Näytetään tekstit, joissa on tunniste KonMari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KonMari. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Raivaamisen työläydestä

Raivaaminen on työlästä! Ja oppimisnäkökulmasta sen kuuluukin olla, jotta kulutuskäyttäytymisessä tapahtuisi samalla muutoksia – mikä on erittäin oleellinen asia asumisen viihtyisyyden, toimivuuden ja turvallisuuden lisäksi.

Ihmisten omatoimista raivaamista helpottaakseni perustin heinäkuun 2015 lopulla Facebookiin Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmän.

Vertaisryhmässäni menetelmää ei ole nostettu, eikä tulla nostamaan, itseisarvoksi, kuten esimerkiksi nyt niin kovin trendikkäässä KonMari-filosofiassa. Annan ryhmäläisille ajattelemisen aihetta, ja jokainen soveltaa sitä omaan elämäntilanteeseensa resurssiensa mukaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ryhmän nimenkin mukaisesti olemme käyneet kodin tavararyhmien aakkosia läpi. Näin yli puolen vuoden matkan jälkeen olemme siirtymässä M-kirjaimeen. Aakkostaminen on tehokas tapa saada haravoitua suurin osa kotien sadoista erilaisista tavararyhmistä, kun eteneminen on sen pohjalta tietyn ennalta määrätyn järjestyksen mukaista.

Kun tavararyhmät on käsitelty, siirrymme käsittelemään kodin tiloja ja niihin liittyvää problematiikkaa. Samalla toinen ja tarkempi karsintakierros tehdään tila-ajattelun pohjalta. Aikaahan tämä vie, mutta se on vain hyväksyttävä. Kuten yleensäkin: onneen ei ole oikotietä.

Ammatillisesta näkökulmasta


Näin ammatillisesta näkökulmasta katsottuna Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmäni toimintaan liittyy muutama oleellinen juttu:

Ensimmäinen asia on tuo mainitsemani vaivannäön kautta oppiminen. Sen takia en koulutettuna ammattijärjestäjänä tee työtä asiakkaideni puolesta, vaan nimenomaan heidän kanssaan, ja siinäkin enemmän taustatuen roolissa.

Toinen asia on se, että jokaisen kannattaa nähdäkseni ottaa tavoitteekseen tietää, mitä kaikkea omistaa – muutenhan omistaminen on täysin turhaa! Tämä taas edellyttää, että jokainen esine on jossain vaiheessa käytävä läpi.

Kolmas keskeinen asia on olemassa olevan määrän ja tarpeen välinen suhde. Ensin on määriteltävä, mikä on itselle tai perheelle tarpeellinen määrä mitäkin tavaraa, vaikkapa pussilakanoita, ja sen jälkeen olemassa olevaa määrää on verrattava tarpeelliseen määrän. Jos niiden välillä on erotus, on joko mentävä ostoksille tai laitettava tavaraa kiertoon.

Jotta erotus voidaan todeta, on kaikkien huushollin pussilakanoiden oltava koottuna yhteen ainakin hetkellisesti. Useimpien tavararyhmien kohdalla paras säilyttämisvaihtoehto pitkälläkin tähtäimellä on se, että saman kategorian tavarat ovat samassa paikassa.

Erilaisista lähtökohdista


Lähtökohtamme kodin raivaamiseen ja tavaroiden läpikäymiseen ovat täysin yksilöllisiä. Itse tiedän yleensä tarkistamattakin, kuinka monta mitäkin tavaraa huushollistamme löytyy. Ja sen tiedän täydellä varmuudella, mistä ne löytyvät.

Meidän perheellämme on suhteellisen pieni koti, vain 97,5 neliötä kuudelle hengelle, ja erittäin maltillinen määrä tavaraa. Tilanne on totaalisen erilainen vaikkapa niillä, joilla tavarat jo haittaavat kotona liikkumista ja erilaisten askareiden tekoa. Ja sitten on kaikenlaisia tilanteita siltä väliltä.

Kodin raivaajan ABC -vertaisyhmässä voi hyvin olla mukana, vaikka ei aina ehtisikään samantien käydä esille nostettuja tavararyhmiä konkreettisesti läpi. Myös mielikuvaläpikäymisellä on iso merkitys. Se auttaa muuttamaan karsimisajatukset teoiksi.

Mutta hei: raivaamistakaan ei tarvitse tehdä yksin!


Sunnuntaina 14.2. vietettävän ystävänpäivän kunniaksi Elokuun Tila antaa asiakkailleen 20 % alennusta kaikista viimeistään pe 19.2.2016 varatuista normaalihintaisista palveluista. Esimerkiksi kolmen tunnin palvelun hinnaksi jää tällöin 156 euroa (norm. 195 e).

