Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavarat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavarat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Uusien alkujen elokuu

Tätä toteuttamassa edelleen!
Taulu lähtee mukaani
Lähteen Patinaan Lapinlahteen.
Eikä todellakaan myytäväksi. 
Se on täällä taas: uusien alkujen elokuu. Tämä elokuu tuokin tullessaan kaikkein isoimmat muutokset Elokuun Tilan lähes viisivuotisen olemassaolon aikana.

Yrityksen palvelualue tiivistyy koko Uudenmaan alueelta Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten kaupunkeihin. Vapaista palveluajoista on jatkossa entistä kovempi kisa, kun Elokuun Tilan arkiset palveluajat ovat 1.8. alkaen klo 16–19. Viikonloppujen palveluajat säilyvät ennallaan eli ovat jatkossakin klo 10–16 sekä lauantaina että sunnuntaina.

Varsinaisten koulutetun ammattijärjestäjän palveluiden osalta olen järkeistänyt palvelukertojen kestoa. Aiemmin varattavissa oli 2-, 3-, 4-, 5- ja 6-tuntisia käyntikertoja, mutta jatkossa valinta on varmasti helpompi tehdä kolmetuntisen ja kuusituntisen session väliltä – etenkin, kun arkisin on käytettävissä ainoastaan kolmetuntisia. Palveluiden hinnat säilyvät ennallaan.

Kolme tuntia on vuosien varrella osoittautunut ajaksi, jossa on mahdollista saada näkyvää jälkeä aikaiseksi, mutta joka ei vielä uuvuta suuren säilyttämis- tai luopumispäätösmäärän eteen joutuvaa asiakasta. Kuuden tunnin palvelukerrat on tarkoitettu lähinnä niille, joilla on kiire saada urakka tehtyä tiettyyn määräaikaan mennessä, esimerkiksi muuton tai putkiremontin yhteydessä.

Toive jolla oli tarkoitus


Suurin syy Elokuun Tilan toiminnan tiivistämiseen on se, että minulle tarjoutui tilaisuus työskennellä Suomen Mielenterveysseurassa, tarkemmin sanottuna Lapinlahden Lähteellä, jossa aloitin vapaaehtoistoimijana viime vuoden elokuussa (kyllä: elokuuta oli tosiaan sekin).

Kuten alkuvuodesta täällä blogissa kirjoitin, Lapinlahdessa sekä sen maisemissa ja persoonallisissa rakennuksissa, on aivan omanlaistaan vetovoimaa: ihminen voi kyllä lähteä Lapinlahdesta, mutta Lapinlahti ei taatusti lähde ikinä hänestä. Niinpä minäkin löysin tieni takaisin alueelle, joka vuosia aiemmin oli ollut jokapäiväinen osa arkeani aivan eri syistä.

Lapsia Lapinlahteen päiväkotiin kuskatessani haaveilin aikoinaan päivittäin, että perustaisin vanhan tavaran liikkeen Lapinlahden Tallinmäellä sijaitsevan, vuonna 1882 rakennetun hirsitalovanhuksen päätyhuoneistoon. En kuitenkaan tosissani uskonut edes pääseväni koskaan käymään talossa sisällä, ja haave siirtyi taka-alalle lasten sukellettua vuorollaan kielikylpyyn uudessa päiväkodissa.

Mutta niin vain kävi, että marraskuun 2015 lopulla raivasimme pienen vapaaehtoistiimin voimin kyseisen päätyhuoneiston paikallisten kädentaitajien ja taiteilijoiden puodiksi: ensin Joulupuodiksi, sitten Talvipuodiksi ja sitten ihan vain Lähteen Puodiksi. Helmi-maaliskuussa 2016 raivasimme Puodin naapurihuoneiston Lapinlahden Lähteen tukikirpputoriksi, jonka päätin nimetä Patinaksi.

Merkitysten Lähteellä


Sympaattinen käytettyjen tavaroiden kauppa Lähteen Patina avattiin Minna Canthin päivänä 19.3.2016, mistä lähtien lahjoitustavaroita on myyty vapaaehtoisten toimesta Lapinlahden Lähteen toiminnan tukemiseksi.

Minun tehtäväni on nyt kehittää Lähteen Patinan konseptia eteenpäin ja muodostaa uniikkiin ympäristöön uniikki palvelukokonaisuus käytännön toiminnan pyörittämisen – asiakaspalvelun, somistamisen ja muiden myymälätoimintojen sekä viestinnän – ohessa.

Kyseessä on melko lailla unelmieni täyttymys. Olen jo pidempään pitänyt osallisuutta ja yhteisöllisyyttä rakentavaa, välittämisen kulttuuria edistävää ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen kannustavaa Suomen Mielenterveysseuraa kiinnostavana potentiaalisena työpaikkana. Kuunteleminen, kohtuullisuus, avoimuus, kokemusasiantuntijuus, ihmisten arjen tuntemus, yhdessä tekeminen, voimaantuminen, vapaaehtoistyö… Yhteisten tärkeiden asioiden lista on pitkä.

Elokuun Tilan päämääränä on alusta asti ollut niin psyykkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin tukeminen ihmisten asuinympäristöön kytkeytyvin konkreettisin keinoin. Tähän liittyvää asiantuntemusta ja käytännön osaamista voin varmasti tuoda lisää Suomen Mielenterveysseuran käyttöön. Teema tulee näkymään jatkossa myös Lähteen Patinan toiminnassa.

Jos tutustut Lapinlahden Lähteen päämääriin ja keinoihin ja vertaat niitä sekä Suomen Mielenterveysseuran arvoja (ihmislähtöisyys, luotettavuus ja yhteisöllisyys) Elokuun Tilan arvoihin, ymmärrät varmasti, miksi tunnen tulleeni kotiin. Merkitysten Lähteelle.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Elokuun Tilan asiakkaista – ja vähän itsestänikin


Elokuun Tilan elämäntehtävänä on tukea asiakkaitaan mahdollisimman konkreettisella tavalla sekä suunnitelluissa että yllättävissä elämänmuutoksissa, jotka vaikuttavat kotiin ja asumisen arkeen. Lähes puolet asiakkaistani on ollut yksin asuvia naisia, jotka ovat joko muuten vain päättäneet valita yksinkertaisemman elämän tai joiden arjen hallinnan jokin tapahtuma tai tapahtumien summa on tilapäisesti sekoittanut. Monet ovat myös pidemmän aikaa lääkinneet itseään ostelemalla.

Olen halunnut profiloitua erityisesti luovien persoonien ammattijärjestäjäksi, koska tiedän omasta kokemuksestani, millaista se on, kun kaikki mahdollinen on potentiaalista materiaalia. Askartelijat, käsityöharrastajat ja käsityöyrittäjät ovat tavara- ja tilahaasteineen lähellä sydäntäni.

Vahvuuksiani ammattijärjestäjänä ovat kyky kohdata ihmiset ja heidän tunteensa luontevasti vaikeissakin tilanteissa, hyvä ihmistuntemus, vahva intuitio, mutkattomuus, hyvä huumorintaju, luova ongelmanratkaisukyky, ajantasainen kierrätys- ja materiaaliosaaminen sekä luontainen kyky yksinkertaistaa ja selkiyttää. Lisäksi minulla esteettistä silmää, monipuoliset kädentaidot, hyvä värien ja muotojen taju sekä monivuotinen työkokemus somistajana toimimisesta.

Kaiken kaikkiaan korostan palveluissani kokemusasiantuntijuutta ja vertaisuutta asiakkaideni kanssa, minkä vuoksi olen jo pidempään kutsunut itseäni myös toimivan arjen vertaisvalmentajaksi. Olen kertaalleen eronnut naispuolinen, keski-ikäinen ja helsinkiläinen kerrostaloasuja kuten iso osa asiakkaistanikin. Olen isohkon uusperheen äiti ja tiedän kokemuksesta, ettei useampien lasten olemassaolo vielä yksistään ole käypä perustelu tavarapaljoudelle; kuusihenkisellä perheellämme on vähemmän tavaraa kuin monilla sinkuilla.

Olen kulkenut jo pitkään omaa polkuani runsauden rakastajasta kohti mukavuudenhaluista minimalistia, ja matkani sen kuin jatkuu. Harrastan edelleen kirpputoreja ja pidän edelleen valtavasti kauniista vanhoista tavaroista, mutta toteutan näitä asioita eri tavalla kuin ennen. Kolmella sanalla sanoen: tiedän mistä puhun.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Tavaroiden keskellä, matkalla itseen


Elokuun Tilan toteuttamissa koulutetun ammattijärjestäjän palveluissa pyritään tekemään asiakkaan kodista sekä kaunis että arjen prosessien kannalta mahdollisimman toimiva ja turvallinen.

Asiakkaan määrittelemien tavoitteiden mukaisesti tässä käytetään keinoina tavaramäärän vähentämistä, asumisen arjen prosessien ja säilytysratkaisujen uudelleen miettimistä sekä tavaroiden uudelleen sijoittelua ja somistuksellisia elementtejä.

Jos päämääränä on vähentää tavaroita, tilannekartoituksen ja tavoitteiden asettamisen jälkeen aloitetaan käytännön työ jakamalla läpikäynnin kohteena olevat tavarat rivakasti tunnepohjalta plussiin, miinuksiin ja neutraaleihin.


Plussat säilytetään, miinukset laitetaan kiertoon ja neutraaleihin palataan niin monta kertaa uudelleen, että päätös niiden osalta on valmis syntymään. Säilyttämisen perustelu voi olla rakas muisto tai arjessa esillä olevan esineen kauneus siinä missä todellinen käyttötarvekin. Säilytettävien tavaroiden osalta mietitään, mikä olisi säilytettäville tavaroille looginen ja mahdollisimman helppokäyttöinen säilytystapa ja / tai mahdollisimman esteettinen ja toimiva esillepano.

Tarpeettomiksi todettujen tavaroiden kierrätys suunnitellaan asiakkaan toivomalla tavalla ja mahdollisuuksien mukaan myös toteutetaan saman tien. Jos asiakas haluaa laittaa tavaroita myyntiin vaikkapa jollekin nettikirpputorille, tavarat voidaan myös valokuvata läpikäynnin lomassa.

Ammattijärjestäjän palveluiden vaikuttavuudesta


Elokuun Tilassa ei seurata palveluiden vaikutuksia asiakkaiden elämään varsinaisen projektin päätyttyä, ellei siitä erikseen asiakkaan kanssa sovita. Koska Suomessa on ollut koulutettuja ammattijärjestäjiä vasta viitisen vuotta, on toistaiseksi melko mahdotonta sanoa, onko palveluillamme ollut pysyviä vaikutuksia.

