Näytetään tekstit, joissa on tunniste lahjoittaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lahjoittaminen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Uusien alkujen elokuu

Tätä toteuttamassa edelleen!
Taulu lähtee mukaani
Lähteen Patinaan Lapinlahteen.
Eikä todellakaan myytäväksi. 
Se on täällä taas: uusien alkujen elokuu. Tämä elokuu tuokin tullessaan kaikkein isoimmat muutokset Elokuun Tilan lähes viisivuotisen olemassaolon aikana.

Yrityksen palvelualue tiivistyy koko Uudenmaan alueelta Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten kaupunkeihin. Vapaista palveluajoista on jatkossa entistä kovempi kisa, kun Elokuun Tilan arkiset palveluajat ovat 1.8. alkaen klo 16–19. Viikonloppujen palveluajat säilyvät ennallaan eli ovat jatkossakin klo 10–16 sekä lauantaina että sunnuntaina.

Varsinaisten koulutetun ammattijärjestäjän palveluiden osalta olen järkeistänyt palvelukertojen kestoa. Aiemmin varattavissa oli 2-, 3-, 4-, 5- ja 6-tuntisia käyntikertoja, mutta jatkossa valinta on varmasti helpompi tehdä kolmetuntisen ja kuusituntisen session väliltä – etenkin, kun arkisin on käytettävissä ainoastaan kolmetuntisia. Palveluiden hinnat säilyvät ennallaan.

Kolme tuntia on vuosien varrella osoittautunut ajaksi, jossa on mahdollista saada näkyvää jälkeä aikaiseksi, mutta joka ei vielä uuvuta suuren säilyttämis- tai luopumispäätösmäärän eteen joutuvaa asiakasta. Kuuden tunnin palvelukerrat on tarkoitettu lähinnä niille, joilla on kiire saada urakka tehtyä tiettyyn määräaikaan mennessä, esimerkiksi muuton tai putkiremontin yhteydessä.

Toive jolla oli tarkoitus


Suurin syy Elokuun Tilan toiminnan tiivistämiseen on se, että minulle tarjoutui tilaisuus työskennellä Suomen Mielenterveysseurassa, tarkemmin sanottuna Lapinlahden Lähteellä, jossa aloitin vapaaehtoistoimijana viime vuoden elokuussa (kyllä: elokuuta oli tosiaan sekin).

Kuten alkuvuodesta täällä blogissa kirjoitin, Lapinlahdessa sekä sen maisemissa ja persoonallisissa rakennuksissa, on aivan omanlaistaan vetovoimaa: ihminen voi kyllä lähteä Lapinlahdesta, mutta Lapinlahti ei taatusti lähde ikinä hänestä. Niinpä minäkin löysin tieni takaisin alueelle, joka vuosia aiemmin oli ollut jokapäiväinen osa arkeani aivan eri syistä.

Lapsia Lapinlahteen päiväkotiin kuskatessani haaveilin aikoinaan päivittäin, että perustaisin vanhan tavaran liikkeen Lapinlahden Tallinmäellä sijaitsevan, vuonna 1882 rakennetun hirsitalovanhuksen päätyhuoneistoon. En kuitenkaan tosissani uskonut edes pääseväni koskaan käymään talossa sisällä, ja haave siirtyi taka-alalle lasten sukellettua vuorollaan kielikylpyyn uudessa päiväkodissa.

Mutta niin vain kävi, että marraskuun 2015 lopulla raivasimme pienen vapaaehtoistiimin voimin kyseisen päätyhuoneiston paikallisten kädentaitajien ja taiteilijoiden puodiksi: ensin Joulupuodiksi, sitten Talvipuodiksi ja sitten ihan vain Lähteen Puodiksi. Helmi-maaliskuussa 2016 raivasimme Puodin naapurihuoneiston Lapinlahden Lähteen tukikirpputoriksi, jonka päätin nimetä Patinaksi.

Merkitysten Lähteellä


Sympaattinen käytettyjen tavaroiden kauppa Lähteen Patina avattiin Minna Canthin päivänä 19.3.2016, mistä lähtien lahjoitustavaroita on myyty vapaaehtoisten toimesta Lapinlahden Lähteen toiminnan tukemiseksi.

Minun tehtäväni on nyt kehittää Lähteen Patinan konseptia eteenpäin ja muodostaa uniikkiin ympäristöön uniikki palvelukokonaisuus käytännön toiminnan pyörittämisen – asiakaspalvelun, somistamisen ja muiden myymälätoimintojen sekä viestinnän – ohessa.

Kyseessä on melko lailla unelmieni täyttymys. Olen jo pidempään pitänyt osallisuutta ja yhteisöllisyyttä rakentavaa, välittämisen kulttuuria edistävää ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen kannustavaa Suomen Mielenterveysseuraa kiinnostavana potentiaalisena työpaikkana. Kuunteleminen, kohtuullisuus, avoimuus, kokemusasiantuntijuus, ihmisten arjen tuntemus, yhdessä tekeminen, voimaantuminen, vapaaehtoistyö… Yhteisten tärkeiden asioiden lista on pitkä.

