Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavarapaljous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavarapaljous. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. marraskuuta 2015

Kriiseistä, elämänmuutoksista ja suurista tunteista

Elokuun Tila täytti tänään neljä vuotta. Leivoin sen kunniaksi ensimmäiset joulutortut, omenatäytteiset tietenkin.

Maailma, ja Suomi sen mukana, on muuttunut neljässä vuodessa paljon – eikä pelkästään parempaan suuntaan. Viime viikkojen ja kuukausien aikana isommat ja pienemmät tragediat ovat saaneet ihmiset puntaroimaan entistä kiivaammin sitä, mikä elämässä todella on merkityksellistä.

Maailmanlaajuisten murhenäytelmien ohella monia ihmisiä on koskettanut esimerkiksi 5.11.2015 Helsingin Sanomissa julkaistu juttu Marika Keräsestä, jonka koti tuhoutui tulipalossa ja jolle omistaminen sen myötä menetti merkityksensä. Vastaanottokeskusten lahjoitustulvan organisoimiseksi puolestaan on perustettu vapaaehtoisvoimin mainion yksinkertainen verkkosivusto Lahjoitukset.fi.

Kriisejä ja elämänmuutoksia


Useimmat asiakkaistani ovat henkilökohtaisen kriisin tai vähintäänkin suuren elämänmuutoksen keskellä. Käsillä voi olla esimerkiksi asunnon myynti, muutto, isoon putkiremonttiin valmistautuminen, esikoisen syntymä, yhteen muuttaminen jonkun kanssa, avioero, yrityksen toiminnan lopettaminen, kuntoutuminen, eläkkeelle jääminen, omaishoitajan rooli, ikääntymisen tuomat muutokset, muutto palvelu- tai senioritaloon tai kuolinpesän läpikäyminen. On työuupumusta, masennusta, aikuisiän ADHD- tai ADD-diagnoosia, aspergerin oireyhtymää ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Usein samaan ajankohtaan osuu monta kompastuskiveä, jolloin jaksaminen joutuu kohtuuttoman kovalle koetukselle.

Asiakaskohtaamisissani näkyy elämän koko kirjo kaikissa väreissään, ja se tekee tästä työstä sanoinkuvaamattoman antoisaa. Rakkautta, iloa, surua, voimattomuutta, onnistumisen riemua, elämää, kuolemaa. Valtavan isoja asioita, joita saan olla jakamassa asiakkaideni kanssa. Kaikki edellä luettelemani tilanteet heijastuvat tai joskus jopa kulminoituvat kotiin, joka voi olla ahdistava vankila ja pakkotyöleiri, voiman ja rauhan tyyssija tai mitä tahansa näiden väliltä. Kodin ja asumisen arjen tilanne voi olla syy, mutta useimmiten se on seuraus. Josta saattaa tulla syy ja niin edelleen. Noidankehän rikkomisessa voi ammattilainen olla korvaamaton apu.

Tavaroita vai elämänlaatua?


Vaikka mitään erityisempää kriisiä tai elämänmuutosta ei olisikaan käsillä, entistä useampi suomalainen tulee näinä päivinä siihen tulokseen, ettei tavarapaljous tuo mukanaan elämänlaatua, vaan itse asiassa laskee sitä monin erilaisin tavoin. Meidän koulutettujen ammattijärjestäjien asiakkaat ovat kuitenkin edelleen ennakkoluulottomia edelläkävijöitä, koska palvelumme ovat vieläkin Suomessa niin uusia: ensimmäiset suomalaiset ammattijärjestäjät koulutettiin keväällä 2011. Itse kävin toisen Suomessa järjestetyn koulutuksen, syyskuussa 2011.

Monet kuuliaiset kansalaiset tuskailevat sen julkisessa keskustelussa jatkuvasti esillä olevan ajatuksen kanssa, että Suomen talouden pyörät pitäisi saada pyörimään kotitalouksien kulutuksen voimalla. Suomessa kotitalouksilla ja niiden ostovoimalla toki onkin merkittävä rooli suotuisan talouskehityksen vauhdittajina, mutta tässä tuskailussa ihmisiltä usein unohtuu, että kuluttaa voi myös palveluita.

Kaikkein kestävintä kuluttamista on lähellä tuotettujen palveluiden ostaminen pienyrittäjiltä. Ei maailman ääristä kuljettamisen ekologista painolastia! Ei aina vain uusien tavaraostosten mukanaan tuomia säilytysongelmia! Ja paikalliset pienyrittäjät perheineen kiittävät jokapäiväisestä leivästään samalla kun koko yhteiskuntamme hyötyy.