Tarjoushintaisten palvelukertojen määrää ei ole rajoitettu, mutta tarjous on voimassa ainoastaan Elokuun Tilan ensisijaisella palvelualueella Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Tarjoushintaiset palvelut on hyödynnettävä toukokuun 2016 loppuun mennessä.

Jos haluat käyttää tarjouksen hyödyksesi, kirjoitathan sähköisessä ajanvarauksessa alennuskoodille varattuun kohtaan "ystävänpäivätarjous".

Valtakunnallista Siivouspäivääkin muuten vietetään jälleen 28.5. mikä vinkkinä ja kannustimena kerrottakoon!

torstai 31. joulukuuta 2015

Taaksepäin vilkaisun aika

Olen aina ollut varsin tulevaisuussuuntautunut ihminen ja viime vuosina olen pinnistellyt kovasti oppiakseni elämään mahdollisimman täydesti tässä hetkessä. Silti näin vuoden vaihtuessa tuntuu jotenkin pakolliselta edes vilkaista taaksepäin, kuluneeseen vuoteen. Tällä kertaa ajatus vilkaisustakin tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. 

Vuosi 2015 maailmalla


Erityisherkkänä ihmisenä mediavuosi 2015 on ollut minulle todella kuormittava. Globaalille listalle kirjautuivat tulikirjaimin muun muassa Boris Nemtsovin murha, Ukrainan kriisi, Iranin ydinohjelma, Syyrian sota ja yli miljoonan turvapaikanhakijan pakolaiskriisi Euroopassa.

Hukkuneen syyrialaislapsen kuvasta tuli pakolaisuuden symboli, ja terrorismi palasi Eurooppaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Pariisi, Kööpenhamina. Tunisian Suisse. Venäläinen matkustajakone räjähti Siinain yllä. Uudelleen Pariisi. Eurooppalainen myötätunto joutui syksyn mittaan koetukselle, ja suomalaista vihaa suunnattiin vastaanottokeskuksiin.

Vuosi 2015 valtakunnanpolitiikassa ja -taloudessa


Valtakunnanpolitiikassa kuilut tavoitteiden, lupausten ja keinojen välillä repesivät valtaviksi, kun maan johtoon nousi eduskuntavaaleissa SSS. Yhteiskuntasopimusneuvottelut tyssäsivät neljästi. Pakkolait, suurmielenosoitukset, vatulointi, hallituskriisi, sote-alueet ja hallintarekisterisotku dominoivat kotimaan uutisotsikoita.

Vuosi 2015 oli seitsemäs peräkkäinen vuosi, jolloin Suomen talous polki paikallaan, mutta se oli synkin niistä seitsemästä. Mediassa eniten huomiota saivat osakseen Kreikan tukipaketit, halpuuttaminen, raakaöljyn hinnan lasku, isot irtisanomiset, työttömyyden (erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden) jyrkkä kasvu, Fennovoima, Talvivaara ja ennätyksellisen iso Slush-tapahtuma.

Vuosi 2015 omassa elämässäni ja yrittäjänä


Kaiken edellä mainitun, suuremman mittakaavan musertavan alle meinasivat peittyä tyystin oman elämäni tärkeät etapit: esikoiseni pääsi ripille, menin naimisiin toisen kerran elämässäni, keskimmäisemme sai ensimmäiseksi virvelisaaliikseen todella ison hauen, löysin Lapinlahden Lähteelle ja Ilmastokadulle, esikoiseni suoriutui hienosti TET-harjoittelustaan huonokuntoisten vanhusten parissa, kuopukseni oppi lukemaan, tajusin miten suuri merkitys erityisherkkyydellä on perheemme arjessa, sain taivaltaa kohti YAMK-tutkintoa upeiden naisten kanssa (Anne ja Tinka: olette tärkeitä!) ja vaikka mitä muuta.

Myös yrittäjänä vuosi 2015 oli kiinnostava. Vuosi alkoi Suomen ammattijärjestäjät ry:n "Kuinka paljon on tarpeeksi" -tapahtumalla Lasipalatsin Bio Rexissä. Toista kertaa järjestetyn ilmaistapahtuman teemoina olivat paljouden vaikutukset, kohtuullisuus ja vähentäminen. Vapaamuotoisessa, KUDE Oy:n ihanan Outi Pakarisen koolle kutsumassa Vaateaamiainen-porukassa minulla oli ilo tutustua mm. Rinna Saramäkeen, Palonin Minna Särelään ja Nurmi Clothingin Anniina Nurmeen.

Tammikuussa 2015 MTV3-kanavalla alkoi koko perheen toiminta-realityksi luonnehdittu sarja nimeltä Mummomafia, jossa ideana oli ratkoa erilaisten perheiden ja sinkkutalouksien arkisia pulmia ”järisyttävän mummoenergian” voimin. Avausjaksollaan keskikatsojamäärän 622 000 haalinut sarja herätti heti vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa, erityisesti Twitterissä ja luonnollisestikin myös vauva.fi-keskustelupalstalla. Kommentoin tv-sarjaa blogissani otsikolla Mummomafian ”hurja aloitus” onammattijärjestäjien arkea.