Elokuun Tilan päämääränä on alusta asti ollut niin psyykkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin tukeminen ihmisten asuinympäristöön kytkeytyvin konkreettisin keinoin. Tähän liittyvää asiantuntemusta ja käytännön osaamista voin varmasti tuoda lisää Suomen Mielenterveysseuran käyttöön. Teema tulee näkymään jatkossa myös Lähteen Patinan toiminnassa.

Jos tutustut Lapinlahden Lähteen päämääriin ja keinoihin ja vertaat niitä sekä Suomen Mielenterveysseuran arvoja (ihmislähtöisyys, luotettavuus ja yhteisöllisyys) Elokuun Tilan arvoihin, ymmärrät varmasti, miksi tunnen tulleeni kotiin. Merkitysten Lähteelle.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Elokuun Minimalismipelissä laitetaan askartelu- ja käsityötarvikkeet kiertoon

Kuva: Pääkaupunkiseudun
Kierrätyskeskus
Emännöin elokuussa jälleen yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän alun perin lanseeraamaa Minimalismipeliä, jossa osallistujien tavoitteena on poistaa kotoaan 496 tavaraa kuukauden aikana: ensimmäisenä pelipäivänä yksi, toisena kaksi ja niin edelleen.

Ammattijärjestäjäkollegani Suomen ammattijärjestäjät ry:stä pyöräyttivät ensimmäisen Minimalismipelin käyntiin kesäkuun 2015 alussa, ja sen jälkeen tempauksia on ollut lähes joka kuukausi.

Tavaroiden vähentämisessä määrälliset tavoitteet voivat olla eduksi sikäli, että omasta edistymisestään saa niiden avulla konkreettisen kuvan. Tärkeintä leikkimieliseen Minimalismipeliin osallistumisessa on kuitenkin tavaramäärien kriittinen pohtiminen ylipäätään.

Päätin nostaa elokuun 2016 pelissä valokeilaan askartelu- ja käsityötarvikkeet. Käsityöt aktivoivat monipuolisesti eri osa-alueita aivoista ja niillä on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Tämän vuoksi käsillä tekemisellä ja käsillä tekevillä on alusta lähtien ollut aivan erityinen paikka sydämessäni myös ammattijärjestäjäyrittäjänä. Kun potentiaalista materiaalia on tullut kerättyä liikaa, hyvä tarkoitus alkaa kääntyä itseään vastaan.

Haaliminen loppuu päättäväisyydellä


Askartelu- ja käsityömateriaalien osalta se suurin ja vaikein oppi on, että kaikkia mahdollisia materiaaleja ei tarvitse haalia valmiiksi odottelemaan mahdollista inspiraatiota: materiaaleja kyllä löytyy sitten, kun niille ilmenee käyttöä, ja jopa aivan ilmaiseksi.

Koska meille luoville ihmisille kaikki mahdollinen on potentiaalista materiaalia, haalimisesta ei tule ikinä loppua, jollei sitä aktiivisesti päätä lopettaa. Päätä siis ensin, mitä teet, ja hanki tarvittava materiaali vasta sitten – mieluiten kierrätettynä, jos mahdollista.

Toinen ensiarvoisen tärkeä juttu on, että askartelu- ja käsityöprojektit kannattaa opetella tekemään valmiiksi ennen uuden aloittamista. Keskeneräiset työt vievät paitsi tilaa, myös henkistä energiaa yllättävän paljon.

Itsetuntemusta on paikallaan kasvattaa käsillä tekemisenkin suhteen. Jotkut tekniikat ja materiaalit yksinkertaisesti puhuttelevat enemmän kuin toiset, mikä tarkoittaa, ettei kaikkea mahdollista käyttökelpoista tosiaan kannata omiin varastoihin kerätä. Minusta esimerkiksi ei tule helmiaskartelijaa, vaikka kuinka haalisin helmiä hyllyyni.

Materiaalit kiertävät joukkoistamalla


En muista saaneeni lapsuudenkodissani varsinaisia sananparsimuotoisia säästämisoppeja, mutta lähisuvun esimerkki kannusti säästäväisyyteen. Isovanhempieni ja vielä sodan jälkeen syntyneiden, taloudellisesti hyvin toimeen tulleiden vanhempienikin ajattelutapaa on aina leimannut pula-aika.

Samaan aikaan sekä äidin että isän puolen sukuni ominaisuuksiin on kuulunut huikea kätevyys, luovuus ja kekseliäisyys: kaikkea voi käyttää, mistä tahansa voi tuunata ja risainata suunnilleen mitä tahansa. Isänäitini säilytystarve takasi serkusparvellemme rekvisiitan mielikuvituksekkaimpiinkin leikkeihin. Toisaalta siitä oli isälleni ja hänen sisaruksilleen kovasti vaivaa jäämistön selvittelyn yhteydessä.