Suomalaisten kulutus on onneksi vähitellen suuntautumassa enemmän palveluihin tavaroiden sijaan, ja suomalaiset ovat jo nousseet palveluiden kuluttajina Euroopan keskiarvon tasolle. Hampaat irvessä ja sielu verillä ylläpidetty "Ei tartte auttaa" -asenne on vihdoin murenemassa. Toisaalta kohtaan jatkuvasti myös sen tosiasian, että palveluitani eniten tarvitsevilla ei ole taloudellista mahdollisuutta ostaa niitä. Nopeatahtinen eriarvoistumiskehitys on yhteiskunnassamme sydäntä särkevä tosiasia.

Elokuun Tila, yksi Suomen ensimmäisistä koulutetun ammattijärjestäjän palveluita tarjonneista yrityksistä, merkittiin kaupparekisteriin 16.11.2011. Tänään siitä on tullut kuluneeksi neljä upeiden kokemusten täyteistä vuotta, ja kokemus, jos mikä, on yksi tämän työn tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä. Kiitokset tähänastisesta, matka jatkuu!

torstai 30. heinäkuuta 2015

Mistä tarpeettomat tavarat tulevat?

”Mistä tätä tavaraa oikein tulee?” huudahtelevat tai huokailevat asiakkaani laatikkoja, kaappeja ja varastoja penkoessaan. Ihmetys kotinurkkiin kinostuneiden tavaroiden alkuperästä jää arjen tuoksinassa usein ohi vilahtavaksi tunteeksi. Tarkempi pohdinta on kuitenkin tarpeen, jos tavarapinot ja tilojen tukkoisuus alkavat ahdistaa – ja etenkin, jos tilanteeseen haluaa pysyvän muutoksen.

No, mistä sitä tavaraa sitten tulee? Tässä merkittävimmät lähteet:

Itse ostamalla


Yleensä suurin osa kodin tarpeettomistakin tavaroista on asukkaiden itsensä sinne joko uusina tai käytettyinä ostamia. On joka kuukausi vaihtuvien pukeutumistrendien ilmentäjiä, ale-huumassa tehtyjä halpishankintoja, palauttamatta jääneitä verkko-ostoshuteja, aina vain uusia sisustusesineitä, nopeasti vanhentunutta tekniikkaa, kummallisia keittiövälineitä, ”ota kolme, maksa yksi” -settejä ja ”kun halvalla sai” -ansoja. Ja sitten on tietenkin kirpputorilöytöjä: kun se oli NIIN kaunis, niin kivasti rustiikki tai ihan samanlainen kuin mulla oli lapsena.

Osa tarpeeseenkin ostetuista tavaroista käy tarpeettomiksi vuosien varrella, elämäntilanteiden muuttuessa. Niistä kannattaa tietoisesti opetella päästämään irti.

Mitä tahansa ostatkin, kysy itseltäsi ennen ostopäätöksen tekemistä vaikkapa nämä kolme kysymystä:

1. Haluanko tosiaan puhdistaa, ylläpitää, huoltaa ja säilyttää tätä?
2. Palaisinko hakemaan tätä vuorokauden päästä, jos nyt jättäisin tämän ostamatta?
3. Kuinka eettisesti tämä on tehty, onko tämän valmistuksessa huomioitu kestävän kehityksen mukaiset arvot?

Jo ensimmäisellä noista kysymyksistä pääsee pitkälle, jos vastaat siihen rehellisesti.

Lahjoina, lahjoituksina ja kaupan kylkiäisinä


Edellä olevia kysymyksiä voi soveltaa myös lahjoina, lahjoituksina ja kaupan kylkiäisinä tarjolla oleviin tavaroihin. Tuliaisena tuotu tai merkkipäivän johdosta annettu lahja on toki kohteliasta ottaa vastaan, mutta et ole millään tavoin velvollinen sitä säilyttämään, ellei se syystä tai toisesta palvele sinua.

On ihmisiä, jotka ostavat tavaroita sukulaisilleen ja tuttavilleen myös ilman mitään erityistä syytä, aidosti hyvää tarkoittaen. Usein kuitenkin sattuu, että vastaanottajiksi aiotut henkilöt eivät ole tavaran tarpeellisuudesta tai vaatteen väristä ja mallista antajan kanssa samaa mieltä. Hyvät tarkoitukset tiivistyvät tavarakasoiksi ostajan omissa nurkissa.