Ilokseni monet asiakkaistani ovat kuitenkin kuukausien ja vuosienkin jälkeen viestitelleet, että jonkun pikkuruisen nurkkauksen yhdessä raivaamisesta on lähtenyt liikkeelle kokonaisvaltainen elämänmuutos, joka on ulottunut paljon asumisen arkea pidemmälle.

Kun oppii päästämään irti tarpeettomista tavaroista, oppii samalla keskittymään elämässään kaikkeen siihen, mikä oikeasti on tärkeää: toiset ihmiset, elämykset ja mielekäs tekeminen niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Tämä on tullut monille positiivisena yllätyksenä.

Tavaroiden läpikäyminen yksitellen on sekä fyysisesti että etenkin psyykkisesti niin rankkaa, ettei yhden kaaoksen esine kerrallaan kesytettyään kovin helposti ajaudu toiste samanlaiseen kaaokseen.

Oppimisnäkökulmasta onkin tärkeää, että me ammattijärjestäjät emme tee urakkaa asiakkaidemme puolesta, vaan nimenomaan heidän kanssaan. Erilaisten sairauksien, esimerkiksi sairaalloisen hamstraamisen, osalta tilanne on tietenkin erilainen. Silloin tarvitaan ammattijärjestäjän ylläpitokäyntejä säännöllisin väliajoin.

Koulutettu ammattijärjestäjä avuksi vuosimaksulla


Elokuun Tila ottaa 1.3.2016 käyttöön tunti- ja urakkahinnoittelun lisäksi 970 euron suuruisen vuosimaksun, jonka maksaneella on oikeus yhteensä 20 tuntiin koulutetun ammattijärjestäjän kotitalousvähennyskelpoisia palveluita yhden kalenterivuoden aikana maksusta lukien. Vuosimaksua hyödynnettäessä palveluiden tuntihinnaksi jää 48,50 €, kun se normaalisti on 65 €.

Vuosimaksun maksanut asiakas voi valita palveluiden ajankohdat vuoden varrella oman tarpeensa mukaan, toki Elokuun Tilan yleisen ajanvaraustilanteen huomioiden. Myös yksittäisen palvelutilanteen keston voi valita kahden ja kuuden tunnin väliltä kulloisenkin tilanteen ja käyttämättä olevan tuntimäärän mukaisesti.

Vuosimaksu on järkevä vaihtoehto silloin, kun läpikäytävää tavaraa on erityisen paljon tai raivattavia huoneita on useampia. Vuosimaksu soveltuu erinomaisesti myös muuttojen yhteyteen, jolloin osa palvelutunneista voidaan käyttää vanhassa ja osa uudessa osoitteessa. Lisäksi vuosimaksu on hyvä vaihtoehto säännölliseen seurantaan ja ylläpitoon vaikkapa ikääntyneen, sairaalloisesta hamstraamisesta kärsivän tai bipolaarihäiriöisen asiakkaan kohdalla.

Huomionarvoista on, että ammattilaisen johdolla tehtävän raivausprojektin tarkoitus on helpottaa elämää, ja nimenomaan koko loppuelämää. Kun koulutetun ammattijärjestäjän palveluiden hinnan jakaa odotettavissa olevilla elinvuosilla, satsaus omaan ja perheenjäsenten arkiseen hyvinvointiin on varsin kohtuullinen.

Kodin raivaaminen, tavaroiden läpikäyminen ja vähentäminen sekä uudenlaisten, kestävämpien kulutustottumusten opetteleminen on usein vuosien mittainen prosessi, johon liittyy paitsi käytännön tason probleemia säilyttämisestä ja kuljettamisesta, myös syvällinen henkinen aspekti. Tavaroiden keskellä ihminen on aina jollain lailla matkalla itseensä.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Raivaamisen työläydestä

Raivaaminen on työlästä! Ja oppimisnäkökulmasta sen kuuluukin olla, jotta kulutuskäyttäytymisessä tapahtuisi samalla muutoksia – mikä on erittäin oleellinen asia asumisen viihtyisyyden, toimivuuden ja turvallisuuden lisäksi.

Ihmisten omatoimista raivaamista helpottaakseni perustin heinäkuun 2015 lopulla Facebookiin Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmän.

Vertaisryhmässäni menetelmää ei ole nostettu, eikä tulla nostamaan, itseisarvoksi, kuten esimerkiksi nyt niin kovin trendikkäässä KonMari-filosofiassa. Annan ryhmäläisille ajattelemisen aihetta, ja jokainen soveltaa sitä omaan elämäntilanteeseensa resurssiensa mukaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ryhmän nimenkin mukaisesti olemme käyneet kodin tavararyhmien aakkosia läpi. Näin yli puolen vuoden matkan jälkeen olemme siirtymässä M-kirjaimeen. Aakkostaminen on tehokas tapa saada haravoitua suurin osa kotien sadoista erilaisista tavararyhmistä, kun eteneminen on sen pohjalta tietyn ennalta määrätyn järjestyksen mukaista.

Kun tavararyhmät on käsitelty, siirrymme käsittelemään kodin tiloja ja niihin liittyvää problematiikkaa. Samalla toinen ja tarkempi karsintakierros tehdään tila-ajattelun pohjalta. Aikaahan tämä vie, mutta se on vain hyväksyttävä. Kuten yleensäkin: onneen ei ole oikotietä.

Ammatillisesta näkökulmasta


Näin ammatillisesta näkökulmasta katsottuna Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmäni toimintaan liittyy muutama oleellinen juttu:

Ensimmäinen asia on tuo mainitsemani vaivannäön kautta oppiminen. Sen takia en koulutettuna ammattijärjestäjänä tee työtä asiakkaideni puolesta, vaan nimenomaan heidän kanssaan, ja siinäkin enemmän taustatuen roolissa.

Toinen asia on se, että jokaisen kannattaa nähdäkseni ottaa tavoitteekseen tietää, mitä kaikkea omistaa – muutenhan omistaminen on täysin turhaa! Tämä taas edellyttää, että jokainen esine on jossain vaiheessa käytävä läpi.

Kolmas keskeinen asia on olemassa olevan määrän ja tarpeen välinen suhde. Ensin on määriteltävä, mikä on itselle tai perheelle tarpeellinen määrä mitäkin tavaraa, vaikkapa pussilakanoita, ja sen jälkeen olemassa olevaa määrää on verrattava tarpeelliseen määrän. Jos niiden välillä on erotus, on joko mentävä ostoksille tai laitettava tavaraa kiertoon.

Jotta erotus voidaan todeta, on kaikkien huushollin pussilakanoiden oltava koottuna yhteen ainakin hetkellisesti. Useimpien tavararyhmien kohdalla paras säilyttämisvaihtoehto pitkälläkin tähtäimellä on se, että saman kategorian tavarat ovat samassa paikassa.

Erilaisista lähtökohdista


Lähtökohtamme kodin raivaamiseen ja tavaroiden läpikäymiseen ovat täysin yksilöllisiä. Itse tiedän yleensä tarkistamattakin, kuinka monta mitäkin tavaraa huushollistamme löytyy. Ja sen tiedän täydellä varmuudella, mistä ne löytyvät.

Meidän perheellämme on suhteellisen pieni koti, vain 97,5 neliötä kuudelle hengelle, ja erittäin maltillinen määrä tavaraa. Tilanne on totaalisen erilainen vaikkapa niillä, joilla tavarat jo haittaavat kotona liikkumista ja erilaisten askareiden tekoa. Ja sitten on kaikenlaisia tilanteita siltä väliltä.

Kodin raivaajan ABC -vertaisyhmässä voi hyvin olla mukana, vaikka ei aina ehtisikään samantien käydä esille nostettuja tavararyhmiä konkreettisesti läpi. Myös mielikuvaläpikäymisellä on iso merkitys. Se auttaa muuttamaan karsimisajatukset teoiksi.

Mutta hei: raivaamistakaan ei tarvitse tehdä yksin!


Sunnuntaina 14.2. vietettävän ystävänpäivän kunniaksi Elokuun Tila antaa asiakkailleen 20 % alennusta kaikista viimeistään pe 19.2.2016 varatuista normaalihintaisista palveluista. Esimerkiksi kolmen tunnin palvelun hinnaksi jää tällöin 156 euroa (norm. 195 e).

Tarjoushintaisten palvelukertojen määrää ei ole rajoitettu, mutta tarjous on voimassa ainoastaan Elokuun Tilan ensisijaisella palvelualueella Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Tarjoushintaiset palvelut on hyödynnettävä toukokuun 2016 loppuun mennessä.

Jos haluat käyttää tarjouksen hyödyksesi, kirjoitathan sähköisessä ajanvarauksessa alennuskoodille varattuun kohtaan "ystävänpäivätarjous".

Valtakunnallista Siivouspäivääkin muuten vietetään jälleen 28.5. mikä vinkkinä ja kannustimena kerrottakoon!

maanantai 16. marraskuuta 2015

Kriiseistä, elämänmuutoksista ja suurista tunteista

Elokuun Tila täytti tänään neljä vuotta. Leivoin sen kunniaksi ensimmäiset joulutortut, omenatäytteiset tietenkin.

Maailma, ja Suomi sen mukana, on muuttunut neljässä vuodessa paljon – eikä pelkästään parempaan suuntaan. Viime viikkojen ja kuukausien aikana isommat ja pienemmät tragediat ovat saaneet ihmiset puntaroimaan entistä kiivaammin sitä, mikä elämässä todella on merkityksellistä.

Maailmanlaajuisten murhenäytelmien ohella monia ihmisiä on koskettanut esimerkiksi 5.11.2015 Helsingin Sanomissa julkaistu juttu Marika Keräsestä, jonka koti tuhoutui tulipalossa ja jolle omistaminen sen myötä menetti merkityksensä. Vastaanottokeskusten lahjoitustulvan organisoimiseksi puolestaan on perustettu vapaaehtoisvoimin mainion yksinkertainen verkkosivusto Lahjoitukset.fi.

Kriisejä ja elämänmuutoksia


Useimmat asiakkaistani ovat henkilökohtaisen kriisin tai vähintäänkin suuren elämänmuutoksen keskellä. Käsillä voi olla esimerkiksi asunnon myynti, muutto, isoon putkiremonttiin valmistautuminen, esikoisen syntymä, yhteen muuttaminen jonkun kanssa, avioero, yrityksen toiminnan lopettaminen, kuntoutuminen, eläkkeelle jääminen, omaishoitajan rooli, ikääntymisen tuomat muutokset, muutto palvelu- tai senioritaloon tai kuolinpesän läpikäyminen. On työuupumusta, masennusta, aikuisiän ADHD- tai ADD-diagnoosia, aspergerin oireyhtymää ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Usein samaan ajankohtaan osuu monta kompastuskiveä, jolloin jaksaminen joutuu kohtuuttoman kovalle koetukselle.