Olen perinyt sukuni luovuuden, kätevyyden ja kekseliäisyyden. Pitkälti yli 10 vuotta säästin askartelua, käsitöitä ja lasteni leikkejä varten paljon sellaistakin materiaalia, jonka monet olisivat heittäneet muitta mutkitta roskiin. Sitten päätin laittaa stopin moiselle ja jättää työhuoneeni hyllyyn vain kortti- ja kranssiaskarteluissa käyttökelpoiset tarvikkeet. Ainoastaan niiden tiesin tulevan varmuudella käyttöön.

Koska aavistin monen muunkin olevan samassa jamassa ja haluavan minun laillani, että kerätyt askartelu- ja käsityötarvikkeet kuitenkin päätyisivät hyödynnettäviksi, perustin marraskuussa 2012 Facebookiin valtakunnallisen Materiaalitori kierrättäjille -ryhmän, jossa on tällä hetkellä mukana 5700 kierrättävää kädentaitajaa. Kolme vuotta sitten perustin valtakunnallisen ryhmän rinnalle maakunnalliset ryhmät.

Halusin lahjoitusperiaatteella toimivien ryhmien avulla totuttaa ihmisiä luopumaan omasta ylimääräisestään muiden saman henkisten hyväksi ja osoittaa, että joukkoistamalla materiaaleja on mahdollista saada tarvittaessa nopeasti kasaan isompikin määrä. Jopa aivan ilmaiseksi.

Näprän ilmaistukku ottaa vastaan – ja mahdollistaa paljon


Pääkaupunkiseudulla asuville kaikkein vaivattomin tapa laittaa ylimääräiset askartelu- ja käsityötarvikkeet kiertoon on lahjoittaa ne Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kädentaitopalvelu Näprään, josta en ensimmäistä Materiaalitori kierrättäjille -ryhmää perustaessani tiennyt vielä mitään.

Näprän ilmaistukusta jaetaan tarvikkeita maksutta kouluille, päiväkodeille, leikkipuistoille, harrastekerhoille ja muille yhä pahenevan resurssipulan kanssa kamppaileville epäkaupallisille tahoille. Myös tapahtumien järjestäjät voivat hyödyntää ilmaistukkua maksutta, näkyvyyttä vastaan.

Ilmaistukun valikoima vaihtelee sen mukaan, mitä kiertoon tulee, mutta saatavilla on lähes aina kierrätettyjä kangastilkkuja, paperi- ja kartonkituotteita sekä erilaisia muovisia, puisia ja metallisia nippeleitä. Jatkuva tarve on etenkin piirustuspaperille, liimoille ja maaleille.

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen tilastojen mukaan ilmaistukkua hyödynsi vuonna 2014 yli 1000 eri tahoa, ja vuonna 2015 ilmaistukusta haettiin yli 18 000 kg maksutonta askartelumateriaalia.

Kuva: Pääkaupunkiseudun
Kierrätyskeskus
Lahjoituksina vastaanotetut askartelu- ja käsityötarvikkeet käsitellään Espoon Nihtisillassa sijaitsevalla Näprän verstaalla Kierrätyskeskuksen työntekijöiden ja vapaaehtoisten voimin. Rikkinäisistä neuleista otetaan talteen paljetit ja helmet, kartongit leikataan korttipohjiksi, silkkikukat leikataan irti varsistaan, korumateriaaleja puretaan vanhoista rikkinäisistä koruista ja niin edelleen. Osa materiaaleista jaetaan ilmaistukun kautta ja osa pakataan myyntiin kädentaitotarvikeosastolle. Vuonna 2015 Näprän verstaan kautta löysi uuden hyödyntäjän 101 899 askartelutuotetta.

Toiset hukkuvat materiaaleihin, joista toisilla on jatkuva pula. Mielestäni sille on tehtävä jotain, toivottavasti sinustakin. Teoillasi on merkitystä.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Tiistai-idea, talviurheiluvälineet

Yle uutisoi 29.12.2015, että vähävaraiset lapsiperheet tinkivät usein ensimmäiseksi lasten harrastuksista ja harrastusvälineistä. Esimerkiksi vähävaraisille lapsiperheille lahjoituksia keräävällä ja edelleen välittävällä Hope ry:llä on näihin aikoihin suurta tarvetta muun muassa käytetyille luistimille ja suksille. Etenkin isompien lasten harrastusvälineistä (koosta 37 ylöspäin) on vuodesta toiseen pulaa.

Kuinka ollakaan, myös lapsille pieniksi jääneet talviurheiluvälineet ovat tavararyhmä, joka tuntuu helposti jäävän pyörimään varastojen pimeisiin nurkkiin. Miten nämä kaksi ilmiötä saataisiin kohtaamaan?