On myös ihmisiä, jotka ovat päätyneet tuttavapiirissään sellaiseen rooliin, että heille lahjoitetaan korulauseiden saattelemana kaikki se, mikä omassa huushollissa on todettu tarpeettomaksi. Jos olet tällainen ihminen, muista ettei sinulla ole mitään velvollisuutta ottaa taakaksesi itsellesi tarpeetonta tavaraa. Ei vaikka olisit kuinka kätevä käsistäsi tai mestari myymään kirpputorilla.

Kylkiäiset! Huonolaatuisia huiveja ja muovisia meikkipussukoita työnnetään milloin minkäkin tuotteen tai painostuksen alla tehdyn lehtitilauksen kylkeen, ja lopulta "onnelliset" "lahjan" saajat päätyvät kaupittelemaan niitä toisilleen itsepalvelukirpputoreilla, tuloksetta. Kaupanpäällisistä kannattaa ainakin koettaa kieltäytyä, mutta valitettavasti kieltäytymistä ei läheskään aina oteta todesta.

Perintönä, kuolinpesän tyhjennyksestä ja parisuhteen päätyttyä


Suurten ikäluokkien jälkeensä jättämät perinnöt ja isokokoiset kuolinpesät johtavat seuraavien parinkymmenen vuoden aikana ennen näkemättömään tavararuljanssiin. Omien vanhempien tai muiden läheisten kuolema on jo sinällään henkisesti raskas kokemus, mutta sitä seuraava tavaravyöry voi syöstä kaipaamaan jääneen oman arjen täysin radaltaan. Apua tavaroiden läpikäymiseen kannattaa pyytää, ajoissa.

Parisuhteen päätyttyä yhteisestä kodista pois muuttaneet jättävät usein mielellään vähemmän tärkeät tavaransa entisen puolison riesaksi. Tähän ei tarvitse suostua. Tavaroiden pois noudolle voi asettaa tiukan aikarajan ja ilmoittaa sen enempää kiihkoilematta, että tavarat lähtevät kierrätykseen, jos niitä ei ole aikarajan umpeutuessa noudettu.

Mieti ennen kuin olet tavaran kanssa kotiovella


Edellä läpikäydyistä lähteistä peräisin olevien tavaroiden lisäksi kodeissa saattaa pyöriä esimerkiksi pois muuttaneiden lapsien tavaroita, palauttamattomia lainatavaroita, kylässä käyneiltä unohtuneita tavaroita, harrastuksiin tai vapaaehtoistyöhön liittyviä muille kuuluvia tavaroita sekä entiseen tai nykyiseen työhön liittyviä kotiin kuulumattomia tavaroita.

Näiden osalta ratkaisu on yleensä se, että tavarat huolehditaan oikeaan osoitteeseensa heti, kun ne ovat kotiovesta sisään ajautuneet, tai niin pian kuin suinkin mahdollista. Myöhemmin se voi olla jo paljon mutkikkaampaa.

Olemme käännekohdassa, jossa tarpeettomista tavaroista eroon pääseminen alkaa olla paitsi henkisesti, myös aivan konkreettisesti vaikeaa. Kaikki paikat pullistelevat roinaa ja natisevat liitoksissaan. Harvoin eroon pääseminen myöskään enää onnistuu ilmaiseksi: vähintäänkin siihen vaaditaan runsaasti kallisarvoisia hetkiä ainutkertaisesta elämästämme, ja useimmiten lankeaa kustannuksia ainakin logistiikasta. Kaatopaikoille dumppaamista suitsitaan EU-säädöksin.

Siivouspäivänä ja nettikirppiksillä kaikki haluavat mieluummin myydä kuin ostaa. Itsepalvelukirppiksillä pöydillä pyörivät kuukaudesta toiseen samat tavarat. Hyväntekeväisyyskirpputorit ja kierrätyskeskukset asettavat tilan ja kysynnän puutteessa rajoituksia esimerkiksi kirjojen vastaanottamiselle. Divarit, joiden liiketoimintaa on tähän asti ollut käytettyjen kirjojen, levyjen ja elokuvien ostaminen ja edelleen myyminen, eivät tänä päivänä ota vastaan ilmaiseksikaan – paitsi ehkä todellisia harvinaisuuksia ja kuluvan kuukauden bestsellereitä.

Päätöksenteko ja itsetuntemus ovat taitolajeja: niitä voi treenata. Opettele tekemään omien todellisten tarpeidesi ja mieltymystesi pohjalta ostamatta- ja vastaanottamattajättämispäätöksiä, ettet löydä itseäsi tarpeettomien tavaroiden kanssa kotioveltasi. Kynnyksen ylittämistä tavaroiden kanssa ennemmin tai myöhemmin seuraavat luopumispäätökset ovat huomattavasti vaikeampia.