Helmikuun 2015 aloitin käymällä parin kollegani kanssa DocPoint-festivaalilla katsomassa dokumenttielokuvan nimeltä Maximum Pleasure, josta kirjoitin blogissani otsikolla Yksinäisyyttä, kuolemanpelkoa ja hyödyttömiähyvinvointivempaimia. Maaliskuussa bloggasin otsikolla "Kumpi oli ensin:Kondo vai minä?” siitä, että olin jo 3,5 vuotta toteuttanut omassa työssäni useita KonMari-ajatuksia, vaikka olin juuri kuullut Marie Kondosta. Näin kymmenisen kuukautta myöhemmin KonMari tuntuu olevan meillä Suomessakin jo aivan valtaisia ilmiö.

Huhtikuussa otin osaa TEXJÄTE-hankkeen loppuseminaariin Suomen ympäristökeskuksella ja jäin suurella kiinnostuksella odottamaan, mitä tuleman pitää. Touko-kesäkuussa 2015 Suomi osallistui ensimmäisen kerran Euroopan kestävän kehityksen viikkoon (ESDW) ja Elokuun Tila kantoi oman pienen kortensa kekoon tekemällä ilmaisia kahden tunnin mittaisia kartoitus- ja suunnittelukäyntejä sekä antamalla asiakkailleen 20 %:n alennuksen palveluvarauksista.

Toukokuussa 2015 kiertotalouden jalkauttaminen kristallisoitui Elokuun Tilan ensisijaiseksi tavoitteeksi. Kesäkuussa julistin, että minimalismi on hyvä juttu varsinkin kaltaisilleni mukavuudenhaluisille. Heinäkuussa totesin, että ”decluttering” on kovaa vauhtia muodostumassa käsitteeksi Suomessakin. Kerroin myös oman elämäni ruuhkahuipuista ja mietiskelin sitä, mistä tarpeettomat tavarat oikein tulevat. Heinäkuun lopulla perustin Facebookiin Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmän, josta on viidessä kuukaudessa muodostunut ihastuttavan lämminhenkinen, monisatapäinen yhteisö.

Elokuussa aloitin vuoden loppuun asti kestäneet Kuukauden kysymys -arvonnat, joissa kyselin, missä kodin eri tavaralajeista ihmisillä on eniten järjestettävää ja / tai karsittavaa. Syyskuussa osallistuin Designpääkaupunki-vuoden 2012 perintöä jatkaneen Toimiva kaupunki -hankkeen ja Forum Virium Helsingin järjestämään Kaupunkimuotoilun kohtauspaikka -seminaariin upeassa Helsingin kaupungintalon juhlasalissa. Seminaarissa käytiin esimerkkien kautta läpi kaupunkien muutosta ja tulevaisuutta sekä sitä, miten muotoilua voidaan hyödyntää julkisten palveluiden kehittämisessä.

Syyskuussa aloitin Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkokaupan vakituisena vieraskynäbloggarina. Syksyn aikana verkkokaupassa julkaistiin neljä kirjoitustani, joiden aiheina olivat muutto, tavaroiden arvo, koulutetun ammattijärjestäjän rooli muutosagenttina asumisen arjessa ja lahjatoiveiden kunnioittaminen. Syyskuussa bloggasin myös teemoilla "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus" ja "Ostoksia ihanneminälle?" Lokakuussa johdollani pelattiin Minimalismipeliä.

Marraskuussa Elokuun Tila, yksi Suomen ensimmäisistä koulutetun ammattijärjestäjän palveluita tarjonneista yrityksistä, täytti neljä vuotta. Maailma, ja Suomi sen mukana, ovat muuttuneet neljässä vuodessa paljon – eikä pelkästään parempaan suuntaan. Mutta isommat ja pienemmät tragediat ovat saaneet ihmiset puntaroimaan entistä kiivaammin sitä, mikä elämässä todella on merkityksellistä.

Marraskuussa osallistuin Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ry:n järjestämään Kodin turvallisuuden tarkastus -koulutukseen, jossa käsiteltiin myös meidän koulutettujen ammattijärjestäjien työhön erittäin kiinteästi liittyviä asumisturvallisuuden aspekteja. Kävimme muun muassa läpi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön laatimaa, jo nyt varsin kattavaa kodin turvallisuuden tarkistuslistaa. Ehdotin listalle lisättäväksi sisäilmaa ja asuntojen tuhohyönteisiä koskevat kohdat, koska ne liittyvät mielestäni oleellisesti asumisturvallisuuteen. Ehdotustani pidettiin hyvänä, joten seuraavassa tarkistuslistan versiossa nekin on ehkä huomioitu.