Mitäpä jos lahjoittaisit lapsille pieniksi käyneet talviurheiluvälineet niitä tarvitseville sen sijaan, että myisit ne pikkurahalla nettikirppiksellä tai perinteisellä kirpputorilla? Lahjoituksia ei ole välttämätöntä kierrättää minkään organisaation kautta, vaan akuuttia tarvetta voi hyvinkin löytyä omasta naapurustosta, sukulaisperheistä tai vaikkapa lähimmän alakoulun urheiluvälinevarastosta. Akuutti tarve on tässä se avainsana: parivuotiaalle vesselille ei välttämättä kannata lahjoittaa numeron 35 hokkareita, vaikka kuinka olisi samaa sukua.

Meidän perheessämme pieniksi jääneet luistimet lahjoitettiin tänä vuonna lasten koululle. Antamisen ilo oli moninkertainen verrattuna siihen rahasummaan, jonka aivan hyväkuntoisista luistimista olisi kirpputorilla saanut.

Laitetaanpa tarpeettomat talviurheiluvälineet kiertoon ja tehdään tilaa tärkeämmälle!

Tammikuussa 2016 jakoon lähtevät Elokuun Tilan tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Ammattijärjestäjän yhdeksäs poisto lokakuun Minimalismipelissä

Söpöjen poistojen teemaperjantai: 5-vuotiaan kuopuksemme tavarakuorma kevenee yhdeksällä. Kirppikseltä aikoinaan löytynyt neulottu Hello Kitty -hahmo on suloinen, mutta kutittaa ihoa leikkiessä ja etenkin nukkuessa. Suvussa eteenpäin siirtyneet sandaalit päätyivät ehdottoman sandaalivastaiselle neitokaiselle - eli jatkavat nyt matkaa suvun ulkopuolelle



Palapeleistä on tullut jo liian helppoja. Neljä kesäistä vaatekappaletta on joko jo nyt pieniä tai ainakin ensi kesänä pieniä. Osa tavaroista lähtee myyntiin itsepalvelukirppikselle ja osa lahjoituksina lähi-Fidaan.

PS. Jos kaipaat buustia tavaroiden läpikäymiseen, emännöin lokakuun ajan Facebookissa Minimalismipeliä, jossa on ideana, että kuukauden ensimmäisenä päivänä kodista poistetaan yksi tavara, toisena kaksi ja niin edelleen.

Yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän lanseeraamaan Minimalismipeliin osallistuaksesi sinun ei tarvitse tavoitella minimalismia. Tavarat, jotka ovat sinulle tarpeettomia, saattavat kuitenkin olla jollekin toiselle tarpeellisia jo tänään.

Pidempikestoista vertaistukea tavaratuskailuun puolestaan tarjoaa Kodin raivaajan ABC -ryhmäni, ja ostomotiiveja pääsee yhdessä muiden kanssa tutkailemaan Facebook-tapahtumassani ”Tätä en ostanut lokakuussa 2015”.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Ammattijärjestäjän viides poisto lokakuun Minimalismipelissä



Lokakuun Minimalismipelin viidentenä päivänä meiltä lähtee kiertoon tyyliltään tai väreiltään kotiimme sopimatonta sekalaista keramiikkaa - mukit vastikään lahjaksi saatuja, maljakot aikoinaan kirppikseltä ostettuja. Uusi osoite on lähi-Fidassa.




PS. Jos kaipaat buustia tavaroiden läpikäymiseen, emännöin lokakuun ajan Facebookissa Minimalismipeliä, jossa on ideana, että kuukauden ensimmäisenä päivänä kodista poistetaan yksi tavara, toisena kaksi ja niin edelleen.

Yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän lanseeraamaan Minimalismipeliin osallistuaksesi sinun ei tarvitse tavoitella minimalismia. Tavarat, jotka ovat sinulle tarpeettomia, saattavat kuitenkin olla jollekin toiselle tarpeellisia jo tänään.

Pidempikestoista vertaistukea tavaratuskailuun puolestaan tarjoaa Kodin raivaajan ABC -ryhmäni, ja ostomotiiveja pääsee yhdessä muiden kanssa tutkailemaan Facebook-tapahtumassani ”Tätä en ostanut lokakuussa 2015”.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Ammattijärjestäjän kolmas poisto lokakuun Minimalismipelissä


Harrastin postimerkkeilyä joskus kaukaisella 80-luvulla, ja samaa yritti 15-vuotias esikoiseni ennen kouluikäänsä. Mutta kummallakaan ei riittänyt intohimoa siihen hommaan. Odottelin monta vuotta oikeaa osoitetta näihin kansioihin suurella vaivalla kerätyille postimerkeille.



Elokuussa 2015 sellainen löytyi Facebookin Materiaalitori kierrättäjille -ryhmäni kautta. Merkkien vastaanottaja oli aivan ihastuksissaan vastaanottamastaan lähetyksestä, ja minulle tuli siitä valtavan hyvä mieli. Aikun Ihana -blogia pitävä Aino-Mari Kämppi tekee sekatekniikalla taidetta omaksi ilokseen taulujen, art journalin, ATC-korttien ja Pocket Letterien muodossa. Kiva ajatus, että kaapin perukoilla vuosikausia hyödyttöminä pyörineet postimerkkimme päätyvät osaksi hänen taidettaan!