Asiakaskohtaamisissani näkyy elämän koko kirjo kaikissa väreissään, ja se tekee tästä työstä sanoinkuvaamattoman antoisaa. Rakkautta, iloa, surua, voimattomuutta, onnistumisen riemua, elämää, kuolemaa. Valtavan isoja asioita, joita saan olla jakamassa asiakkaideni kanssa. Kaikki edellä luettelemani tilanteet heijastuvat tai joskus jopa kulminoituvat kotiin, joka voi olla ahdistava vankila ja pakkotyöleiri, voiman ja rauhan tyyssija tai mitä tahansa näiden väliltä. Kodin ja asumisen arjen tilanne voi olla syy, mutta useimmiten se on seuraus. Josta saattaa tulla syy ja niin edelleen. Noidankehän rikkomisessa voi ammattilainen olla korvaamaton apu.

Tavaroita vai elämänlaatua?


Vaikka mitään erityisempää kriisiä tai elämänmuutosta ei olisikaan käsillä, entistä useampi suomalainen tulee näinä päivinä siihen tulokseen, ettei tavarapaljous tuo mukanaan elämänlaatua, vaan itse asiassa laskee sitä monin erilaisin tavoin. Meidän koulutettujen ammattijärjestäjien asiakkaat ovat kuitenkin edelleen ennakkoluulottomia edelläkävijöitä, koska palvelumme ovat vieläkin Suomessa niin uusia: ensimmäiset suomalaiset ammattijärjestäjät koulutettiin keväällä 2011. Itse kävin toisen Suomessa järjestetyn koulutuksen, syyskuussa 2011.

Monet kuuliaiset kansalaiset tuskailevat sen julkisessa keskustelussa jatkuvasti esillä olevan ajatuksen kanssa, että Suomen talouden pyörät pitäisi saada pyörimään kotitalouksien kulutuksen voimalla. Suomessa kotitalouksilla ja niiden ostovoimalla toki onkin merkittävä rooli suotuisan talouskehityksen vauhdittajina, mutta tässä tuskailussa ihmisiltä usein unohtuu, että kuluttaa voi myös palveluita.

Kaikkein kestävintä kuluttamista on lähellä tuotettujen palveluiden ostaminen pienyrittäjiltä. Ei maailman ääristä kuljettamisen ekologista painolastia! Ei aina vain uusien tavaraostosten mukanaan tuomia säilytysongelmia! Ja paikalliset pienyrittäjät perheineen kiittävät jokapäiväisestä leivästään samalla kun koko yhteiskuntamme hyötyy.

Suomalaisten kulutus on onneksi vähitellen suuntautumassa enemmän palveluihin tavaroiden sijaan, ja suomalaiset ovat jo nousseet palveluiden kuluttajina Euroopan keskiarvon tasolle. Hampaat irvessä ja sielu verillä ylläpidetty "Ei tartte auttaa" -asenne on vihdoin murenemassa. Toisaalta kohtaan jatkuvasti myös sen tosiasian, että palveluitani eniten tarvitsevilla ei ole taloudellista mahdollisuutta ostaa niitä. Nopeatahtinen eriarvoistumiskehitys on yhteiskunnassamme sydäntä särkevä tosiasia.

Elokuun Tila, yksi Suomen ensimmäisistä koulutetun ammattijärjestäjän palveluita tarjonneista yrityksistä, merkittiin kaupparekisteriin 16.11.2011. Tänään siitä on tullut kuluneeksi neljä upeiden kokemusten täyteistä vuotta, ja kokemus, jos mikä, on yksi tämän työn tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä. Kiitokset tähänastisesta, matka jatkuu!

tiistai 29. syyskuuta 2015

Lokakuussa pelataan Minimalismipeliä

Onko 496 mielestäsi paljon? ”No sehän on suhteellista!” toteat nyt ja olet täysin oikeassa. Emännöin lokakuussa yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän alun perin lanseeraamaa Minimalismipeliä, jossa osallistujien tavoitteena on poistaa kotoaan 496 tavaraa kuukauden aikana:

ensimmäisenä pelipäivänä yksi, toisena kaksi ja niin edelleen. Suomalaiskodeissa on sanottu olevan keskimäärin 10 000 tavaraa. Itse uskon, että oikea luku on vielä isompi. Onko 496 siis paljon vai vähän?

Tavaroita karsiessa keskitytään usein määrään: tavara päivässä tai tietty määrä tavaroita tiettyinä päivinä kuukaudessa, kuten Minimalismipelissä. Joillakin on myös tavoitteena jättää jäljelle jokin ennalta päätetty numeerinen määrä vaatteita tai muita tavaroita. Tavaroiden vähentämisessä määrälliset tavoitteet voivat olla eduksi sikäli, että omasta edistymisestään saa niiden avulla konkreettisen kuvan. Mutta lukumäärään perustuvasta mittarista on vaarana muodostua itseisarvo, jonka myötä vähentämisen perimmäinen syy helposti unohtuu.

Ja kuten Katse ostamiseen päin! -tekstissäni taannoin kirjoitin, 17 kiertoon tai jätteeksi lähtevää tavaraa kuukauden 17. päivänä on vain yhdensorttista viherpesua, jos ovesta sisään kannettavan tavaran määrä ei vähene lainkaan. Tavarakaaoksen kesyttämisessä poistojen määrää tärkeämpää erityisesti pitkällä tähtäimellä on sisään tulevan tavaramäärän patoaminen eli huomion suuntaaminen ostokäyttäytymiseen – olivatpa kyseessä sitten uudet tai käytettyinä esimerkiksi kirpputoreilla myytävät tavarat.

Myös pelisääntöjen vuoksi mietin pitkään, haluanko ollenkaan emännöidä Minimalismipeliä, mutta kokemuksen kiinnostavuus vei lopulta voiton.

Kuinka tarkasti Minimalismipelin sääntöjä on noudatettava?


Ammattijärjestäjäkollegani Suomen ammattijärjestäjät ry:stä pyöräyttivät ensimmäisen Minimalismipelin käyntiin kesäkuun 2015 alusta ja sen jälkeen tempauksia on ollut joka kuukausi. Kaikki Minimalismipelejä tähän mennessä emännöineet kollegani ovat saaneet paljon palautetta etenkin pelin säännöistä, jotka on suomennettu suoraan amerikkalaisesta originaalista.

Pyysin kollegoiltani lupaa muokata sääntöjä realistisemmiksi ja enemmän suomalaiseen mentaliteettiin sopiviksi, mutta vastaus oli kielteinen, koska peli ei silloin enää olisi sama, joten säännöt jäivät ennalleen. Tärkeintä leikkimieliseen Minimalismipeliin osallistumisessa on tietenkin tavarapaljouden karsiminen ylipäätään ja siitä nauttimaan opetteleminen. Mutta suomalaiseen luonteenlaatuun liittyy perfektionismi ja pilkuntarkka tunnollisuus, minkä vuoksi olisin halunnut loiventaa sääntöjä hiukan.

Tiedän, että monelle uhkaa nousta osallistumisen tai edes sen kokeilemisen esteeksi se, että tietää jo etukäteen, ettei pysty pelaamaan sääntöjen mukaan. Minun puolestani jokainen osallistuja saa aivan rauhassa soveltaa sääntöjä omaan elämäntilanteeseensa sopiviksi!

Minultakin on jo kyselty muun muassa sitä, voiko peliin säännöistä huolimatta osallistua yksin ja kuinka tiukasti vaatimusta tavaroiden saman päivän aikana ulos talosta saamisesta on noudatettava. Ilman kaveriakin peliin voi toki osallistua – ja FB-tapahtumasivultahan samalla asialla olevia kavereita taatusti löytyy, jos ei muualta. On aivan ymmärrettävää, että erityisesti maaseudulla saman päivän aikana tavarat lähtevät ulos talosta korkeintaan pihalla nököttävään autoon. Minusta tärkeintä on, että ne lähtevien läjään laitetut tosiaan lähtevät kiertoon lokakuun aikana!

Millainen on Minimalismipelissä poistettava tavara?


Ihmisiä on mietityttänyt kovasti myös se, mikä Minimalismipelissä tulkitaan yhdeksi tavaraksi. Periaatteessa jokainen irrallinen ja itsenäinen yksikkö on tavara, oli sitten kyse klemmarista tai kulmasohvasta. Yhden tavaran tulkinta on kiinni jokaisesta osallistujasta itsestään: toiselle yksi tavara voi olla esimerkiksi yksi tilkku ja toiselle kassillinen tilkkuja – aivan oman tilanteen ja ennen kaikkea oman tavoitteen mukaan. Itse olen ajatellut laskea esimerkiksi kenkä- ja korvakoruparit yhdeksi tavaraksi, mutta kassillisessa kenkiä olisi minulle jo kenkäparien määrän verran tavaraa.

Jotkut aiempiin Minimalismipeleihin osallistuneet ovat kertoneet tulkinneensa sääntöjä siten, että "esineellä" tarkoitetaan toimivaa ja ehjää esinettä. Nämä ihmiset ovat hämmentyneet, kun kanssaosallistujilla onkin ollut poistettavien listalla tyhjiä paristoja, lasinkeräykseen meneviä lasipurkkeja, paperinkeräykseen meneviä papereita, hajonneita vaatteita ja vanhentuneita lääkkeitä.

Minusta mikä tahansa tarpeeton kotona pidempään pyöritelty fyysinen kappale kelpaa poistoksi, koska niistä kaikistahan kodin kaaos ajan saatossa muodostuu. Juuri käytössä tyhjentyneitä maito- ja säilyketölkkejä yms. muutenkin heti roskiin menevää poistoiksi ei kuitenkaan lasketa, koska niiden vaikutus kodin tavaramäärään on pidemmällä tähtäimellä +/-0.

Yllättävän monilla koti kuitenkin täyttyy myös ihan roskasta ja etenkin niistä rikkinäisistä, muka korjaamista tai tuunaamista odottavista tavaroista. Minusta on oikein positiivista, jos ihmiset Minimalismipelin myötä tulevat vieneeksi esimerkiksi vanhat paristot ja lääkkeet asianmukaisesti jätteenkeräykseen.

Tässä pelissä kaikki ovat voittajia!