Joulukuussa osallistuin Suomen Toimintaterapeuttiliittory:n Arkikuntoutus – toimivat kotiin suunnatut palvelut -koulutukseen saadakseni moniammatillista näkökulmaa koulutetun ammattijärjestäjän työhön. Olin ennalta odottanut, että esiin nousee varmasti paljon myös oman työni kautta tuttuja teemoja, mutta hämmästyin silti palveluiden taustalla olevien toimintafilosofioiden samanlaisuutta. Yhteistä tekemällemme työlle on ennen kaikkea se, että jonkun kotiin töihin mennessämme menemme aina sisälle monimutkaiseen kokonaisuuteen, jossa ovat inhimillisten verkostojen lisäksi läsnä myös eilinen, tämä hetki ja tulevaisuus. Yhteisenä päämääränämme on myös parantaa elämänlaatua, lisätä virkeyttä ja ruokkia asiakkaan halua elää omassa kodissaan.

Maaliskuussa 2014 perustamani Facebook-sivu Kierrätä lahjoittamalla sai vuoden 2015 aikana paljon lisää seuraajia, ja asiakkaikseni löysi moni kaksisuuntaisen mielialahäiriön, ADHD:n tai masennuksen kanssa arjessaan kamppaileva ihminen. Vuonna 2014 asiakkaani kutsuivat minua usein enkeliksi. Vuonna 2015 sain olla monelle toivon tuoja.

Kiitos


Vuosi 2015 on siis ollut minulle monipuolisuudessaan vertaansa vailla. Kiitän sydämellisesti kaikkia Elokuun Tilan asiakkaita, verkostoja ja seuraajia eri kanavissa! Jatkan edelleen ponnisteluitani yleisen tietoisuuden lisäämiseksi meidän koulutettujen ammattijärjestäjien palveluista, uuden ammattikunnan palveluiden ankkuroimiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan sekä perinteisten ja uusien palveluiden yhtymäkohtien ja synergioiden esiintuomiseksi. Toimivaa, kaunista ja kohtuullista vuotta 2016 teille kaikille! Toivottavasti voimme saada sen aikaan yhdessä.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Ostoksia ihanneminälle?

Elokuun lopussa keskustelimme Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä kiinnostavasta tavarakategoriasta "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus". Yksi havahduttavimmista keskustelussa esiin nousseista huomioista oli se, että ihanneminälle haalitaan maailman mittakaavassa aivan tolkuttomasti tavaraa – todennäköisesti suurin osa kaikista tehdyistä hankinnoista.


Ehkä tulisi käytettyä. Ehkä tulisi tehtyä. Ehkä ehtisin. Ehkä oppisin. Moni shoppailee ja säilyttää vain ilmentääkseen sitä ihanneminää, jolla on huomattavasti normaalia enemmän tunteja vuorokaudessa, joka tienaa tuhottomasti, joka matkustelee, leipoo, tuunaa kädenkäänteessä mitä tahansa ihan uudenlaiseksi, kierrättää kaiken oikeaoppisesti ja kaiken tämän päälle vielä viettää laatuaikaa lasten, puolison ja ystävien kanssa. Kun tosielämän tuoksinassa kaikki ei sujukaan ihan noin auvoisasti, ihanneminän varusteet päätyvät ruokkimaan huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta.

Tähtäimessä siintäneiden mielihyvän, itsetunnon kohentumisen ja unohtumattomien hetkien sijaan hankinnat lyövätkin hyllyiltä huudellessaan kipeästi kasvoille: Tuonnekaan ei ole koskaan ollut varaa matkustaa (matkaoppaat). Ennen vain yhden kokonumeron verran liian pienistä vaatteista on tullut kolme kokonumeroa liian pieniä (tavoitevaatteet). Ei ole ollut aikaa ryhtyä suklaakonvehtien tekijäksi (konvehtimuotit ja muut tarvikkeet). Meillä ei koskaan käy ystäväporukoita nauttimassa italialaisen buffet-pöydän antimista (italialaisten keittokirjojen rivistö). Enkä ole tullut askarrelleeksi luonnonmateriaaleista huippuesteettisiä pöytäkoristeita makaronilaatikon kaveriksi (kattaus- ja askartelukirjojen armeija).

Pieniä pettymyksiä yksi toisensa perään. Miksi et yksinkertaisesti irrottaisi niistä ja nauttisi siitä, mihin pystyt elämässäsi oikeasti juuri nyt? Huomenna saatat pystyä vieläkin enempään, mutta myös päinvastainen vaihtoehto on mahdollinen. Tavaroilla rakennettavasta ihanneminästä luopuminen on paitsi itsensä rakastamista, hyväksymistä ja arvostamista, myös tässä hetkessä läsnä olemista. Haaveista ja unelmista saa – ja täytyykin – pitää kiinni, mutta ei niitä tarvitse konkretisoida tavaraksi.