PS. Tämä on ”Tätä en ostanut elokuussa 2015” -tapahtuman avauskirjoitus, jota kommentoimalla voit ottaa osaa tapahtumaan. Voit osallistua myös Facebookissa tapahtuman omalla sivulla sekä Twitterissä ja Instagramissa hashtagilla ‪#‎enostanutelokuussa‬.‬

Voit jakaa elokuisia ostamattajättämiskokemuksiasi niin usein kuin haluat: päivittäin, viikoittain tai vain kerran kuussa, valokuvan kera tai ilman. Missä tahansa kanavassa osallistutkin, mukavaa olisi, jos kertoisit postauksissasi lyhyesti esimerkiksi seuraavia asioita:

- Miksi ajattelit ostavasi kyseisen asian?
- Houkuteltiinko sinua ostoksen tekemiseen jollakin erityisellä tavalla?
- Miksi kuitenkin päätit olla ostamatta?
- Miltä sinusta tuntui päätöksen jälkeen?

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Katse ostamiseen päin!


Johanna Korhonen pohti 16.7.2015 Helsingin Sanomissa julkaistussa, ajatuksia herättävässä esseessään, voisiko talous perustua esimerkiksi hyötyyn, iloon, vapauteen ja kiitollisuuteen. Pari lausetta kolahti aivan erityisesti koulutettuun ammattijärjestäjään:


"Roinakasojen keskellä eläminen on vanhanaikaista. Yhdysvalloissa decluttering, roinasta eroon hankkiutuminen, on jo käsite."

Käsitteeksi se on kovaa vauhtia muodostumassa Suomessakin. Viime aikoina etenkin Facebookiin on syntynyt monia erilaisia kotinurkkiin kertyneiden tavaroiden karsimiseen keskittyneitä sivuja, ryhmiä ja tapahtumia. Esimerkkejä näistä ovat Tavara päivässä pois -yhteisö, Tavara päivässä -blogi sekä ammattijärjestäjäkollegoideni emännöimät kesä- ja heinäkuun Minimalismipelit.

Torppaa tavaratulva: älä osta tarpeetonta


17 kiertoon tai jätteeksi lähtevää tavaraa kuukauden 17. päivänä on vain yhdensorttista viherpesua, jos ovesta sisään kannettavan tavaran määrä ei vähene lainkaan. Tavarakaaoksen kesyttämisessä poistojen määrää tärkeämpää erityisesti pitkällä tähtäimellä on nimenomaan sisään tulevan tavaramäärän patoaminen eli huomion suuntaaminen ostokäyttäytymiseen – olivatpa kyseessä sitten uudet tai käytettyinä esimerkiksi kirpputoreilla myytävät tavarat.

Monille kassakuitteihin ja tiliotteisiin piirtyvät numerot ovat yksi tapa todentaa omaa olemassaoloa. Usein kuulee jatkuvaa tavaroiden ostelemista myös puolusteltavan sillä, että siten pidetään talouden pyörät pyörimässä ja edistetään työllisyyttä. Kauppatieteiden tohtori Maria Joutsenvirran mielestä työpaikkojen luomiseen ei kuitenkaan tarvita talouskasvua, vaan uutta työtä syntyy vähentämällä turhakkeiden kulutusta, jakamalla palkkatyötä tasaisemmin ja kokeilemalla uudenlaisia työn muotoja.

Ajattelen samoin. Lisäksi kannustan ihmisiä suuntaamaan kuluttamistaan lähipalveluihin tavaroiden sijaan sekä käytettyihin tavaroihin uusien tavaroiden sijaan. Myös jakamistalous on minulle sydämen asia, ja pyrin edistämään sitä omalta osaltani palveluyrittäjyyteni kautta.

Jaa ostamattajättämiskokemuksesi muiden kanssa


Verkossa on valtava määrä suosittuja blogeja, joissa kirjoittajat esittelevät uusimmat hankintansa, usein vieläpä niiden merkkejä sponsoritavaroiden toivossa korostaen. Vastavetona loin Facebookiin jokaiselle vuoden 2015 jäljellä olevalle kokonaiselle kuukaudelle tapahtuman, jossa sinä, minä ja muut ihan tavalliset ihmiset saamme mahdollisuuden päästä parrasvaloihin sen tiimoilta, mitä EMME ole ostaneet.