Minimalismipeliin osallistuakseen ei tarvitse tavoitella minimalismia, mutta osallistuminen on kiinnostava matka itseen. On myös vapauttavalla tavalla hauskaa tunnistaa ajatus- ja toimintamalleja, jotka tuntuvat toistuvan melkein kaikilla. Aiempien kuukausien osallistujakommenttien perusteella Minimalismipeli on vienyt osallistujat positiivisessa mielessä mennessään. Myös hiljaisena osallistujana voi olla mukana: omista poistoista ei ole mikään pakko raportoida tapahtumasivulla, vaikka se luo mukavaa vertaishenkeä ja kannustaa tehokkaasti muita osallistujia.

Tavarat, jotka ovat sinulle tarpeettomia, saattavat olla jollekin toiselle tarpeellisia jo tänään. Tässä pelissä kaikki ovat voittajia!



perjantai 25. syyskuuta 2015

Ostoksia ihanneminälle?

Elokuun lopussa keskustelimme Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä kiinnostavasta tavarakategoriasta "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus". Yksi havahduttavimmista keskustelussa esiin nousseista huomioista oli se, että ihanneminälle haalitaan maailman mittakaavassa aivan tolkuttomasti tavaraa – todennäköisesti suurin osa kaikista tehdyistä hankinnoista.


Ehkä tulisi käytettyä. Ehkä tulisi tehtyä. Ehkä ehtisin. Ehkä oppisin. Moni shoppailee ja säilyttää vain ilmentääkseen sitä ihanneminää, jolla on huomattavasti normaalia enemmän tunteja vuorokaudessa, joka tienaa tuhottomasti, joka matkustelee, leipoo, tuunaa kädenkäänteessä mitä tahansa ihan uudenlaiseksi, kierrättää kaiken oikeaoppisesti ja kaiken tämän päälle vielä viettää laatuaikaa lasten, puolison ja ystävien kanssa. Kun tosielämän tuoksinassa kaikki ei sujukaan ihan noin auvoisasti, ihanneminän varusteet päätyvät ruokkimaan huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta.

Tähtäimessä siintäneiden mielihyvän, itsetunnon kohentumisen ja unohtumattomien hetkien sijaan hankinnat lyövätkin hyllyiltä huudellessaan kipeästi kasvoille: Tuonnekaan ei ole koskaan ollut varaa matkustaa (matkaoppaat). Ennen vain yhden kokonumeron verran liian pienistä vaatteista on tullut kolme kokonumeroa liian pieniä (tavoitevaatteet). Ei ole ollut aikaa ryhtyä suklaakonvehtien tekijäksi (konvehtimuotit ja muut tarvikkeet). Meillä ei koskaan käy ystäväporukoita nauttimassa italialaisen buffet-pöydän antimista (italialaisten keittokirjojen rivistö). Enkä ole tullut askarrelleeksi luonnonmateriaaleista huippuesteettisiä pöytäkoristeita makaronilaatikon kaveriksi (kattaus- ja askartelukirjojen armeija).

Pieniä pettymyksiä yksi toisensa perään. Miksi et yksinkertaisesti irrottaisi niistä ja nauttisi siitä, mihin pystyt elämässäsi oikeasti juuri nyt? Huomenna saatat pystyä vieläkin enempään, mutta myös päinvastainen vaihtoehto on mahdollinen. Tavaroilla rakennettavasta ihanneminästä luopuminen on paitsi itsensä rakastamista, hyväksymistä ja arvostamista, myös tässä hetkessä läsnä olemista. Haaveista ja unelmista saa – ja täytyykin – pitää kiinni, mutta ei niitä tarvitse konkretisoida tavaraksi.

Pidä kiinni vain rakkaudesta, älä velvollisuudentunnosta


Vertaisryhmässä arveltiin, että kotia raivatessa koko ajan kevenevä ja iloisemmaksi muuttuva olotila johtuukin osaltaan juuri siitä, että ihanneminä marssii ulos ovesta samaa tahtia hupenevien tavararöykkiöiden kanssa. Esiin nousi myös capsule wardrobe -käsite, josta on puhuttu itse asiassa jo melkoisen kauan ja joka on KonMari-menetelmän kanssa samoilla linjoilla: kaappiin jätetään vain ne vaatteet, joita aidosti voi sanoa rakastavansa tai jotka vähintäänkin tuovat iloa. Monet vertaisryhmäläisistä ovat kokeneet nämä menetelmät silmiä avaaviksi, toimiviksi ja luopumisen tuskaa helpottaviksi.

Tavaroiden vähentäminen – tai ylipäätään läpikäyminen – on aina matka itseen. Vaatteiden kohdalla se on sitä erityisesti, koska vaatteet ovat ihollamme ja niin läheisesti osa meitä. Vaatteethan ovat tavalla tai toisella persoonamme peili. Joillakin ne heijastelevat enemmän sitä ihanneminää, joillakin enemmän todellista minää.

Kannustan sinua arvostamaan itseäsi, omaa makuasi ja ainutkertaista elämääsi niin paljon, ettet säilytä velvollisuudentunnosta mitään, mikä ei ole todella tarpeellista tai tuota sinulle iloa! Aikanaan syystä tai toisesta tehty, tarpeettomaksi tai virheelliseksi osoittautunut hankinta ei ole itsessään mikään perustelu säilyttämiselle, saati vastentahtoisesti käyttämiselle. Et ole mitään velkaa virheostoksillesi! Mutta toivon, että otat niistä opiksi.


PS. Jos kaipaat buustia tavaroiden läpikäymiseen, emännöin lokakuun ajan Facebookissa Minimalismipeliä, jossa on ideana, että kuukauden ensimmäisenä päivänä kodista poistetaan yksi tavara, toisena kaksi ja niin edelleen. Yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän lanseeraamaan Minimalismipeliin osallistuaksesi sinun ei tarvitse tavoitella minimalismia. Tavarat, jotka ovat sinulle tarpeettomia, saattavat kuitenkin olla jollekin toiselle tarpeellisia jo tänään.

Pidempikestoista vertaistukea tavaratuskailuun puolestaan tarjoaa Kodin raivaajan ABC -ryhmäni, ja ostomotiiveja pääsee yhdessä muiden kanssa tutkailemaan Facebook-tapahtumassani ”Tätä en ostanut lokakuussa 2015”.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Sana ehkä - uhka vai mahdollisuus?

Elokuun lopussa keskustelimme Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä kiinnostavasta tavarakategoriasta "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus". Kyselin ryhmän jäseniltä, millaisia ajatuksia heillä on tästä kategoriasta omassa elämässään ja millaisia tavaroita tähän päätyy heillä helpoimmin. Esitin pohdittavaksi myös seuraavat kysymykset: Mitä sitten, vaikka joskus tarvitsisikin? Olisiko se isokin maailmanloppu? Löytyisikö ehkä jokin korvaava ratkaisu?

Monesti kuulee paatoksellisia todistajanlausuntoja siitä, että ”laitoinpa senkin pois ja jo minä heti seuraavana päivänä tai viimeistään seuraavalla viikolla sitä tarvitsin”. Aivothan kyllä jäävät työstämään taustalla pois laitettua tavaraa ja kaikkia sen mahdollisia käyttötapoja, joten sinänsä ei ole kummakaan, että muka-tarpeita saattaa pian putkahdella. Eri asia sitten kokonaan, kuinka vakavaa se on.

Omassa testilaboratoriossani olen vuosien varrella todennut, etten ole kertaakaan kaivannut mitään kiertoon laittamaani tavaraa. Joskus on voinut käydä ohimennen mielessä, että minulla oli silloin tämä tai tämä jolla olisi voinut tehdä tätä ja tätä, mutta aina on löytynyt jokin muu keino. Koskaan ei ole tarvinnut ostaa uutta samanlaista tilalle, vaikka useimmat perustelevat luopumishaluttomuuttaan juuri mahdollisella uuden samanlaisen ostamisen tarpeella.

Ehkä-kategorian tuskallisuutta ei ainakaan vähennä se, että ns. vanhalla kansalla oli kosolti vielä tänäkin päivänä suusta suuhun kulkevia viisauksia, joiden mukaan kaikki on kolmessakymmenessä vuodessa tarpeen ja niin edelleen. Vanhalla kansalla ei viisauksia sommitellessaan ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea KAIKKI voisi meidän aikanamme tarkoittaa.

Mutta siitähän voisi vaikka... askarrella!


Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä mainittiin ehkä-kategoriaan kuuluvina tavaroina esimerkiksi kartat ja muu matkailuun liittyvä paperitavara, puutarhalehdet, keittokirjat, erikoisemmat kodinkoneet, liian pienet eli ns. tavoitevaatteet, mökkivaatteiksi tai vähintään räteiksi kelpaavat vaatteet, juhlamekot, äitiysvaatteet, isompien sisarusten vaatteet sekä tietenkin käsityö- ja askartelumateriaalit ja ylipäänsä kaikki mahdollinen korjaus- ja tuunauskelpoinen.

"No niin mutta kotivaatteena tai mökille..." toteavat monet sellaisista vaatekappaleista, joita eivät julkisesti päälleen laittaisi mistään hinnasta. Miksi ihmeessä? Koti ja mökkihän ne vasta arvostettavia paikkoja ovatkin! Säästäväisillä ja kekseliäillä persoonilla on aina vähintään näennäistä tarvetta kaikenlaiselle myös siivouksessa, pihatöissä ja auton korjaamisessa. Tai ihan kohta on joulu tai pääsiäinen tai kesä, minkä vuoksi tarvikkeet on hyvä pitää jo valmiiksi Helposti Saatavilla.

Käsityö- ja askartelumateriaalit tuntuivat olevan ryhmän jäsenten keskuudessa se kaikkein suurin ongelma. Monet innostuvat kokeilemaan aina vain uusia projekteja edellisten jäädessä kesken. Toiset kertoivat saavansa kyllä projektit valmiiksi, mutta haalivansa edelleen vanhojen projektien materiaaleja innostuksen jo lopahdettua niiden osalta. Matonkutojat näkevät potentiaalia aina vain uusissa materiaaleissa, kuvioissa ja väreissä. Joukolla huokailtiin, että kunpa oppisi hahmottamaan sen määrän, jonka ihan oikeasti pystyy tekemään. Minä suosittelen prosessin keikauttamista niin päin, että ensin tulee inspiraatio tai tarve, johon sitten hankitaan se tarvittava materiaali.