Pidä kiinni vain rakkaudesta, älä velvollisuudentunnosta


Vertaisryhmässä arveltiin, että kotia raivatessa koko ajan kevenevä ja iloisemmaksi muuttuva olotila johtuukin osaltaan juuri siitä, että ihanneminä marssii ulos ovesta samaa tahtia hupenevien tavararöykkiöiden kanssa. Esiin nousi myös capsule wardrobe -käsite, josta on puhuttu itse asiassa jo melkoisen kauan ja joka on KonMari-menetelmän kanssa samoilla linjoilla: kaappiin jätetään vain ne vaatteet, joita aidosti voi sanoa rakastavansa tai jotka vähintäänkin tuovat iloa. Monet vertaisryhmäläisistä ovat kokeneet nämä menetelmät silmiä avaaviksi, toimiviksi ja luopumisen tuskaa helpottaviksi.

Tavaroiden vähentäminen – tai ylipäätään läpikäyminen – on aina matka itseen. Vaatteiden kohdalla se on sitä erityisesti, koska vaatteet ovat ihollamme ja niin läheisesti osa meitä. Vaatteethan ovat tavalla tai toisella persoonamme peili. Joillakin ne heijastelevat enemmän sitä ihanneminää, joillakin enemmän todellista minää.

Kannustan sinua arvostamaan itseäsi, omaa makuasi ja ainutkertaista elämääsi niin paljon, ettet säilytä velvollisuudentunnosta mitään, mikä ei ole todella tarpeellista tai tuota sinulle iloa! Aikanaan syystä tai toisesta tehty, tarpeettomaksi tai virheelliseksi osoittautunut hankinta ei ole itsessään mikään perustelu säilyttämiselle, saati vastentahtoisesti käyttämiselle. Et ole mitään velkaa virheostoksillesi! Mutta toivon, että otat niistä opiksi.


PS. Jos kaipaat buustia tavaroiden läpikäymiseen, emännöin lokakuun ajan Facebookissa Minimalismipeliä, jossa on ideana, että kuukauden ensimmäisenä päivänä kodista poistetaan yksi tavara, toisena kaksi ja niin edelleen. Yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän lanseeraamaan Minimalismipeliin osallistuaksesi sinun ei tarvitse tavoitella minimalismia. Tavarat, jotka ovat sinulle tarpeettomia, saattavat kuitenkin olla jollekin toiselle tarpeellisia jo tänään.

Pidempikestoista vertaistukea tavaratuskailuun puolestaan tarjoaa Kodin raivaajan ABC -ryhmäni, ja ostomotiiveja pääsee yhdessä muiden kanssa tutkailemaan Facebook-tapahtumassani ”Tätä en ostanut lokakuussa 2015”.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Sana ehkä - uhka vai mahdollisuus?

Elokuun lopussa keskustelimme Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä kiinnostavasta tavarakategoriasta "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus". Kyselin ryhmän jäseniltä, millaisia ajatuksia heillä on tästä kategoriasta omassa elämässään ja millaisia tavaroita tähän päätyy heillä helpoimmin. Esitin pohdittavaksi myös seuraavat kysymykset: Mitä sitten, vaikka joskus tarvitsisikin? Olisiko se isokin maailmanloppu? Löytyisikö ehkä jokin korvaava ratkaisu?

Monesti kuulee paatoksellisia todistajanlausuntoja siitä, että ”laitoinpa senkin pois ja jo minä heti seuraavana päivänä tai viimeistään seuraavalla viikolla sitä tarvitsin”. Aivothan kyllä jäävät työstämään taustalla pois laitettua tavaraa ja kaikkia sen mahdollisia käyttötapoja, joten sinänsä ei ole kummakaan, että muka-tarpeita saattaa pian putkahdella. Eri asia sitten kokonaan, kuinka vakavaa se on.

Omassa testilaboratoriossani olen vuosien varrella todennut, etten ole kertaakaan kaivannut mitään kiertoon laittamaani tavaraa. Joskus on voinut käydä ohimennen mielessä, että minulla oli silloin tämä tai tämä jolla olisi voinut tehdä tätä ja tätä, mutta aina on löytynyt jokin muu keino. Koskaan ei ole tarvinnut ostaa uutta samanlaista tilalle, vaikka useimmat perustelevat luopumishaluttomuuttaan juuri mahdollisella uuden samanlaisen ostamisen tarpeella.