Voit postailla tapahtumiin ostamattajättämiskokemuksiasi kyseisen kuukauden varrelta niin usein kuin haluat: päivittäin, viikoittain tai vain kerran kuussa, valokuvan kera tai ilman. Lupaan tsempata sinua! Jos et ole Facebookissa, voit osallistua myös Twitterissä tai Instagramissa hashtageilla #enostanutelokuussa, #enostanutsyyskuussa jne. Osallistua voit myös kommentoimalla kuukausitapahtumien avauskirjoituksia täällä Elokuun Tilan ideapankki -blogissa.

Halutessasi voit liittää tapahtumiin vain sinun tietoosi jäävän kirjanpidon siitä, kuinka paljon olet ostamatta jättämisellä kuukauden aikana säästänyt. Tai voit laittaa ostamatta jättämisen myötä säästyneet summat sivuun jotakin sellaista merkityksellistä hankintaa varten, josta olet kauan unelmoinut, mutta johon sinulla ei ole ollut mielestäsi varaa.

Missä tahansa kanavassa osallistutkin, mukavaa olisi, jos kertoisit postauksissasi lyhyesti esimerkiksi seuraavia asioita:

- Miksi ajattelit ostavasi kyseisen asian?
- Houkuteltiinko sinua ostoksen tekemiseen jollakin erityisellä tavalla?
- Miksi kuitenkin päätit olla ostamatta?
- Miltä sinusta tuntui päätöksen jälkeen?

Tule tutkimusmatkalle omaan kulutuskäyttäytymiseesi!


On kiinnostavaa, opettavaista ja rohkaisevaa lukea muiden kokemuksia, mutta ennen kaikkea luomani kuukausitapahtumat ovat itsetuntemusta lisääviä pieniä tutkimusmatkoja meidän jokaisen omaan arkiseen kulutuskäyttäytymiseen ja arvoihin. Kokemusten kirjaaminen selkiyttää ja jäsentää havaintoja. Se tarjoaa siten aivan erilaisen pohjan ostokäyttäytymisen muutoksille kuin arjessa ohi vilahtavat tunteet ja ajatukset.

Aloitapa siis syksy elokuun tapahtumalla 1.8.2015! Kerätään viileän kesän rehevät antimet talteen talven varalle ja jätetään tarpeettomat tavarat kauppoihin. Näin vältymme poistopähkäilyiltä; tavaroista eroon pääseminen ei aina ole ihan yksinkertainen juttu.

PS. Valtakunnallista Älä osta mitään -päivää vietetään jälleen 27.11.2015.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Yksinäisyyttä, kuolemanpelkoa ja hyödyttömiä hyvinvointivempaimia

Ostaisitko sinä yli tuhannen euron hintaisen, suhteettoman suurelta kerroskattilalta näyttävän höyrykeitinhässäkän, jonka käyttämiseen tarvitset vähintään keittiöjakkaran, joka vie puolet keittiöstäsi ja jonka jäljiltä kukkakaalit ovat pitkästä valmistusajasta huolimatta raakoja? Yllättävän moni puolalainen eläkeläisnainen ainakin ostaisi.

Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja Katarzyna Trzaska havahtui siihen, ettei hänen eläkkeellä olevalla anopillaan ollut rahaa yhtään mihinkään, mutta kaikenlaisia tarpeettomia huippukalliita vempaimia sitäkin enemmän. Siitä syntyi aihe dokumenttielokuvalle nimeltä Maximum Pleasure, joka esitettiin osana DocPoint-festivaalia Helsingissä 1.2.2015.

Aluksi ohjaaja etsi kuvattavia Varsovasta, mutta kukaan ventovieras ei kuulemma suostunut kameran eteen myöntämään ostelevansa holtittomasti naurettavan hintaisia turhakkeita. Niinpä ohjaaja palasi kotikaupunkiinsa ja huomasi, että myös anopin läheisimmillä ystävättärillä oli sama ongelma. Valkokankaalla esittäytyykin siis Katarzynan anoppi ystävättärineen.


Markkinakoneiston massasälää – exclusively for you


Katarzyna Trzaskan mukaan puolalainen, mafian toimintaa muistuttava aggressiivinen suoramyyntitoiminta on ajanut erityisesti iäkkäämpiä ihmisiä vararikkoon. Osamaksuluotoilla on Puolassa todella pitkät maksuajat, eikä luottojen absoluuttisia tai kuukausittaisiin tuloihin suhteutettuja määriä kontrolloida toistaiseksi mitenkään.

"Valikoiduille kutsuvieraille" hienoissa hotelleissa tarjoiltujen aterioiden lomassa tai kotiesittelyiden kautta myytävien "hyvinvointi"vempaimien hinnat on hilattu huomattavasti vastaavien tuotteiden markettihintoja korkeammalle. Mutta mummot ostavat. He ostavat tunteakseen itsensä erityisiksi, hälventääkseen yksinäisyyttään ja lykätäkseen vääjäämätöntä. Kodit täyttyvät vempaimista pahvilaatikoineen, eikä muuta elämää juuri ole.