Kun merkit lähtivät jo aiemmin, nyt lähtevät kansiotkin. Uusi osoite on lähi-Fidassa.

PS. Jos kaipaat buustia tavaroiden läpikäymiseen, emännöin lokakuun ajan Facebookissa Minimalismipeliä, jossa on ideana, että kuukauden ensimmäisenä päivänä kodista poistetaan yksi tavara, toisena kaksi ja niin edelleen.

Yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän lanseeraamaan Minimalismipeliin osallistuaksesi sinun ei tarvitse tavoitella minimalismia. Tavarat, jotka ovat sinulle tarpeettomia, saattavat kuitenkin olla jollekin toiselle tarpeellisia jo tänään.

Pidempikestoista vertaistukea tavaratuskailuun puolestaan tarjoaa Kodin raivaajan ABC -ryhmäni, ja ostomotiiveja pääsee yhdessä muiden kanssa tutkailemaan Facebook-tapahtumassani ”Tätä en ostanut lokakuussa 2015”.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Sana ehkä - uhka vai mahdollisuus?

Elokuun lopussa keskustelimme Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä kiinnostavasta tavarakategoriasta "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus". Kyselin ryhmän jäseniltä, millaisia ajatuksia heillä on tästä kategoriasta omassa elämässään ja millaisia tavaroita tähän päätyy heillä helpoimmin. Esitin pohdittavaksi myös seuraavat kysymykset: Mitä sitten, vaikka joskus tarvitsisikin? Olisiko se isokin maailmanloppu? Löytyisikö ehkä jokin korvaava ratkaisu?

Monesti kuulee paatoksellisia todistajanlausuntoja siitä, että ”laitoinpa senkin pois ja jo minä heti seuraavana päivänä tai viimeistään seuraavalla viikolla sitä tarvitsin”. Aivothan kyllä jäävät työstämään taustalla pois laitettua tavaraa ja kaikkia sen mahdollisia käyttötapoja, joten sinänsä ei ole kummakaan, että muka-tarpeita saattaa pian putkahdella. Eri asia sitten kokonaan, kuinka vakavaa se on.

Omassa testilaboratoriossani olen vuosien varrella todennut, etten ole kertaakaan kaivannut mitään kiertoon laittamaani tavaraa. Joskus on voinut käydä ohimennen mielessä, että minulla oli silloin tämä tai tämä jolla olisi voinut tehdä tätä ja tätä, mutta aina on löytynyt jokin muu keino. Koskaan ei ole tarvinnut ostaa uutta samanlaista tilalle, vaikka useimmat perustelevat luopumishaluttomuuttaan juuri mahdollisella uuden samanlaisen ostamisen tarpeella.

Ehkä-kategorian tuskallisuutta ei ainakaan vähennä se, että ns. vanhalla kansalla oli kosolti vielä tänäkin päivänä suusta suuhun kulkevia viisauksia, joiden mukaan kaikki on kolmessakymmenessä vuodessa tarpeen ja niin edelleen. Vanhalla kansalla ei viisauksia sommitellessaan ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea KAIKKI voisi meidän aikanamme tarkoittaa.

Mutta siitähän voisi vaikka... askarrella!


Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä mainittiin ehkä-kategoriaan kuuluvina tavaroina esimerkiksi kartat ja muu matkailuun liittyvä paperitavara, puutarhalehdet, keittokirjat, erikoisemmat kodinkoneet, liian pienet eli ns. tavoitevaatteet, mökkivaatteiksi tai vähintään räteiksi kelpaavat vaatteet, juhlamekot, äitiysvaatteet, isompien sisarusten vaatteet sekä tietenkin käsityö- ja askartelumateriaalit ja ylipäänsä kaikki mahdollinen korjaus- ja tuunauskelpoinen.

"No niin mutta kotivaatteena tai mökille..." toteavat monet sellaisista vaatekappaleista, joita eivät julkisesti päälleen laittaisi mistään hinnasta. Miksi ihmeessä? Koti ja mökkihän ne vasta arvostettavia paikkoja ovatkin! Säästäväisillä ja kekseliäillä persoonilla on aina vähintään näennäistä tarvetta kaikenlaiselle myös siivouksessa, pihatöissä ja auton korjaamisessa. Tai ihan kohta on joulu tai pääsiäinen tai kesä, minkä vuoksi tarvikkeet on hyvä pitää jo valmiiksi Helposti Saatavilla.