Jotkut ovat lahjoittaneet ylimääräisiä askartelu- ja käsityömateriaalejaan samanhenkisille ihmisille tai organisaatioille työstettäviksi. Tämä onnistuu esimerkiksi valtakunnallisen ja maakunnallisten Materiaalitori kierrättäjille -ryhmieni ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Näprä-ilmaistukun kautta. Yksi tapa vähentää materiaalivuorta (ja muuttaa ehkä kylläksi) on myös varata itselleen oikein kalenteriin aikaa omien materiaalivarantojen hyödyntämiseen joko kotona tai vaikkapa kansalaisopiston kursseilla.

Vinkkejä irti päästämisen tueksi


Ehkä-kategorian tavaroiden karsiminen on keskeinen asia kodin raivaamisen etenemisen ja tuloksellisuuden kannalta. Siksi kyselinkin ryhmäläisiltä, millaisilla perusteluilla he ovat onnistuneet hankkiutumaan eroon tämän kategorian tavaroista tai millä perustelulla se voisi onnistua.

Keinoiksi mainittiin yksinkertaisesti tarve omistaa vähemmän, vakiintunut maku ja hyvä itsetuntemus sekä minimalistisesti sisustettujen kotien ihailu: jos haluaa vähän huonekaluja, on pakko olla myös vähän muuta tavaraa. Myös selkeän käyttötarkoituksen omaaviin tavaroihin keskittyminen on keino karsia sekalaista sälää. Joku jäsenistä kertoi pystyvänsä luopumaan ehkä-kategorian esineistä miettimällä sitä, että kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat pullollaan käytettyjä tavaroita, joten tilalle varmasti löytyy tarvittaessa aivan vastaava pikkurahalla. Paino sanalla tarvittaessa.

Monet kertoivat hyvän ja käyttökelpoisen tavaran pois heittämisen olevan kauhistus, ja yleiseen hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on sekin toisille vastenmielistä. Parhaaksi luopumisperusteluksi nousikin se, että löytää jonkun, joka tarvitsee sitä kaapissa olevaa kahdettakymmenettä T-paitaa tai pyyhettä luopujaa enemmän: asunnottoman, pakolaisen, löytökissan… Tämä varmasti selittää isoksi osaksi viime viikkojen tavara-avustustulvaa vastaanottokeskuksissa.

Lahjoituksille kaivataan selkeitä kohteita, joissa on aito tarve juuri kyseiselle tavaralle. Selkeään kohteeseen on helpompi luopua myös niistä tavaroista, joista itse ei syystä tai toisesta yksinkertaisesti pidä, mutta joita silti säilytetään velvollisuudentuntoisesti. Täsmäkohteita voi löytää esimerkiksi Kierrätä lahjoittamalla -sivultani Facebookissa.

Aivan loistava havainto oli myös se, millainen voima voi olla "Haluanko säilyttää tämän?" -kysymyksen muuttamisessa muotoon "Pystynkö luopumaan tästä?". Molempiin on nimittäin melkein yhtä helppo vastata myöntävästi, mutta vain toinen aikaansaa muutosta. Sitä paitsi tuntuu älyttömän hyvältä päästä sanomaan itselleen, että pystyy johonkin – ihan mihin tahansa johonkin! Myös Marie Kondo puhuu KonMari-kirjassaan viisaita sanoja luopumisen itsetuntoa vahvistavasta merkityksestä.

Keräysauto ottaa vastaan, myös askartelumateriaaleja


Kiertoon laittamisen helppous on yksi keskeisistä luopumispäätösten vauhdittajista. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksella on parhaillaan käynnissä ensimmäistä kertaa järjestettävä keräysautokiertue pääkaupunkiseudulla. Kiertävä keräysauto on ollut etenkin monien autottomien toiveena. Tavaralahjoitukset mahdollistavat Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen toiminnan ympäristötyön ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen parissa – ja autoon otetaan muuten vastaan myös askartelumateriaaleja!

Keräysauto kiertää
  • Helsingissä 31.8.–6.10.
  • Espoossa 7.10.–4.11.
  • Kauniaisissa 26.–27.10.
  • Vantaalla 5.–30.11. ja
  • Kirkkonummella 1.–4.12.2015.

Joskus voi olla niin, että roskiskin tuo enemmän mielenrauhaa kuin tarpeettoman tavaran säilyttäminen. Jätteeksi lajittelu on ainoa oikea vaihtoehto silloin, jos lahjoitettava tavara olisi saajalle pikemminkin riesa. Lahjoitathan siis vain ehjää ja puhdasta.

Lämpimät kiitokset kaikille aktiiviseen keskusteluun osallistuneille ryhmäläisille! Keskustelua saa mielihyvin jatkaa tässä blogissa.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Mistä tarpeettomat tavarat tulevat?

”Mistä tätä tavaraa oikein tulee?” huudahtelevat tai huokailevat asiakkaani laatikkoja, kaappeja ja varastoja penkoessaan. Ihmetys kotinurkkiin kinostuneiden tavaroiden alkuperästä jää arjen tuoksinassa usein ohi vilahtavaksi tunteeksi. Tarkempi pohdinta on kuitenkin tarpeen, jos tavarapinot ja tilojen tukkoisuus alkavat ahdistaa – ja etenkin, jos tilanteeseen haluaa pysyvän muutoksen.

No, mistä sitä tavaraa sitten tulee? Tässä merkittävimmät lähteet:

Itse ostamalla


Yleensä suurin osa kodin tarpeettomistakin tavaroista on asukkaiden itsensä sinne joko uusina tai käytettyinä ostamia. On joka kuukausi vaihtuvien pukeutumistrendien ilmentäjiä, ale-huumassa tehtyjä halpishankintoja, palauttamatta jääneitä verkko-ostoshuteja, aina vain uusia sisustusesineitä, nopeasti vanhentunutta tekniikkaa, kummallisia keittiövälineitä, ”ota kolme, maksa yksi” -settejä ja ”kun halvalla sai” -ansoja. Ja sitten on tietenkin kirpputorilöytöjä: kun se oli NIIN kaunis, niin kivasti rustiikki tai ihan samanlainen kuin mulla oli lapsena.

Osa tarpeeseenkin ostetuista tavaroista käy tarpeettomiksi vuosien varrella, elämäntilanteiden muuttuessa. Niistä kannattaa tietoisesti opetella päästämään irti.

Mitä tahansa ostatkin, kysy itseltäsi ennen ostopäätöksen tekemistä vaikkapa nämä kolme kysymystä:

1. Haluanko tosiaan puhdistaa, ylläpitää, huoltaa ja säilyttää tätä?
2. Palaisinko hakemaan tätä vuorokauden päästä, jos nyt jättäisin tämän ostamatta?
3. Kuinka eettisesti tämä on tehty, onko tämän valmistuksessa huomioitu kestävän kehityksen mukaiset arvot?

Jo ensimmäisellä noista kysymyksistä pääsee pitkälle, jos vastaat siihen rehellisesti.

Lahjoina, lahjoituksina ja kaupan kylkiäisinä


Edellä olevia kysymyksiä voi soveltaa myös lahjoina, lahjoituksina ja kaupan kylkiäisinä tarjolla oleviin tavaroihin. Tuliaisena tuotu tai merkkipäivän johdosta annettu lahja on toki kohteliasta ottaa vastaan, mutta et ole millään tavoin velvollinen sitä säilyttämään, ellei se syystä tai toisesta palvele sinua.

On ihmisiä, jotka ostavat tavaroita sukulaisilleen ja tuttavilleen myös ilman mitään erityistä syytä, aidosti hyvää tarkoittaen. Usein kuitenkin sattuu, että vastaanottajiksi aiotut henkilöt eivät ole tavaran tarpeellisuudesta tai vaatteen väristä ja mallista antajan kanssa samaa mieltä. Hyvät tarkoitukset tiivistyvät tavarakasoiksi ostajan omissa nurkissa.

On myös ihmisiä, jotka ovat päätyneet tuttavapiirissään sellaiseen rooliin, että heille lahjoitetaan korulauseiden saattelemana kaikki se, mikä omassa huushollissa on todettu tarpeettomaksi. Jos olet tällainen ihminen, muista ettei sinulla ole mitään velvollisuutta ottaa taakaksesi itsellesi tarpeetonta tavaraa. Ei vaikka olisit kuinka kätevä käsistäsi tai mestari myymään kirpputorilla.

Kylkiäiset! Huonolaatuisia huiveja ja muovisia meikkipussukoita työnnetään milloin minkäkin tuotteen tai painostuksen alla tehdyn lehtitilauksen kylkeen, ja lopulta "onnelliset" "lahjan" saajat päätyvät kaupittelemaan niitä toisilleen itsepalvelukirpputoreilla, tuloksetta. Kaupanpäällisistä kannattaa ainakin koettaa kieltäytyä, mutta valitettavasti kieltäytymistä ei läheskään aina oteta todesta.

Perintönä, kuolinpesän tyhjennyksestä ja parisuhteen päätyttyä


Suurten ikäluokkien jälkeensä jättämät perinnöt ja isokokoiset kuolinpesät johtavat seuraavien parinkymmenen vuoden aikana ennen näkemättömään tavararuljanssiin. Omien vanhempien tai muiden läheisten kuolema on jo sinällään henkisesti raskas kokemus, mutta sitä seuraava tavaravyöry voi syöstä kaipaamaan jääneen oman arjen täysin radaltaan. Apua tavaroiden läpikäymiseen kannattaa pyytää, ajoissa.

Parisuhteen päätyttyä yhteisestä kodista pois muuttaneet jättävät usein mielellään vähemmän tärkeät tavaransa entisen puolison riesaksi. Tähän ei tarvitse suostua. Tavaroiden pois noudolle voi asettaa tiukan aikarajan ja ilmoittaa sen enempää kiihkoilematta, että tavarat lähtevät kierrätykseen, jos niitä ei ole aikarajan umpeutuessa noudettu.

Mieti ennen kuin olet tavaran kanssa kotiovella


Edellä läpikäydyistä lähteistä peräisin olevien tavaroiden lisäksi kodeissa saattaa pyöriä esimerkiksi pois muuttaneiden lapsien tavaroita, palauttamattomia lainatavaroita, kylässä käyneiltä unohtuneita tavaroita, harrastuksiin tai vapaaehtoistyöhön liittyviä muille kuuluvia tavaroita sekä entiseen tai nykyiseen työhön liittyviä kotiin kuulumattomia tavaroita.

Näiden osalta ratkaisu on yleensä se, että tavarat huolehditaan oikeaan osoitteeseensa heti, kun ne ovat kotiovesta sisään ajautuneet, tai niin pian kuin suinkin mahdollista. Myöhemmin se voi olla jo paljon mutkikkaampaa.