Ehkä-kategorian tuskallisuutta ei ainakaan vähennä se, että ns. vanhalla kansalla oli kosolti vielä tänäkin päivänä suusta suuhun kulkevia viisauksia, joiden mukaan kaikki on kolmessakymmenessä vuodessa tarpeen ja niin edelleen. Vanhalla kansalla ei viisauksia sommitellessaan ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea KAIKKI voisi meidän aikanamme tarkoittaa.

Mutta siitähän voisi vaikka... askarrella!


Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä mainittiin ehkä-kategoriaan kuuluvina tavaroina esimerkiksi kartat ja muu matkailuun liittyvä paperitavara, puutarhalehdet, keittokirjat, erikoisemmat kodinkoneet, liian pienet eli ns. tavoitevaatteet, mökkivaatteiksi tai vähintään räteiksi kelpaavat vaatteet, juhlamekot, äitiysvaatteet, isompien sisarusten vaatteet sekä tietenkin käsityö- ja askartelumateriaalit ja ylipäänsä kaikki mahdollinen korjaus- ja tuunauskelpoinen.

"No niin mutta kotivaatteena tai mökille..." toteavat monet sellaisista vaatekappaleista, joita eivät julkisesti päälleen laittaisi mistään hinnasta. Miksi ihmeessä? Koti ja mökkihän ne vasta arvostettavia paikkoja ovatkin! Säästäväisillä ja kekseliäillä persoonilla on aina vähintään näennäistä tarvetta kaikenlaiselle myös siivouksessa, pihatöissä ja auton korjaamisessa. Tai ihan kohta on joulu tai pääsiäinen tai kesä, minkä vuoksi tarvikkeet on hyvä pitää jo valmiiksi Helposti Saatavilla.

Käsityö- ja askartelumateriaalit tuntuivat olevan ryhmän jäsenten keskuudessa se kaikkein suurin ongelma. Monet innostuvat kokeilemaan aina vain uusia projekteja edellisten jäädessä kesken. Toiset kertoivat saavansa kyllä projektit valmiiksi, mutta haalivansa edelleen vanhojen projektien materiaaleja innostuksen jo lopahdettua niiden osalta. Matonkutojat näkevät potentiaalia aina vain uusissa materiaaleissa, kuvioissa ja väreissä. Joukolla huokailtiin, että kunpa oppisi hahmottamaan sen määrän, jonka ihan oikeasti pystyy tekemään. Minä suosittelen prosessin keikauttamista niin päin, että ensin tulee inspiraatio tai tarve, johon sitten hankitaan se tarvittava materiaali.

Jotkut ovat lahjoittaneet ylimääräisiä askartelu- ja käsityömateriaalejaan samanhenkisille ihmisille tai organisaatioille työstettäviksi. Tämä onnistuu esimerkiksi valtakunnallisen ja maakunnallisten Materiaalitori kierrättäjille -ryhmieni ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Näprä-ilmaistukun kautta. Yksi tapa vähentää materiaalivuorta (ja muuttaa ehkä kylläksi) on myös varata itselleen oikein kalenteriin aikaa omien materiaalivarantojen hyödyntämiseen joko kotona tai vaikkapa kansalaisopiston kursseilla.

Vinkkejä irti päästämisen tueksi


Ehkä-kategorian tavaroiden karsiminen on keskeinen asia kodin raivaamisen etenemisen ja tuloksellisuuden kannalta. Siksi kyselinkin ryhmäläisiltä, millaisilla perusteluilla he ovat onnistuneet hankkiutumaan eroon tämän kategorian tavaroista tai millä perustelulla se voisi onnistua.

Keinoiksi mainittiin yksinkertaisesti tarve omistaa vähemmän, vakiintunut maku ja hyvä itsetuntemus sekä minimalistisesti sisustettujen kotien ihailu: jos haluaa vähän huonekaluja, on pakko olla myös vähän muuta tavaraa. Myös selkeän käyttötarkoituksen omaaviin tavaroihin keskittyminen on keino karsia sekalaista sälää. Joku jäsenistä kertoi pystyvänsä luopumaan ehkä-kategorian esineistä miettimällä sitä, että kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat pullollaan käytettyjä tavaroita, joten tilalle varmasti löytyy tarvittaessa aivan vastaava pikkurahalla. Paino sanalla tarvittaessa.

Monet kertoivat hyvän ja käyttökelpoisen tavaran pois heittämisen olevan kauhistus, ja yleiseen hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on sekin toisille vastenmielistä. Parhaaksi luopumisperusteluksi nousikin se, että löytää jonkun, joka tarvitsee sitä kaapissa olevaa kahdettakymmenettä T-paitaa tai pyyhettä luopujaa enemmän: asunnottoman, pakolaisen, löytökissan… Tämä varmasti selittää isoksi osaksi viime viikkojen tavara-avustustulvaa vastaanottokeskuksissa.