Puutteesta yltäkylläisyyteen


Kävin katsomassa Maximum Pleasure -elokuvan kahden ammattijärjestäjäkollegani kanssa. Totesimme, ettei suomalaisia – onneksi – saisi yhtä helposti höynäytettyä ostamaan niin räikeän ylihintaista ja niin räikeän turhaa. 1990-luvun alkupuolella yhtäkkiä päälle ryöpsähtänyt vapaa markkinatalous vaikuttaa olleen puolalaiselle harkintakyvylle myrkkyä.

Suomessa siirtymä puutteesta yltäkylläisyyteen ei ollut yhtä raju, mutta silti elokuvassa oli viiltävän paljon tuttua. Mieleen tuli ostostelevision kulta-aika, jonka jäljiltä suomalaisten nurkissa pyörii edelleen vaikka mitä käsittämätöntä. Ennen kaikkea tavaran haalimisen perimmäiset motiivit ovat meillä aivan samat: ostamme konkretisointia omalle, kenties hyvinkin yksinäiselle olemassaolollemme sekä ikuisen nuoruuden ja kuolemattomuuden illuusiota.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Mummomafian ”hurja aloitus” on ammattijärjestäjien arkea

kuva: Riia.Maria Kyllönen
- En ole koskaan elämässäni nähnyt mitään tällaista.
- Herrajumala, voiks tää olla totta!
- Voi kauheeta… Apua.
- Nyt mä en tiä, mitä sanoisin…
- Mä tunnen itseni kovin, kovin avuttomaksi.
- Se näytti musta masentavalta.
- En mä osannu ehkä olla vihanen, mä olin tosi surullinen.
- Sinnehän ei voinut ihan astua sisään, koska piti koko ajan hakea jalalleen tilaa.
- Sitä ei voinu pitää enää turvallisena ympäristönä vuoden vanhalle lapselle.

Kaaoksella korkeita katsojalukuja


MTV3-kanavalla alkoi eilen koko perheen toiminta-realityksi luonnehdittu sarja nimeltä Mummomafia. Sarjassa on ideana ratkoa erilaisten perheiden ja sinkkutalouksien arkisia pulmia ”järisyttävän mummoenergian” voimin.

Avausjaksollaan keskikatsojamäärän 622 000 haalinut sarja herätti heti vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa, erityisesti Twitterissä ja luonnollisestikin myös vauva.fi-keskustelupalstalla. Keskustelijat arvailivat, mahtavatko mummot olla auttamassa ja tuomitsemassa. Surkuteltiin sitä, että Suomessa on näin uusavuttomia, elämälle allergisia ihmisraunioita. Todettiin, että ennen vanhaan pyydettiin avuksi kodinhoitaja ja ihmeteltiin, miksei kyseistä palvelua enää suosita.

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Muutamat keskustelijat visioivat, että mummokonseptissa olisi aineksia tosielämäänkin: organisoiduista mummojen ja nuorempien ihmisten kohtaamisista voisi syntyä jotakin hienoa. Äitimentoreille ja mummotuutoreille olisi aivan taatusti tilausta myös vapaaehtoistyössä nuorten äitien ja perheiden tukena.

Pikaisella vilkaisulla miehet tuntuvat pitäneen ohjelmaa täytenä tuubana ja sosiaalipornona, jota ei yksinkertaisesti jaksa eikä viitsi katsoa. Miehet toisaalta myös asettuvat hyvin usein poikkiteloin silloin, kun vaimot olisivat jo valmiita pyytämään apua arjen haltuun ottamiseen. Jostainhan tämäkin kertoo.

Koulutettujen ammattijärjestäjien tavallista työnkuvaa


Hurjaksi ja pysäyttäväksi aloitukseksi kuvaillussa sarjan ensimmäisessä jaksossa ”1960-luvun laulava seksisymboli Kristiina Halkola, kaikkien meikkitaiteilijoiden esiäiti Raili Hulkkonen ja politiikan dinosaurus, ylipormestari Eva-Riitta Siitonen” pääsivät tutustumaan meidän koulutettujen ammattijärjestäjien työarkeen – vaikkeivat he todennäköisesti sitä tienneetkään tehneensä.

