Sijoitusvinkkejä luopujille

...paitsi että melko monesti et tarvitse.

Sen lisäksi, että jokainen eletty päivä on ainutlaatuinen lahja ja mahdollisuus, se on myös vääjäämätön askel luopumisen tiellä. Ikääntyminen on luopumista. Se voi olla sairauden sanelemana passiivista, mutta toivoisin sydämestäni, että kaikilla olisi mahdollisuus aktiiviseen luopumiseen. Soisin jokaisen voivan käyttää omaa päätäntävaltaansa siinä, mistä luopuu ja milloin ja mitä luopumislistalle päätyneille asioille tapahtuu.


Sodan jälkeiseen niukkuuteen syntyneet suuret ikäluokat kävelivät työpaikkoihin suoraan koulunpenkiltä ja alkavat nyt pikkuhiljaa olla eläköityneitä, monet katkeamattoman työuran tehneinä. Taloudellisen vaurastumisen myötä on tullut haalittua irtainta omaisuutta. Kun kellari- ja vinttikomerot, ulkovarastot, autotallit ja kesämökit ovat täyttyneet tavaroista, on hankittu isompia asuntoja ja kesämökkejä ja kenties myös vuokrattu varastotilaa. On mahdollisesti kerjätty minimalismiin hurahtaneilta naapureilta ylimääräisiä varastokoppeja ja hankittu tavaroille lisää säilytyskalusteita kaikkiin edellä mainittuihin paikkoihin. On annettu lasten muuttaa pois kotoa jälkiään siivoamatta: keski-ikää hipovan entisen nuorison huoneet ovat jääneet museoiksi niille sijoilleen, puoliksi juotuine virvoitusjuomatölkkeineen kaikkineen.

Ikääntymisen myötä monet haluavat kuitenkin selkiyttää elinympäristöään. Paula Kokkosen, Liisa Elovainion ja Pirkko Lahden vuonna 2012 humoristisella otteella julkaisema Sijoitusopas on varsin suositeltavaa lukemistoa etenkin ikäryhmälle 50+. Kirjan kuvitteelliset ja kuulemma osittain oikeatkin ”koesijoittajat” ovat tavaroidenläpikäyntiammattilaisen näkövinkkelistä riemastuttavan tunnistettavia. Kaikella rakkaudella. Minullekin, alan ammattilaiselle, Sijoitusopas alleviivaa suorastaan hengästyttävällä tavalla sitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa me länsimaiset nykyihmiset tärväämme sinänsä melko toisarvoisten tavaroiden kanssa teutaroimiseen: hankkimiseen, säilyttämiseen, etsiskelyyn, siirtelyyn, pölyjen pyyhintään ja etenkin eroon pääsemiseen.

Miten meille näin on käynyt? Lopetetaan oitis moinen hölmöily! Tosin: ”Voi olla, että jotkut tarvitsevat kokeneen ammattimaisen sijoittajan neuvontaa kädestä pitäen.”

Ota reippaasti yhteyttä – pidän sinua oikein mielelläni kädestä!

PS. Joidenkin mielestä luopumisen käsite saattaa vaikuttaa alavireiseltä ja negatiivissävytteiseltä. On aivan totta, että samasta asiasta voisi puhua vaikkapa keskittymisenä elämän aidosti merkityksellisiin asioihin, koska senhän vähemmän merkityksellisistä asioista luopuminen todellakin tuo mukanaan.

Sijoitusopas-kirja kuitenkin lähtee liikkeelle nimenomaan luopumisesta. Itse olen myös sitä mieltä, että meille, jotka olemme etääntyneet kauas monista arkielämään luonnollisina osina ennen kuuluneista ei-niin-kivoista asioista (esim. kuolema), tekee oikein hyvää olla silottelematta kaikkea omalle mukavuudenhalulle sopivaksi.