Lahjoituksille kaivataan selkeitä kohteita, joissa on aito tarve juuri kyseiselle tavaralle. Selkeään kohteeseen on helpompi luopua myös niistä tavaroista, joista itse ei syystä tai toisesta yksinkertaisesti pidä, mutta joita silti säilytetään velvollisuudentuntoisesti. Täsmäkohteita voi löytää esimerkiksi Kierrätä lahjoittamalla -sivultani Facebookissa.

Aivan loistava havainto oli myös se, millainen voima voi olla "Haluanko säilyttää tämän?" -kysymyksen muuttamisessa muotoon "Pystynkö luopumaan tästä?". Molempiin on nimittäin melkein yhtä helppo vastata myöntävästi, mutta vain toinen aikaansaa muutosta. Sitä paitsi tuntuu älyttömän hyvältä päästä sanomaan itselleen, että pystyy johonkin – ihan mihin tahansa johonkin! Myös Marie Kondo puhuu KonMari-kirjassaan viisaita sanoja luopumisen itsetuntoa vahvistavasta merkityksestä.

Keräysauto ottaa vastaan, myös askartelumateriaaleja


Kiertoon laittamisen helppous on yksi keskeisistä luopumispäätösten vauhdittajista. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksella on parhaillaan käynnissä ensimmäistä kertaa järjestettävä keräysautokiertue pääkaupunkiseudulla. Kiertävä keräysauto on ollut etenkin monien autottomien toiveena. Tavaralahjoitukset mahdollistavat Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen toiminnan ympäristötyön ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen parissa – ja autoon otetaan muuten vastaan myös askartelumateriaaleja!

Keräysauto kiertää
  • Helsingissä 31.8.–6.10.
  • Espoossa 7.10.–4.11.
  • Kauniaisissa 26.–27.10.
  • Vantaalla 5.–30.11. ja
  • Kirkkonummella 1.–4.12.2015.

Joskus voi olla niin, että roskiskin tuo enemmän mielenrauhaa kuin tarpeettoman tavaran säilyttäminen. Jätteeksi lajittelu on ainoa oikea vaihtoehto silloin, jos lahjoitettava tavara olisi saajalle pikemminkin riesa. Lahjoitathan siis vain ehjää ja puhdasta.

Lämpimät kiitokset kaikille aktiiviseen keskusteluun osallistuneille ryhmäläisille! Keskustelua saa mielihyvin jatkaa tässä blogissa.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kumpi oli ensin: Kondo vai minä?

Meidän koulutettujen ammattijärjestäjien lukemistoon on viime viikkoina kuulunut 30-vuotiaan japanilaisen Marie Kondon hiljattain suomennettu teos ”KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika”. Kirja ei tarjoile konkreettisia siivousteknisiä ohjeita, vaan usuttaa muuttamaan järjestämistä koskevia ajatusmalleja.

Ilana-kollegani bloggasi lukukokemuksestaan mainiosti. Oli kiva huomata, että kirja herätti meissä kovin samanlaisia ajatuksia, etenkin tavaroiden pois heittämistä ja sen epämääräistä käsittelemistä koskien.



Itseäni huvitti kuitenkin kirjaa lukiessa ennen kaikkea se, että olen jo 3,5 vuotta toteuttanut omassa työssäni useita KonMari-ajatuksia, vaikka kuulin Marie Kondosta vasta pari kuukautta sitten.

Tee järjestämisestä Tapahtuma


kuva: Riia-Maria Kyllönen
Yksi Marie Kondon pääpointeista on se, että järjestämisestä kannattaa pyrkiä tekemään Tapahtuma isolla teellä. Parin viime vuoden aikana meillä täällä Suomessakin sosiaalisen median ansiosta niin muodikkaan yhdestä tavarasta päivässä luopumisen tai vartti kerrallaan munakellon tahdittamana järjestämisen sijaan Kondo kehottaa ottamaan haltuun kokonaisen tavararyhmän (esimerkiksi kirjat tai astiat) kerrallaan.

Elokuun Tilan palveluvalikoimassa on ollut jo pari vuotta tavaralajeihin perustuva palveluvaihtoehto, joissa kunkin tavaralajin läpikäyminen ja karsiminen pyritään tekemään yhdellä rupeamalla. Toki palveluvalikoimaan kuuluu myös vaihtoehto, jossa jokin tietty tila toimii lähtökohtana. Olosuhteiden pakosta on joskus vain edettävä siltä pohjalta, vaikka Marie Kondo sanoisi mitä.