Olemme käännekohdassa, jossa tarpeettomista tavaroista eroon pääseminen alkaa olla paitsi henkisesti, myös aivan konkreettisesti vaikeaa. Kaikki paikat pullistelevat roinaa ja natisevat liitoksissaan. Harvoin eroon pääseminen myöskään enää onnistuu ilmaiseksi: vähintäänkin siihen vaaditaan runsaasti kallisarvoisia hetkiä ainutkertaisesta elämästämme, ja useimmiten lankeaa kustannuksia ainakin logistiikasta. Kaatopaikoille dumppaamista suitsitaan EU-säädöksin.

Siivouspäivänä ja nettikirppiksillä kaikki haluavat mieluummin myydä kuin ostaa. Itsepalvelukirppiksillä pöydillä pyörivät kuukaudesta toiseen samat tavarat. Hyväntekeväisyyskirpputorit ja kierrätyskeskukset asettavat tilan ja kysynnän puutteessa rajoituksia esimerkiksi kirjojen vastaanottamiselle. Divarit, joiden liiketoimintaa on tähän asti ollut käytettyjen kirjojen, levyjen ja elokuvien ostaminen ja edelleen myyminen, eivät tänä päivänä ota vastaan ilmaiseksikaan – paitsi ehkä todellisia harvinaisuuksia ja kuluvan kuukauden bestsellereitä.

Päätöksenteko ja itsetuntemus ovat taitolajeja: niitä voi treenata. Opettele tekemään omien todellisten tarpeidesi ja mieltymystesi pohjalta ostamatta- ja vastaanottamattajättämispäätöksiä, ettet löydä itseäsi tarpeettomien tavaroiden kanssa kotioveltasi. Kynnyksen ylittämistä tavaroiden kanssa ennemmin tai myöhemmin seuraavat luopumispäätökset ovat huomattavasti vaikeampia.


PS. Tämä on ”Tätä en ostanut elokuussa 2015” -tapahtuman avauskirjoitus, jota kommentoimalla voit ottaa osaa tapahtumaan. Voit osallistua myös Facebookissa tapahtuman omalla sivulla sekä Twitterissä ja Instagramissa hashtagilla ‪#‎enostanutelokuussa‬.‬

Voit jakaa elokuisia ostamattajättämiskokemuksiasi niin usein kuin haluat: päivittäin, viikoittain tai vain kerran kuussa, valokuvan kera tai ilman. Missä tahansa kanavassa osallistutkin, mukavaa olisi, jos kertoisit postauksissasi lyhyesti esimerkiksi seuraavia asioita:

- Miksi ajattelit ostavasi kyseisen asian?
- Houkuteltiinko sinua ostoksen tekemiseen jollakin erityisellä tavalla?
- Miksi kuitenkin päätit olla ostamatta?
- Miltä sinusta tuntui päätöksen jälkeen?

tiistai 19. toukokuuta 2015

Sijoitusvinkkejä luopujille

...paitsi että melko monesti et tarvitse.
Sen lisäksi, että jokainen eletty päivä on ainutlaatuinen lahja ja mahdollisuus, se on myös vääjäämätön askel luopumisen tiellä. Ikääntyminen on luopumista. Se voi olla sairauden sanelemana passiivista, mutta toivoisin sydämestäni, että kaikilla olisi mahdollisuus aktiiviseen luopumiseen. Soisin jokaisen voivan käyttää omaa päätäntävaltaansa siinä, mistä luopuu ja milloin ja mitä luopumislistalle päätyneille asioille tapahtuu.


Sodan jälkeiseen niukkuuteen syntyneet suuret ikäluokat kävelivät työpaikkoihin suoraan koulunpenkiltä ja alkavat nyt pikkuhiljaa olla eläköityneitä, monet katkeamattoman työuran tehneinä. Taloudellisen vaurastumisen myötä on tullut haalittua irtainta omaisuutta. Kun kellari- ja vinttikomerot, ulkovarastot, autotallit ja kesämökit ovat täyttyneet tavaroista, on hankittu isompia asuntoja ja kesämökkejä ja kenties myös vuokrattu varastotilaa. On mahdollisesti kerjätty minimalismiin hurahtaneilta naapureilta ylimääräisiä varastokoppeja ja hankittu tavaroille lisää säilytyskalusteita kaikkiin edellä mainittuihin paikkoihin. On annettu lasten muuttaa pois kotoa jälkiään siivoamatta: keski-ikää hipovan entisen nuorison huoneet ovat jääneet museoiksi niille sijoilleen, puoliksi juotuine virvoitusjuomatölkkeineen kaikkineen.

Ikääntymisen myötä monet haluavat kuitenkin selkiyttää elinympäristöään. Paula Kokkosen, Liisa Elovainion ja Pirkko Lahden vuonna 2012 humoristisella otteella julkaisema Sijoitusopas on varsin suositeltavaa lukemistoa etenkin ikäryhmälle 50+. Kirjan kuvitteelliset ja kuulemma osittain oikeatkin ”koesijoittajat” ovat tavaroidenläpikäyntiammattilaisen näkövinkkelistä riemastuttavan tunnistettavia. Kaikella rakkaudella. Minullekin, alan ammattilaiselle, Sijoitusopas alleviivaa suorastaan hengästyttävällä tavalla sitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa me länsimaiset nykyihmiset tärväämme sinänsä melko toisarvoisten tavaroiden kanssa teutaroimiseen: hankkimiseen, säilyttämiseen, etsiskelyyn, siirtelyyn, pölyjen pyyhintään ja etenkin eroon pääsemiseen.

Miten meille näin on käynyt? Lopetetaan oitis moinen hölmöily! Tosin: ”Voi olla, että jotkut tarvitsevat kokeneen ammattimaisen sijoittajan neuvontaa kädestä pitäen.”

Ota reippaasti yhteyttä – pidän sinua oikein mielelläni kädestä!


PS. Joidenkin mielestä luopumisen käsite saattaa vaikuttaa alavireiseltä ja negatiivissävytteiseltä. On aivan totta, että samasta asiasta voisi puhua vaikkapa keskittymisenä elämän aidosti merkityksellisiin asioihin, koska senhän vähemmän merkityksellisistä asioista luopuminen todellakin tuo mukanaan.

Sijoitusopas-kirja kuitenkin lähtee liikkeelle nimenomaan luopumisesta. Itse olen myös sitä mieltä, että meille, jotka olemme etääntyneet kauas monista arkielämään luonnollisina osina ennen kuuluneista ei-niin-kivoista asioista (esim. kuolema), tekee oikein hyvää olla silottelematta kaikkea omalle mukavuudenhalulle sopivaksi.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kumpi oli ensin: Kondo vai minä?

Meidän koulutettujen ammattijärjestäjien lukemistoon on viime viikkoina kuulunut 30-vuotiaan japanilaisen Marie Kondon hiljattain suomennettu teos ”KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika”. Kirja ei tarjoile konkreettisia siivousteknisiä ohjeita, vaan usuttaa muuttamaan järjestämistä koskevia ajatusmalleja.

Ilana-kollegani bloggasi lukukokemuksestaan mainiosti. Oli kiva huomata, että kirja herätti meissä kovin samanlaisia ajatuksia, etenkin tavaroiden pois heittämistä ja sen epämääräistä käsittelemistä koskien.



Itseäni huvitti kuitenkin kirjaa lukiessa ennen kaikkea se, että olen jo 3,5 vuotta toteuttanut omassa työssäni useita KonMari-ajatuksia, vaikka kuulin Marie Kondosta vasta pari kuukautta sitten.

Tee järjestämisestä Tapahtuma


kuva: Riia-Maria Kyllönen
Yksi Marie Kondon pääpointeista on se, että järjestämisestä kannattaa pyrkiä tekemään Tapahtuma isolla teellä. Parin viime vuoden aikana meillä täällä Suomessakin sosiaalisen median ansiosta niin muodikkaan yhdestä tavarasta päivässä luopumisen tai vartti kerrallaan munakellon tahdittamana järjestämisen sijaan Kondo kehottaa ottamaan haltuun kokonaisen tavararyhmän (esimerkiksi kirjat tai astiat) kerrallaan.

Elokuun Tilan palveluvalikoimassa on ollut jo pari vuotta tavaralajeihin perustuva palveluvaihtoehto, joissa kunkin tavaralajin läpikäyminen ja karsiminen pyritään tekemään yhdellä rupeamalla. Toki palveluvalikoimaan kuuluu myös vaihtoehto, jossa jokin tietty tila toimii lähtökohtana. Olosuhteiden pakosta on joskus vain edettävä siltä pohjalta, vaikka Marie Kondo sanoisi mitä.

Käy läpi tavaralajeja, älä alueita


Marie Kondo kehottaa järjestämään alueiden sijaan esineitä, jolloin kohteeksi otetaan olohuoneen kirjahyllyn sijaan kaikki asunnossa ja mahdollisissa varastoissa olevat kirjat. Perusteellisen läpikäynnin ja samalla kertaa tapahtuvan KAIKEN kyseiseen tavaralajiin kuuluvan tarpeettoman karsimisen kautta saavutettua tulosta ylläpidetään jatkossa nopealla ja kevyellä yleisilmeen siistimisellä. Tätä ajatusta kannatan lämpimästi: jos, ja yleensä kun, ihmisellä on kotinsa järjestämiselle pelkkää tilojen siisteyttä syvällisempiä ja monitasoisempia syitä, järeät keinot ovat tarpeen.

KonMari-menetelmässä on tärkeää ottaa esimerkiksi kirjat hyllystä lattialle, pyöritellä niitä hetki käsissä ja päättää intuitiivisesti niiden kohtalosta. Minä suosittelen asiakkailleni aina läpikäytävien ja karsittavien tavaroiden poistamista paikaltaan ennen läpikäymisen aloittamista. Siten ne eivät enää tunnu samalla tavalla kuuluvan oleellisella tavalla siihen kohtaan, jossa ne ovat kenties vuosikausia tai vuosikymmeniä olleet, ja niitä voi arvioida vapaammin. Korostan intuitiota ja tavaroiden herättämiä positiivisia fiiliksiä, säilyttämisen esteettisyyttä ja jäljelle jäävien tavaroiden omia paikkoja kuten Marie Kondokin.

Vaatteiden viikkaamistavat ja värien keskinäisen järjestyksen jätän täydellisesti asiakkaideni ja heidän mieltymystensä ratkaistavaksi. Omassa vaatekaapissani värit sen sijaan ovat aina liukuneet vaaleasta tummaan – tosin vasemmalta oikealle, koska säilytän kaikki päällysvaatteeni henkareissa. Pinoamisesta en ole koskaan pitänyt, enkä yleensä suosittele sitä asiakkaillenikaan, koska se on äärimmäisen harvoin käytännöllistä, olipa kyse sitten astioista, kirjoista tai kodintekstiileistä.