Käsityö- ja askartelumateriaalit tuntuivat olevan ryhmän jäsenten keskuudessa se kaikkein suurin ongelma. Monet innostuvat kokeilemaan aina vain uusia projekteja edellisten jäädessä kesken. Toiset kertoivat saavansa kyllä projektit valmiiksi, mutta haalivansa edelleen vanhojen projektien materiaaleja innostuksen jo lopahdettua niiden osalta. Matonkutojat näkevät potentiaalia aina vain uusissa materiaaleissa, kuvioissa ja väreissä. Joukolla huokailtiin, että kunpa oppisi hahmottamaan sen määrän, jonka ihan oikeasti pystyy tekemään. Minä suosittelen prosessin keikauttamista niin päin, että ensin tulee inspiraatio tai tarve, johon sitten hankitaan se tarvittava materiaali.

Jotkut ovat lahjoittaneet ylimääräisiä askartelu- ja käsityömateriaalejaan samanhenkisille ihmisille tai organisaatioille työstettäviksi. Tämä onnistuu esimerkiksi valtakunnallisen ja maakunnallisten Materiaalitori kierrättäjille -ryhmieni ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Näprä-ilmaistukun kautta. Yksi tapa vähentää materiaalivuorta (ja muuttaa ehkä kylläksi) on myös varata itselleen oikein kalenteriin aikaa omien materiaalivarantojen hyödyntämiseen joko kotona tai vaikkapa kansalaisopiston kursseilla.

Vinkkejä irti päästämisen tueksi


Ehkä-kategorian tavaroiden karsiminen on keskeinen asia kodin raivaamisen etenemisen ja tuloksellisuuden kannalta. Siksi kyselinkin ryhmäläisiltä, millaisilla perusteluilla he ovat onnistuneet hankkiutumaan eroon tämän kategorian tavaroista tai millä perustelulla se voisi onnistua.

Keinoiksi mainittiin yksinkertaisesti tarve omistaa vähemmän, vakiintunut maku ja hyvä itsetuntemus sekä minimalistisesti sisustettujen kotien ihailu: jos haluaa vähän huonekaluja, on pakko olla myös vähän muuta tavaraa. Myös selkeän käyttötarkoituksen omaaviin tavaroihin keskittyminen on keino karsia sekalaista sälää. Joku jäsenistä kertoi pystyvänsä luopumaan ehkä-kategorian esineistä miettimällä sitä, että kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat pullollaan käytettyjä tavaroita, joten tilalle varmasti löytyy tarvittaessa aivan vastaava pikkurahalla. Paino sanalla tarvittaessa.

Monet kertoivat hyvän ja käyttökelpoisen tavaran pois heittämisen olevan kauhistus, ja yleiseen hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on sekin toisille vastenmielistä. Parhaaksi luopumisperusteluksi nousikin se, että löytää jonkun, joka tarvitsee sitä kaapissa olevaa kahdettakymmenettä T-paitaa tai pyyhettä luopujaa enemmän: asunnottoman, pakolaisen, löytökissan… Tämä varmasti selittää isoksi osaksi viime viikkojen tavara-avustustulvaa vastaanottokeskuksissa.

Lahjoituksille kaivataan selkeitä kohteita, joissa on aito tarve juuri kyseiselle tavaralle. Selkeään kohteeseen on helpompi luopua myös niistä tavaroista, joista itse ei syystä tai toisesta yksinkertaisesti pidä, mutta joita silti säilytetään velvollisuudentuntoisesti. Täsmäkohteita voi löytää esimerkiksi Kierrätä lahjoittamalla -sivultani Facebookissa.

Aivan loistava havainto oli myös se, millainen voima voi olla "Haluanko säilyttää tämän?" -kysymyksen muuttamisessa muotoon "Pystynkö luopumaan tästä?". Molempiin on nimittäin melkein yhtä helppo vastata myöntävästi, mutta vain toinen aikaansaa muutosta. Sitä paitsi tuntuu älyttömän hyvältä päästä sanomaan itselleen, että pystyy johonkin – ihan mihin tahansa johonkin! Myös Marie Kondo puhuu KonMari-kirjassaan viisaita sanoja luopumisen itsetuntoa vahvistavasta merkityksestä.

Keräysauto ottaa vastaan, myös askartelumateriaaleja


Kiertoon laittamisen helppous on yksi keskeisistä luopumispäätösten vauhdittajista. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksella on parhaillaan käynnissä ensimmäistä kertaa järjestettävä keräysautokiertue pääkaupunkiseudulla. Kiertävä keräysauto on ollut etenkin monien autottomien toiveena. Tavaralahjoitukset mahdollistavat Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen toiminnan ympäristötyön ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen parissa – ja autoon otetaan muuten vastaan myös askartelumateriaaleja!

Keräysauto kiertää
  • Helsingissä 31.8.–6.10.
  • Espoossa 7.10.–4.11.
  • Kauniaisissa 26.–27.10.
  • Vantaalla 5.–30.11. ja
  • Kirkkonummella 1.–4.12.2015.