Käy läpi tavaralajeja, älä alueita


Marie Kondo kehottaa järjestämään alueiden sijaan esineitä, jolloin kohteeksi otetaan olohuoneen kirjahyllyn sijaan kaikki asunnossa ja mahdollisissa varastoissa olevat kirjat. Perusteellisen läpikäynnin ja samalla kertaa tapahtuvan KAIKEN kyseiseen tavaralajiin kuuluvan tarpeettoman karsimisen kautta saavutettua tulosta ylläpidetään jatkossa nopealla ja kevyellä yleisilmeen siistimisellä. Tätä ajatusta kannatan lämpimästi: jos, ja yleensä kun, ihmisellä on kotinsa järjestämiselle pelkkää tilojen siisteyttä syvällisempiä ja monitasoisempia syitä, järeät keinot ovat tarpeen.

KonMari-menetelmässä on tärkeää ottaa esimerkiksi kirjat hyllystä lattialle, pyöritellä niitä hetki käsissä ja päättää intuitiivisesti niiden kohtalosta. Minä suosittelen asiakkailleni aina läpikäytävien ja karsittavien tavaroiden poistamista paikaltaan ennen läpikäymisen aloittamista. Siten ne eivät enää tunnu samalla tavalla kuuluvan oleellisella tavalla siihen kohtaan, jossa ne ovat kenties vuosikausia tai vuosikymmeniä olleet, ja niitä voi arvioida vapaammin. Korostan intuitiota ja tavaroiden herättämiä positiivisia fiiliksiä, säilyttämisen esteettisyyttä ja jäljelle jäävien tavaroiden omia paikkoja kuten Marie Kondokin.

Vaatteiden viikkaamistavat ja värien keskinäisen järjestyksen jätän täydellisesti asiakkaideni ja heidän mieltymystensä ratkaistavaksi. Omassa vaatekaapissani värit sen sijaan ovat aina liukuneet vaaleasta tummaan – tosin vasemmalta oikealle, koska säilytän kaikki päällysvaatteeni henkareissa. Pinoamisesta en ole koskaan pitänyt, enkä yleensä suosittele sitä asiakkaillenikaan, koska se on äärimmäisen harvoin käytännöllistä, olipa kyse sitten astioista, kirjoista tai kodintekstiileistä.

Ohjaukseni on ehkä parhaiten kuvailtuna vierelläolevaa ja kädestäpitävää, mutta tavaroiden karsimisessa kehotan samanlaiseen armottomuuteen kuin Marie Kondokin eli laittamaan kiertoon kaikki ne esineet, joita ei oikeasti käytetä. Useimmat meistä eivät esimerkiksi tule mitä suurimmalla todennäköisyydellä koskaan avaamaan suurinta osaa omistamistaan kirjoista ainakaan toistamiseen.

Pidän ajatuksesta, että kiertoon lähteviä tavaroita kiitetään ennen eteenpäin laittamista. Jokaisen tavaran hankkimiselle on aikanaan ollut jokin syy tai tarve, joka on usein vaikeasti ja monen mutkan takaa hahmotettavissa. Tärkeintä on pystyä myöntämään, että tarpeet muuttuvat ja että hutejakin joskus tulee ja opetella päästämään irti. Paras tapa arvostaa tavaroita on kuitenkin käyttää niitä ja huoltaa niitä asianmukaisesti.

Älä päästä läheisiäsi mitätöimään projektiasi


kuva: Riia-Maria Kyllönen
Marie Kondo kertoo kirjassa asiakkaastaan, joka kovasti yritti hankkiutua eroon tarpeettomista tavaroistaan, mutta äiti asettui poikkiteloin.  Niin se minunkin kokemusteni mukaan menee: läheisten ihmisten mielipiteet ja näkemykset hidastavat tarpeettomasta luopumista merkittävästi ja usein estävät sen täysin. Toisinaan vanhemmat voivat jopa katsoa oikeudekseen tuoda keski-ikää lähestyvän lapsensa kotiin vastoin hänen tahtoaan sellaisia esineitä, joita sieltä heidän näkemyksensä mukaan puuttuu.

Tiedän, että osa minunkin ohjauksessani "kiertoon"-kategoriaan laitetuista tavaroista on jäänyt eteisen nurkkaan odottamaan sukulaisen tai ystävättären seuraavaa visiittiä. Se harmittaa minua asiakkaiden puolesta aina, koska jokaisen yksittäisen tavaran kohdalla joskus suurellakin pinnistyksellä tehty päätös tulee saman tien tyhjäksi.

Puolison ja lasten kanssa on käytävä keskustelua kodin yhteisistä tavaroista, mutta hyvää tarkoittavia äitejä, siskoja ja parhaita ystävättäriä ei kannata osallistaa prosessiin. Siinä tulee yleensä tehneeksi itselleen isohkon karhunpalveluksen. Tähän juuri perustuu ammattikuntamme olemassaolo: olemme objektiivisia ja ulkopuolisia ammattilaisia, joille turhake on turhake ilman minkäänlaisia tunnesiteitä. KonMari-twistillä tai ilman. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin aina asiakas.