Ohjaukseni on ehkä parhaiten kuvailtuna vierelläolevaa ja kädestäpitävää, mutta tavaroiden karsimisessa kehotan samanlaiseen armottomuuteen kuin Marie Kondokin eli laittamaan kiertoon kaikki ne esineet, joita ei oikeasti käytetä. Useimmat meistä eivät esimerkiksi tule mitä suurimmalla todennäköisyydellä koskaan avaamaan suurinta osaa omistamistaan kirjoista ainakaan toistamiseen.

Pidän ajatuksesta, että kiertoon lähteviä tavaroita kiitetään ennen eteenpäin laittamista. Jokaisen tavaran hankkimiselle on aikanaan ollut jokin syy tai tarve, joka on usein vaikeasti ja monen mutkan takaa hahmotettavissa. Tärkeintä on pystyä myöntämään, että tarpeet muuttuvat ja että hutejakin joskus tulee ja opetella päästämään irti. Paras tapa arvostaa tavaroita on kuitenkin käyttää niitä ja huoltaa niitä asianmukaisesti.

Älä päästä läheisiäsi mitätöimään projektiasi


kuva: Riia-Maria Kyllönen
Marie Kondo kertoo kirjassa asiakkaastaan, joka kovasti yritti hankkiutua eroon tarpeettomista tavaroistaan, mutta äiti asettui poikkiteloin.  Niin se minunkin kokemusteni mukaan menee: läheisten ihmisten mielipiteet ja näkemykset hidastavat tarpeettomasta luopumista merkittävästi ja usein estävät sen täysin. Toisinaan vanhemmat voivat jopa katsoa oikeudekseen tuoda keski-ikää lähestyvän lapsensa kotiin vastoin hänen tahtoaan sellaisia esineitä, joita sieltä heidän näkemyksensä mukaan puuttuu.

Tiedän, että osa minunkin ohjauksessani "kiertoon"-kategoriaan laitetuista tavaroista on jäänyt eteisen nurkkaan odottamaan sukulaisen tai ystävättären seuraavaa visiittiä. Se harmittaa minua asiakkaiden puolesta aina, koska jokaisen yksittäisen tavaran kohdalla joskus suurellakin pinnistyksellä tehty päätös tulee saman tien tyhjäksi.

Puolison ja lasten kanssa on käytävä keskustelua kodin yhteisistä tavaroista, mutta hyvää tarkoittavia äitejä, siskoja ja parhaita ystävättäriä ei kannata osallistaa prosessiin. Siinä tulee yleensä tehneeksi itselleen isohkon karhunpalveluksen. Tähän juuri perustuu ammattikuntamme olemassaolo: olemme objektiivisia ja ulkopuolisia ammattilaisia, joille turhake on turhake ilman minkäänlaisia tunnesiteitä. KonMari-twistillä tai ilman. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin aina asiakas.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Sukupolvelta toiselle

Helsingin Sanomat julkaisi eilen 26.2.2015 Mari Karttusen kirjoituksen otsikolla ”Lapsenlapsettomuus osuu kipeästi – vauvan nuttu jäi käyttämättä”. Mietin koko eilisen päivän, miksi juttu oli otsikoitu vauvan nutun käyttämättä jäämisellä. Miksi näin iso henkisen tason asiakin kiteytettiin tavaraan, joskin varsin symboliseen omin käsin neulottuun vauvan nuttuun?

Mutta itse asiassa lastenlasten saaminen tai mahdollinen saaminen tuntuu ihan yleisestikin ottaen kytkeytyvän läheisesti tavaroihin:

"Joulun alla Pirjo myi nettikaupassa kasan lastensa vanhoja leluja: Barbeja, Play Mobile -ukkeleita, nukkeja ja pedagogisia Fischer Price -leluja. Oli aika laittaa ne kierrätykseen, sillä turha niitä oli säilyttää lapsenlapsille, joita ei tulisi. - Olen sinut asian kanssa. On vain ihanaa, että joku otti lelut ja leikkii niillä."

Yllättävän moni jo alle viisikymppisistä asiakkaistani on puhunut milloin minkäkin tavaran säästämisestä lastenlapsille, joita heillä ehkä jonain päivänä tulee olemaan. Kuuntelen, ymmärrän ja kunnioitan asiakkaideni ajatuksia. Omat lapseni saavat kuitenkin rakentaa omat elämänsä aivan omista palikoistaan. En kerää lapsilleni valmiiksi oman makuni mukaisia astiastoja kotoa muuttamista silmällä pitäen enkä ole tuuppaamassa heille lapsuudenkodista mukaan mitään elleivät he aivan erityisesti toivo jotakin tiettyä mukaan saavansa.

Perustellut syyt esimerkiksi leikkikalujen jälkipolville säilömiselle ovat viime vuosikymmenten aikana vähentyneet radikaalisti, mutta ajatus tavaroiden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle elää sitkeästi. Minun ikäiseni ovat saattaneet vielä saada leikkeihinsä sukulaisten tekemiä leluja, ja vanhempieni sukupolven lelut olivat lähes kaikki käsin perhepiirissä tehtyjä. Niiden säilöminen jälkipolville on eri asia kuin Aasian halpatuotantotuutista syydettyjen ftalaattipommien: se on kädentaitokulttuurin, paikallisen historian ja mahdollisesti sukuhistorian vaalimista.

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Vastaavanlainen inflaatio on tapahtunut myös kirjojen, vaatteiden ja miksei myös niiden astiastojen kohdalla. Kirjat eivät enää ole samalla tavoin arvotavaraa kuin ne olivat vielä 70-luvulla. Enkä ole kovin vakuuttunut siitä, että kansainvälisten vaateketjujen lastenvaatteita tai IKEAn astioita – tai edes uudempia Arabian astioita – kannattaa säilöä kymmeniä vuosia vinttikomerossa siltä varalta, että lapsenlapset niitä joskus kaipaisivat.

Isäni aikanaan minulle 50-luvun mallien mukaan tekemiä puuleluja en todellakaan ole hävittämässä, mutta en myöskään ajattele antavani niitä lapsilleni ja heidän lapsilleen perinnöksi, elleivät he niitä pyydä. Olen säästänyt myös äitini minulle 40 vuotta sitten ompelemia ja neulomia vauvanvaatteita, vaikka en niitä enää edes omille lapsilleni pukenutkaan kuin korkeintaan valokuvien ottamista varten. (Nykyiset vauvanvaatteet ovat yleensä niin kovin paljon käytännöllisempiä.)

Myönnän hetkittäin surevani muutamaa käsistään taitavien mummojeni ompelemaa mekkoa, jotka kovassa käytössä kuluneina leikattiin matonkuteiksi jo silloin, kun minä olin kouluikäinen. Mutta toisaalta muistan myös ne mekkokankaiden sävyttämät hienot matot, jotka ovat aikaa sitten lähteneet kiertoon nekin. Monet lapsuuteni kirjat ovat saaneet viime aikoina lähtöpassit: itselläni ei ole niihin tunnesiteitä ja kun ne eivät ole jaksaneet kiinnostaa lukukulttuuriin kasvaneita lapsiani, ne eivät todennäköisesti kiinnostaisi mahdollisia lapsenlapsianikaan.

Kaupasta ostettuja lapsuuteni leluja tai vaatteita minulla ei enää pitkään aikaan ole ollut tallessa enkä kaipaa niistä yhtäkään. Siispä en lähde siitä ajatuksesta, että lasteni lapsuuden aikaiset tavarat pitäisi säilyttää. Toki he ovat saaneet laittaa talteen muutaman tärkeimmän tavaran tähänastisten vuosiensa varrelta, mutta arvioimme talteen laitetut yhdessä säännöllisin väliajoin. Jos joku tavara vuodesta toiseen päätyy säilytettävien listalle, se on ihan oikeasti tärkeä tavalla tai toisella.

Olen nelikymppinen ja pienin lapsistani on vasta nelivuotias, mutta olen jo pari vuotta ajatellut tietoisesti sitä, etteivät asiat juuri miltään osin tule minun ikäisteni elämässä menemään kuten ne ovat aiemmilla sukupolvilla menneet. Olen kolmelapsisesta perheestä ja päätin lukioikäisenä, että haluaisin itsekin kolme lasta, jotka sitten onnekseni sain. Mutta maailma on muuttunut sillä aikaa.

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Kun lapseni maalailevat tulevaisuuttaan lapsineen ynnä muineen, kuuntelen, ymmärrän ja kunnioitan heidänkin ajatuksiaan. Olen kuitenkin päättänyt kieltäytyä visioimasta omaa tulevaisuuttani isoäitinä ja erityisesti suorittamasta sen mukaista tavaravarustelua. Sekin on tässä hetkessä elämistä.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Säästöä, sparrausta ja uusia mahdollisuuksia

Bongasin muutama päivä sitten erinomaisen sitaatin: "Never ask people what they do. Ask them why they do it. They will surprise you with their heart."

Olen omalta osaltani vastannut "miksi teen" -kysymykseen tämän ja viime vuoden aikana esimerkiksi monissa lehtihaastatteluissa. Pidemmän aikaa mielessäni on muhinut myös tietyn näkökulman aiheeseen ottava blogikirjoitus, mutta vielä sen aika ei ole tullut.

Sen sijaan ajattelin nyt hiukan valottaa meidän ammattijärjestäjien asiakkaiden syitä siihen, miksi he ovat tehneet niin - miksi he ovat käyttäneet ammattijärjestäjän palveluita. Toki syitä on paljon muitakin kunkin asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen liittyen, mutta tässä ne yleisimmät.

Sparrausapua ja puhtia aloittamiseen


Kaikki asiakkaani ovat ihastelleet sitä, miten paljon pelkästään tavaroista ja niiden herättämistä ajatuksista puhuminen ulkopuolisen ihmisen kanssa helpottaa oloa ja selkiyttää päätöksentekoa. Eräs asiakkaani kirjoitti hiljattain ilahduttavasti:

"Tykkäsin kovin käynnistäsi ja nyt tällä erää siitä, että sain kertoilla ja näyttää. Miten tuollainen tarve voikin olla! Lähtösi jälkeen huomasin saavani uusia ajatuksia, mielestäni eteenpäin meneviä, tämän ympäristöni suhteen."