Joskus voi olla niin, että roskiskin tuo enemmän mielenrauhaa kuin tarpeettoman tavaran säilyttäminen. Jätteeksi lajittelu on ainoa oikea vaihtoehto silloin, jos lahjoitettava tavara olisi saajalle pikemminkin riesa. Lahjoitathan siis vain ehjää ja puhdasta.

Lämpimät kiitokset kaikille aktiiviseen keskusteluun osallistuneille ryhmäläisille! Keskustelua saa mielihyvin jatkaa tässä blogissa.

torstai 10. syyskuuta 2015

Muuttajan muistilista - toimiviksi todetut käytännöt

Muistelin tässä perheemme viimeisintä muuttoa reilut seitsemän vuotta sitten. Muutimme 97,5-neliöisestä 100-vuotiaasta asuntoihanuudesta saman kokoiseen, silloin kymmenvuotiaaseen tusinakämppään. Kulttuurishokki oli valtava, mutta huoneiden lukumäärä vaihtui 2 + k -kattauksesta 5 + k -kattaukseen, mikä on ollut varsin näppärää pari vuotta muuton jälkeen kuusihenkiseksi kasvaneelle perheellemme.

En tiedä, uskotteko kun sanon, mutta muuttopäivän iltana meillä oli kaikki laatikot ja säkit tyhjennetty ja tavarat laitettu hyvin toimiville paikoille, joilla ne ovat vielä tänäkin päivänä. Lisäksi tyhjät laatikot oli kannettu kellarikomeroon, jossa ei moneen vuoteen ollut mitään muuta kuin ne laatikot. Muuttoapuna meillä oli vain mieheni veli, enkä ollut siihen aikaan vielä edes koulutettu ammattijärjestäjä!

Keskustelimme heinä-elokuun vaihteessa Facebookiin perustamassani Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä muutosta. Keräsin keskusteluiden pohjalta toimiviksi todetut käytännöt yhteen. Lämpimät kiitokset kaikille aktiiviseen keskusteluun osallistuneille!

Suunnittele hyvin ja pyydä apua


Aloita muuttoon valmistautuminen ajoissa ja pyydä ajoissa myös apua. Aika, apu ja huolellinen suunnittelu ovat muutossa varsinainen pyhä kolmiyhteys. Suunnittele muutto huolella, ammattilaisen kanssa tai itsenäisesti: mistä aloitetaan, kuka pakkaa, keitä pyydetään milloinkin avuksi ja miten tarpeettomaksi osoittautuvat tavarat kierrätetään. Erityisesti vanhentuneen elektroniikan, rikkinäisten huonekalujen yms. tavaroiden toimittaminen asianmukaisesti kierrätykseen vaatii etukäteissuunnittelua, etenkin jos muuttajalla ei ole omaa autoa.

Jos suunnitteluaikaa on käytettävissä runsaasti, piirrä uudesta asunnosta mittakaavaan tehtyjä pohjapiirustuksia huone kerrallaan ja leikkaa samalla myös isompia huonekaluja kuvaavat kappaleet vaikkapa kartongista oikeassa mittakaavassa. Kappaleita pohjapiirustusten päällä pyörittelemällä hahmotat helposti sen, miten huonekalut kannattaa uudessa kodissa sijoittaa. Painavia huonekaluja ei muuton yhteydessä tarvitse siirrellä sinne tänne, vaan ne saa sijoitettua kerralla paikoilleen.

Yleensä sukulaiset ja tuttavat pyydetään avuksi vasta varsinaiseen muuttopäivään ja lähinnä kantoavuksi, mutta pyydä apua myös tavaran lajitteluun ja pakkaamiseen. Se on hauskaa kahdestaan tai pienellä porukalla! Urakka tulee tehtyä kevyesti höpöttelyn ohessa – edellyttäen, että muutakin tosiaan tehdään kuin höpötellään. Henkiselläkin tuella on muutossa iso merkitys: ystävän läsnäolo pakatessa rauhoittaa, jolloin vältät todennäköisesti pahimmat paniikkiratkaisut kuten kaikkien mahdollisten tavaroiden sullomisen sekaisin muovipusseihin.

Jos pyydät ystäviä avuksi tavaroiden läpikäymiseen ja pakkaamiseen, pyri esivalmisteluna keräämään käsiteltäväksi kaikki samaan tavararyhmään kuuluvat esineet. Kun yhden rupeaman aikana käydään läpi vaikkapa kaikki astiat tai kaikki kirjat, hahmotat hyvin sen, kuinka paljon samankaltaisia tavaroita sinulla on. Tämä helpottaa priorisointia ja vähiten tarpeellisista, huonokuntoisimmista tai vähiten sinua miellyttävistä tavaroista luopumista.

Jos tavoitteenasi on selkeästi tavaramäärän vähentäminen, ystävät (ja varsinkin sukulaiset) ovat monesti melkoinen hidaste, elleivät suoranainen este.

Mieti uudessa kodissa jo ennen muuttoa mahdollisimman pitkälle se, mitä toimintoja missäkin tilassa tullaan tekemään ja miten huonekalut sijoitetaan.

