simple & Small)

Tartuin syyskuun ensimmäisellä viikolla kahteen kollegani Sandy Talarmon Vapaana virtaavia -blogissaan heittämään haasteeseen: kuvasin sekä käsilaukkuni sisällön että työpöytäni ja esittelin tulokset paitsi Sandyn blogissa, myös Elokuun Tilan Facebook-sivulla.

Käsilaukun ja työpöydän aarteistoa

Mitä laukustasi löytyy? -haasteessa piti tyhjentää käsilaukun sisältö tasolle valokuvattavaksi. Kuvaamisen jälkeen piti poistaa laukusta siellä mahdollisesti olleet tavarat, joita ei oikeasti tarvitsisi kantaa mukana. Jäljelle jääneet tavarat piti järjestää takaisin laukkuun ja dokumentoida prosessi valokuvilla havainnollistaen.

Mitä työpöydältäsi löytyy? -haasteessa oli samoin ideana ensin valokuvata työpöytä (kotona tai töissä) sellaisena kuin se oli juuri sillä hetkellä. Jos pöytä oli epäjärjestyksessä, se piti järjestää ja dokumentoida prosessi valokuvin havainnollistettuna.

No, otin kuvat ja siinäpä se. Ei yksinkertaisesti ollut mitään laukusta pois pantavaa tai pöydältä siivottavaa! Suorastaan nolotti osallistua moisella panoksella haasteisiin, joiden kanssa monet joutuivat näkemään ihan oikeasti vaivaa.

Mutta sitten ajattelin, että ehkäpä olen kannustava esimerkki siitä, että näinkin voi olla. Jopa kaltaisellani kolmen pienehkön lapsen äidillä. Tiedän mainiosti, mistä asiain tila johtuu - voin vakuuttaa, että onnellisesta sattumasta ei todellakaan ole kyse.

Salaisuuteni on - ta-daa - KISS! Ei mikään uusi juttu, mutta toimii taatusti aina maailman tappiin asti. Kaikissa mahdollisissa asioissa.


Pieneen laukkuun ei pulmia mahdu


Minulle kirjainyhdistelmän viimeinen S-kirjain tulee sanasta "small", koska arvostan pienuutta huomattavasti typeryyttä enemmän. Niinpä käsilaukkuni on paitsi kotimainen, myös todella pieni - varsinkin syvyyssuunnassa. Yrittäkääpäs kerätä sinne puolet maallisesta omaisuudestanne tai kadottaa sinne jotakin!

Teokset "Top 7 Tips to Keeping an Organized Handbag" ja "Easy Organizing: Your Purse" kehottavat suosimaan vaaleavuorisia laukkuja, joista sisältö löytyy helpommin. Laukun sisältö ohjeistetaan jakamaan konkreettisesti kolmeen kategoriaan: rahat, viestintävälineet ja hygienia. Kunkin kategorian tavarat kehotetaan laittamaan omiin lokeroihinsa tai pussukoihinsa.

Avaimet ja lompakko tulisi pitää aina samassa paikassa. Kosmetiikassa tulisi suosia matkakokoja, kolikoiden mukana raahaamista välttää. Kuitit pitäisi käydä läpi päivittäin, heittää samalla pois tarpeettomat ja arkistoida tarpeelliset. Laukun pakkaamisesta uudelleen tulisi muodostaa rituaali.

En ole itse lukenut noita mainitsemiani teoksia. Silti olen toiminut likimain ohjeiden mukaan. Vuorikankaan värillä ei ole väliä, kun laukku on tarpeeksi pieni. Kategoriointiakaan ei tarvitse tehdä, kun laukku on tarpeeksi pieni. Koti- ja työavaimet, korttikotelo, kolikkokukkaro ja ylenpalttisen ärsyttävä kymmeniä asiakaskortteja sisältävä lompakko mahtuvat vain yhdellä tavalla laukkuun, joten sitäkään ei tarvitse ihmetellä.

Kosmetiikkaa minulle edustaa huulirasvapuikko - ei matkakokopohdintaa. Kuitit käyn läpi aina heti kotiovesta sisään päästyäni (no joo, pesen kädet ja riisun tarvittaessa lapset ensin). Usein monta kertaa päivässä siis. Laukun pakkaan uudelleen samassa yhteydessä. Usein monta kertaa päivässä siis.

Olen miettinyt, mahtaako käsilaukun koko ja sen sisällön määrä korreloida lastenvaunuissa ja -rattaissa roikotettavien hoitolaukkujen ja niiden sisällön kanssa. Todennäköisesti. Minä olen pärjännyt kasvavan lapsikatraan kanssa päiväreissuilla täysin ilman hoitolaukkua kaikki nämä 12 vuotta!

Pienellä pöydällä ei ole tilaa epäjärjestykselle


Ilolla ja ylpeydellä voin todeta, että omalla työpöydälläni ei ole muuta ylimääräistä kuin roppakaupalla pölyä näppäimistön sisuskaluissa ja pieniä sormenjälkiä näytöissä. Siisteyden salaisuus on siinä, että pöytä on niin pieni. Työpöydälleni ei juuri mahdu muuta kuin monitoimitulostin, kannettava, irtonäyttö, näppäimistö, hiiri, modeemi, pöytävalaisin ja lasipurkki tarkistettaville kassakuiteille, kynille jne.

Siisteyttä pitää yllä omalta osaltaan myös se, että visuaalisena ihmisenä työstän tauotta kaikkea keskeneräistä näkökenttääni osuvaa. Tekemättömiä töitä ei siis todellakaan sovi jättää levälleen, muuten iskee burnout. Tätä onkin sitten vuosikaudet taivasteltu työpaikoillani. Luulevat, etten tee mitään, kun työpöytäni näyttää siltä, kuin kukaan ei olisi koskaan edes käynyt sen lähistöllä.

Ei ole sattumaa, ettei kotona olevassa työpöydässäni ole laatikostoja, vaan metalliputkijalat ja toisella puolella tietokoneen keskusyksikölle aikoinaan tarkoitettu hyllylevy, jolle tähän maailman aikaan mahtuu näppärästi värilasertulostin.

Katsokaa nyt tuosta vasemmalta, kuinka kävi, kun annoin viimeksi koululaisen työpöytää hankkiessani periksi yhdelle pienelle laatikolle! En tee samaa virhettä enää ensi vuonna, kun keskimmäisellekin lapsistani hankitaan koulupöytä. Jos hankitaan.

Vetolaatikot ovat todennäköisesti paholaisen keksintöä. Soveltuvat minun mielestäni korkeintaan aterimien, lautasten ja jätteidenlajittelusysteemin säilytykseen keittiössä. Aina jumiutumiseen asti täynnä kaikenlaista sikin sokin olevaa turhaa sälää sen kuuluisan pahan päivän varalle.

Eikä kauan odotettua laatikonsiivousinspiraatiota välttämättä ota kuuluakseen, vastoin lukuisia hyviä aikeita. Varhaisteinimme työpöytä on siitä oivallinen esimerkki - edes minuun ei iske laatikonsiivousinspiraatio sen äärellä kuin korkeintaan kerran parissa vuodessa. Teroitusroskat, purkkapaperit, sinitarrapallot, vaatteiden hintalaput ja kännykän laturit luonteikkaana sekamelskana. Jäk.

Ai niin: varhaisteini saa epäjärjestyksen mahtumaan pienellekin työpöydälle. Hän tekee läksynsä lattialla maaten.