En ole kodinhoitaja, äitimentori enkä mummotuutori. Mutta toimivan arjen vertaisvalmentajana ja koulutettuna ammattijärjestäjänä teen usein töitä kodeissa, joissa tupakantumpit ja muut roskat ovat ympäriinsä levittäytyvänä yhtenä mylläkkänä syömäkelpoisten ja pilaantuneiden elintarvikkeiden, astioiden ja muiden käyttötavaroiden sekä likaisten ja "puhtaiden" vaatteiden kanssa.

Yleisen kaaoksen lisäksi kohtaan suhteettoman suuria vaate- ja lelumääriä, valtavan korkuisia tiskivuoria, eteisen nurkkaan jämähtäneitä roskapussikasoja, osaamattomuutta kotitalousjätteiden lajittelussa ja hyviä aikomuksia, jotka ovat jääneet kerta toisensa jälkeen aikomusten asteelle.

Uskokaa tai älkää, mutta kohtaan usein myös musertavan kaaoksen keskellä viimeisen päälle huoliteltuja kynsiä. Ja ihmisiä, jotka nimittävät hirmumyrskyn tekosilta vaikuttavia asuinolosuhteita hallituksi kaaokseksi. Mutta ennen kaikkea Kohtaan Ihmisiä.

On parikymppisiä juuri omilleen muuttaneita, joille ei ole koskaan opetettu, miten arjen askareista huolehditaan ja miten asumisesta ja muusta omasta elämästä otetaan vastuuta. On ruuhkavuosissa umpikujaan ajautuneita lapsiperheitä. On yksinhuoltajana tai omaishoitajana uupuneita keski-ikäisiä. Erityisen paljon on eronneita, leskiä tai muuten vain yksin asuvia, jotka eivät yksinkertaisesti enää välitä tai eivät arvosta itseään tarpeeksi pitääkseen oman kotinsa kauniina, puhtaana ja järjestyksessä. Ja sitten on myös niitä, joita ahdistaa kuvankauniin loft-asunnon kaappien ja varastojen ovien taakse piiloon kangettu kaaos. Ja kaikkea siltä väliltä.

- Mun asunto pääs tohon kuntoon välinpitämättömyydestä, ettei jaksanu enää kiinnostaa.

Mummomafialla ja oikeilla ammattilaisilla on eroa


On sinänsä varsin tervetullutta, että monet kotimaisetkin televisiosarjat ovat viime vuosina hiukan nakertaneet reikää meidän suomalaisten niin vimmaisesti ylläpitämiin kulisseihin. Sisustuslehtien tarjoilemat toiveunet ovat jotakin ihan muuta kuin kotien keskimääräinen arkitodellisuus – tai etenkin se todellisuus, joka on jo kaukana keskimääräisestä.

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Mutta pitääkö näillä televisiosarjoilla olla toinen toistaan raflaavampia nimiä? Ja pitääkö niissä tosiaankin olla toinen toistaan teatraalisemmin ilmeileviä superhahmoja, yleensä julkkiksia, luotsaamassa tavallisia ihmispoloja ahdingosta? Hallitsemattomaksi riistäytyneeseen arkeen liittyviä ongelmia ja ahdistusta on todella olemassa, mutta mafiamummoilla, supermarjoilla ja oikeilla ammattilaisilla on aika lailla eroa.

Masentavalta voi tosiaankin näyttää, askelille ei saata löytyä tilaa ja koti voi olla vaarallinen niin henkisen hyvinvoinnin, tapaturmien, yleisen hygienian, hengitysilman kuin palokuormankin näkökulmasta.

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Silti en toimivan arjen vertaisvalmentajana ja koulutettuna ammattijärjestäjänä koskaan taivastele, tuomitse, ole vihainen tai pyörittele silmiäni, vaan otan tosiasiat sellaisina kuin ne ovat ja ryhdyn asiakkaani kanssa toimeen koulutettujen ammattijärjestäjien eettisten sääntöjen ohjaamana. Aloitamme mahdollisimman tyynesti reunasta tai kasan päältä. Pidämme katseen tiukasti tavoitteessa, koska – Hannah Moren sanoin – esteet ovat niitä pelottavia asioita, joita näkee, kun siirtää katseensa pois tavoitteesta.

Mitä jos televisiossa kerrankin näytettäisiin asiat niin kuin ne oikeasti menevät järjestämisen ammattilaisen valmentaessa asiakastaan kohti toimivaa ja kaunista kotia ja kohtuullista arkea? Ehkäpä saamme tällaisen televisiosarjan lähitulevaisuudessa. Se se vasta olisi realitya, ihmiseltä ihmiselle.