Varattu työskentelyaika ammattilaisen kanssa myös pakottaa hyvällä tavalla tarttumaan urakkaan. Yksin aloittamisen ja puurtamisen kynnys on yleensä niin korkea, että tekosyitä urakan lykkäämiselle ei ole vaikea keksiä. Jälleen lainaus asiakkaaltani:

"Kuitenkin, tarkemmin ajateltuani erilaisia kätköjäni tajuan, että paljon on varaa poistaa täältä erilaista turhaa! Siinä todella tarvitsen sinua, itsekseni asiat eivät edisty! Tai no, ehkä etanan viisivuotisvauhdilla."

Me koulutetut ammattijärjestäjät kuuntelemme työksemme asiakkaidemme ajatuksia ja toiveita ja tuomme niihin objektiivista näkökulmaa. Konkreettisessa työssä toimimme apukäsinä. Etenemme yhdessä kunkin asiakkaamme kanssa juuri hänen toivomaansa suuntaan.

Ajan ja rahan säästöä


Ajan ja rahan säästymiseen on aina erinomaista vedota, mutta se on tässä tapauksessa täysin totta! Koulutetun ammattijärjestäjän palveluiden myötä oppii arvioimaan terveen kriittisesti sitä, mitä kannattaa säilyttää, mistä luopua ja mitä hankkia jatkossa. Hyödyt vain kasvavat pitkällä tähtäimellä tarkasteltuina.

Tavaroiden karsimisen jälkeen ei enää tarvitse maksaa tarpeettoman säilyttämiseen tuhlaantuneista hukkaneliöistä asunnossa tai vielä kalliimmassa vuokravarastossa. Mitä vähemmän irtainta omaisuutta on, sitä pienemmät ovat luonnollisesti myös sen huolto- ja muut ylläpitokustannukset.

Kun omistaa maltillisen määrän tavaroita, joille on yhdessä ammattilaisen kanssa mietitty loogiset paikat, löytää kaiken tarvitsemansa nopeasti. Ei joudu ostamaan aina vain uusia vastaavia tavaroita kadottamiensa tilalle ja näkee kertasilmäyksellä, jos johonkin tavaralajiin tarvitaan täydennystä. Tavarat on helppo palauttaa omille sovituille paikoilleen, jolloin siisti yleisilme säilyy ja viikkosiivoukset sutjakoituvat.

Kodin ilmeen sisustuksellinenkin uudistaminen on mahdollista ilman uusia, rahaa vieviä tavarahankintoja, kun vähennetään valikoivasti jo olemassa olevaa, korostetaan oikeita asioita ja uudistetaan vanhaa.

Kun ympärillä on tarpeeksi tilaa ja tila on siisti, mielikin tyyntyy ja avartuu. Myös fyysinen turvallisuus parantuu tilojen selkiytyessä: palokuormaa on vähemmän ja tapaturmien riski pienenee.

Uusia mahdollisuuksia


Etenkin meiltä sisustavilta ja risainaavilta ammattijärjestäjiltä saa ideoita jo olemassa olevien tavaroiden hyödyntämiseen uusin tavoin. Tehdään vaikka ikkunoihisi sopimattomista mummon vanhoista verhoista kauniit sisustustaulut! Siten mukavat muistot ilahduttavat päivittäin näkyvällä paikalla sen sijaan, että ne hautautuisivat kaappiin viemään tilaa käyttötavaroilta.

Tarpeettomista tavaroista ja muistoesineistä luopuminen on myös henkisesti vapauttavaa ja antaa energiaa ihan uudenlaisiin asioihin elämässä. Tähän liittyen kannattaa lukea hieno "Mikä on riittävästi?" -kirjoitus Minimalismin Ilo -blogista. Se on erinomainen omakohtainen ajatelma tavaroiden vähentämisestä. Ja mikä parasta: yhtä onnellisesti käy lähes poikkeuksetta kaikille, jotka vähentämisen polulle uskaltavat lähteä.

torstai 13. joulukuuta 2012

Kiperiä kysymyksiä kalliiden asuinneliöiden haltijoille


Jos joku asia tässä maailmassa on fakta, niin se, että tilaa tuntuu aina olevan liian vähän, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.

Tutkailepa kerrankin oikein tarkasti, miten käytät ja hyödynnät kalliit neliösi. Erityisesti asuinneliöt täällä Helsingin keskustan liepeillä ovat järjettömän kalliita käytettäväksi mihinkään muuhun kuin aitoon elämästä nauttimiseen. Turhan tavaran säilömiseen niitä ei ainakaan kannata haaskata.

Mikä tahansa tila on järjestämisprosessin aluksi syytä jakaa mielessään alueisiin, joilla on erilaisia toiminnallisuuksia. Kun looginen järjestys luodaan näiden toiminnallisuuksien pohjalta, tilaa onkin yhtäkkiä enemmän kuin olisit ikinä uskonut.

Irtaimiston karsiminen on tilan tekemisen usein vaikealta tuntuva ehto. Tunnesiteet tavaroihin ovat monesti yllättävän vahvoja. Karsimisessa on pysyttävä tiukkana ja oltava itselleen rehellinen. Tarvitsenko tätä oikeasti? Käytänkö tätä ikinä? Jokaisen esineen kohdalla simppeli kysymys ja sen perään lyhyt ja rehellinen vastaus.

Laita kiertoon kaikki sellainen, mille ei ole käyttöä tai tilaa, mikä ei enää miellytä tai kiinnosta sinua ja mitä olet aikonut käyttää tai kunnostaa ”joskus myöhemmin”. Sitten voidaankin jo pohtia erilaisia kierrättämisvaihtoehtoja!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ammattijärjestämisen taustaa

Professional organizing on palvelumuoto, jossa tehtävään kouluttautunut järjestämisen ammattilainen ohjaa asiakasta "kädestä pitäen" systemaattisessa tilojen, tavaroiden, papereiden, informaation ja / tai ajan järjestämisessä.

Lisäksi ammattijärjestäjä kehittää asiakkaan kanssa yhteisyössä toimintamalleja, joilla aikaansaatu looginen järjestys on myös mahdollisimman helppo ylläpitää.

Koulutetun ammattijärjestäjän työ on luonteeltaan konsultoivaa, kokonaisvaltaiseen elämänhallintaan liittyvää kehittämistyötä. Jokaisen asiakkaan tilanne on yksilöllinen, mutta ratkaistavissa juuri hänen tarpeisiinsa räätälöidyin keinoin.

Yhdysvalloissa noin kolme vuosikymmentä sitten alkunsa saanut professional organizing löysi 2000-luvun alkuvuosina tiensä myös Suomeen – ja tässä sitä nyt sitten ollaan!

Liikaa turhaa, liian vähän tarpeellista

Länsimaisen elämäntyylin ytimen on viime vuosikymmeninä muodostanut jatkuva kiire – tai ainakin tunne sellaisesta – yhdistettynä jyrkällä käyrällä kasvaneeseen tavara- ja tietotulvaan. On tultu siihen pisteeseen, että niin maapallon kuin yksittäisten ihmistenkin sietokyky alkaa olla koko lailla ”tapissa”.

Kaikenlaista loppujen lopuksi toissijaista on tarjolla yli-inhimillisiä määriä: tavaroita, elämyksiä, joko sähköisessä tai paperille präntätyssä muodossa olevaa informaatiota. Tärkeitä asioita kuten onnellisuutta, turvallisuutta, rakkautta, yhteenkuuluvuutta, tilaa elää ja hengittää sekä ihan vain sitä paljon puhuttua aikaa onkin sitten tyrkyllä huomattavasti vähemmän.

Valitsemisosaamisen ja ajan puute koskee useimpia länsimaisten ihmisten tekemisiä nykyisin. Niin vaatteen ostopäätöstä tehdessä kuin tavaran tarpeellisuutta tai sisustusratkaisuja arvioidessakin on kiva käydä vuoropuhelua jonkun kanssa, saada vinkkejä siitä miten muut ovat toimineet ja kuulla ammattilaisen arvio siitä, millaiset ratkaisut sopisivat kulloiseenkin tilaan, kodin arkiseen toimintoon ja elämäntilanteeseen.

Aika kortilla, voimat vähissä

Kaikkiin elämän osa-alueisiin liittyvä materiaalisten vaihtoehtojen paljous ja valinnanvaikeudesta aiheutuva stressi vievät monilta voimat. Valtava joukko ihmisiä kärsii kaikessa hiljaisuudessa liiallisista tavara- ja paperimääristä, jotka tukkivat asunnon ja pahimmassa tapauksessa rajoittavat sosiaalista elämää, kun ketään ei kehtaa päästää vierailulle.

Epäjärjestys, ahtaus ja tilan toimimattomuus aiheuttavat paitsi stressiä ja häpeää myös ajan kulumista tavaroiden etsiskelyyn ja ylimääräiseen "logistiikkaan", turhia ostoksia (kotona voi olla viisi taskulamppua, mutta kun et löydä niitä, ostat uuden), viikkosiivouksen hankaloitumista, sisäilmaongelmia (pöly, haitalliset mikrobit), jatkuvaa huonoa omaatuntoa, toistuvia riitoja pariskuntien ja perheiden kesken, tapaturmariskejä ja äärimmäisissä tapauksissa jopa hengenvaaran.

Ammattilaisen apua kannattaa pyytää

Järjestämisen ammattilaisen apuun kutsumisesta on paljon konkreettista ja yleensä varsin pitkäkestoista hyötyä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta:

Epäjärjestyksen ja keskeneräisten projektien aiheuttama stressi, huono omatunto ja / tai häpeä vähenevät merkittävästi tai häviävät kokonaan. Sosiaalinen kanssakäyminen saattaa vilkastua, ja turhat riidat perheessä vähenevät.

Kun kaikilla tavaroilla on oma looginen paikkansa, josta ne on helppo ottaa käyttöön ja johon ne palautuvat käytön jälkeen, aikaa ei enää kulu tavaroiden etsiskelyyn ja saman tavaran toistuva kadonneen tilalle ostaminen loppuu. Ostokäyttäytyminen muuttuu muutenkin harkitsevammaksi ja tarpeeseen perustuvaksi.

Selkiytyneiden tilojen myötä viikkosiivous helpottuu ja sisäilma paranee. Myös tapaturmariskit vähenevät.

Kaikki omistamamme tavarat sitovat aina henkistä energiaa, tavalla tai toisella. Joku enemmän, joku vähemmän. Ammattijärjestäjät auttavat vapauttamaan ylimääräisiin tavaroihin sitoutuneen energian elämiseen! Ja eläminen puolestaan lienee elämän tarkoitus.