Mutta yksi mafiamummojen ääneen lausuma havainto on todella tuttu minullekin:

- Siis tää on [kolmelta naiselta] kahen viikon duuni saada tää siistiks!
- Hyvä kun riittää, kuule.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Elokuun Tila "Kuinka paljon on tarpeeksi" -tapahtumassa 10.1.2015

Tervetuloa juttelemaan Elokuun Tilan ständille Suomen ammattijärjestäjät ry:n "Kuinka paljon on tarpeeksi" -tapahtumaan, Lasipalatsin Bio Rexiin lauantaina 10.1.2015 klo 11.00 - 15.00!


Toista kertaa järjestettävän ilmaistapahtuman teemoja ovat paljouden vaikutukset, kohtuullisuus ja vähentäminen.

Elokuun Tilan tapahtumatarjouksena kävijöille on viime kerralta tuttuun tyyliin "Tammikuun tuplatunnit": kun varaat tammikuun 2015 aikana 3 tai 6 tuntia ammattijärjestäjän palveluita, saat saman verran tunteja kaupan päälle. Tämä 195 tai peräti 345 euron arvoinen etu on käytettävissä pääkaupunkiseudulla 31.3.2015 asti. Kipaisepa hakemassa oma tarjouskuponkisi!

Tapahtumaan liittyvä arvonta

Kerro tavaroihin tai järjestykseen liittyvä toiveesi Kodin Hyvälle Haltialle! Toiveena voi olla esimerkiksi jonkin kesken tai aloittamista odottamaan jääneen projektisi toteuttaminen tai loppuunsaattaminen. Voit voittaa 195 euron arvosta käytännön apua toiveesi toteuttamiseen.

Arvontaan voi osallistua täyttämällä paperikupongin Elokuun Tilan ständillä Kuinka paljon on tarpeeksi -tapahtumassa tai sähköisen arvontalomakkeen Elokuun Tilan nettisivulla viimeistään 15.1.2015. Arvonta suoritetaan 16.1.2015 ja voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse.

Osallistu arvontaan

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Eväitä onnistuneeseen järjestämisprojektiin


Hyvä ja realistinen suunnittelu on myös toimivan ja helposti ylläpidettävän järjestyksen luomisen perusta. Täydellisyyteen ei ole pakko pyrkiä, joten käytössä olevaa aikaa ja omaa tarmokkuuden tasoa kannattaa punnita aluksi vakavasti.

Erittäin tärkeää on määritellä järjestämisprojektille jämpti alku- ja loppupäivämäärä. Isossa urakassa kannattaa asettaa välitavoitteita ja aikatauluttaa nekin. "Ennen" ja "jälkeen" -valokuvien ottaminen on kiinnostavaa ja palkitsevaa: ne konkretisoivat aikaansaannoksesi.

Muiden tilan käyttäjien sitouttaminen projektiin ja saavutetun järjestyksen ylläpitämiseen on merkityksellistä oman jaksamisesi ja kaikkien yhteisen hyvinvoinnin kannalta. Sovitut pelisäännöt ovat tarpeen erityisesti lastenhuoneessa ja muissa lasten leikkitiloissa - eikä se puolisokaan saisi elää kuin pellossa ikään. ;)

Sparraajan rooli kodin tai muun tilan järjestämisessä kaoottisesta toimivaksi ja viihtyisäksi on tärkeä. Projektissa ovat tarpeen paitsi hyvät neuvot, myös rohkaisu ja lempeä eteenpäin tuuppiminen, jotta urakka etenisi aikataulussa eikä tyssäisi ensimmäiseen väsähdyksen tunteeseen.

Järjestämisen sparraajina voivat toki toimia organisointikykyiset sukulaiset, ystävät tai työkaverit. Koska ihmissuhteet - etenkin sukulaissuhteet - ovat joskus varsin herkkiä ja kimurantteja kuvioita, eivätkä tavarapaljouden taustalla juuri koskaan ole järkisyyt, ammattilaisapu on kuitenkin kannattava investointi.

Koulutettu ammattijärjestäjä antaa käyttöösi ammattitaitonsa ja kokemuksensa lisäksi objektiivisen, henkilöhistoriastasi riippumattoman näkökulmansa, jota eivät väritä perintökiemurat, yhteiseen historiaan perustuvat olettamukset tai työkavereiden keskinäinen nokkimisjärjestys.

Jos tarvitset sparraajaa järjestämisurakassa, satsaa rohkeasti ammattilaispalveluun! Se on varmasti sen arvoista, eikä vaitiolovelvollista ammattijärjestäjää tarvitse asiakassuhteen päätyttyä enää välttämättä kohdata - ei ainakaan sukujuhlien tuoksinassa.