Etsi tarpeettomalle käyttökelpoiselle uusi koti


Tavaroista on helpompi luopua muuton yhteydessä, ja muutenkin, jos ne jatkavat matkaansa tarvitsijoille. Käyttökelpoisia tavaroita ei kannata heittää roskiin, vaan ne voi lahjoittaa vaikkapa ensi- ja turvakotiin, erilaisille hyväntekeväisyystoimijoille ja kierrätyskeskuksiin.

Pyydä ennen muuttoa sukulaisia, ystäviä ja tuttavia katsomaan, josko sinulle tarpeettomissa tavaroissa olisi jotakin, mitä he tarvitsisivat. Myös asuinalueiden omat Facebook-ryhmät ovat näppäriä tavaroiden kierrättämisessä, ja kotikirppiksetkin ovat kivasti yleistyneet näiden alueellisten ryhmien jäsenten keskuudessa: naapurit päästetään yhä useammin omaan kotiin tekemään kirppislöytöjä.

Selvästi edellistä asuntoa pienempään muutettaessa kannattaa lähteä liikkeelle uudesta asunnosta ja siitä, mitä sinne oikeasti tarvitaan ja järkevästi mahtuu. Sitten vain mennään mahdollisimman ulkopuolisen silmin ikään kuin ostosreissulle taakse jäävään isoon kotiin ja sieltä valikoidaan matkaan ainoastaan kaikkein tarpeellisin, mieleisin ja uuteen kotiin aidosti sopivin.

Ole tiukkana jokaisen muuttolaatikkoon laittamasi tavaran kohdalla ja kysy itseltäsi, ansaitseeko kyseinen tavara paikan uudessa kodissasi. Jos päätöstä joutuu puntaroimaan pitkään, todennäköisesti vastaus on kielteinen. Muutto kannattaa pyrkiä hyödyntämään oivallisena tilaisuutena karsimiseen, koska tavarat ovat liikkeessä ja kulkevat tavalla tai toisella omistajansa käsien kautta joka tapauksessa.

Pakkaa fiksusti


Käytä kodintekstiilejä helposti rikkoutuvien esineiden paketointiin, jos et ole sitä tyyppiä, että haluat liinavaatteidesi olevan ehdottoman sileitä. Silittämisestä tai mankeloinnista ei kannata ottaa lisää kuormitusta muuttohetkeen.

Pakkaa vain yhtä tavararyhmää per laatikko, kirjoita laatikoiden päälle mitä niissä on ja vie / käske muuttomiesten viedä laatikot uudessa kodissa siihen huoneeseen, jonne sisältö on tarkoitus sijoittaa. Tietenkin myös sijoituspaikan uudessa kodissa voi kirjoittaa laatikon päälle.

Pakkaa yhteen laatikkoon tai vaikka lentolaukkuun parina ensimmäisenä päivänä tarvitsemasi vaatteet ja muut tavarat – vähän kuin lähtisit parin päivän reissuun. Pysy muuton tuoksinassa kartalla siitä, mihin tuo laukku tai laatikko tulee uudessa kodissa sijoitettua.

Vahvat jätesäkit ovat erinomaisia muuttovälineitä. Niissä voi muuttaa paljon muutakin kuin vaatteet.

Panosta myös muuttopäivään ja muuton viimeistelyyn


Hanki pikkulapsille hoitaja tai mieluiten majoittaja muuttopäiväksi. Muuton toteutus sujuu vähemmällä päänsäryllä, kun ei tarvitse vähän väliä käydä pyyhkimässä pyllyä, toimia erotuomarina, keksiä tekemistä tai laittaa ruokaa.

Huomioi, että eläimille uuteen kotiin sopeutumisen kannalta tärkeintä ovat omat tavarat ja tutut hajut.

Panosta muuton viimeistelyvaiheeseen. Monilla on kokemuksia siitä, miten kesken jäänyt muutto on pilannut elämän vuosiksi ja johtanut jopa masennukseen. Samaa tapahtuu usein isojen putkiremonttien yhteydessä. Älä muuta muun kiireen ja kesken olevan remontin keskellä, jos suinkin voit sen välttää. Tällöin tavarat jäävät helposti hakemaan paikkaansa uudessa kodissa jopa vuosiksi.

Käytä muuttosiivouspalveluita. Palvelun ostaminen etenkin taakse jäävään asuntoon on varmasti hintansa arvoista.

Muista, että uudessakin kodissa laatikoita purkaessa on vielä mahdollisuus karsimiseen, jos sitä ei ole vanhassa kodissa ehtinyt syystä tai toisesta tehdä. Kun purat tavaroita laatikoista, ota sivuun ne, jotka myyt, annat pois tai laitat roskikseen.

Jos uusi kotisi on vanhaa avarampi, huolehdi siitä, ettei tavaraa ala kertyä huomaamatta lisää. Tyhjällä tilalla on taipumuksena täyttyä, jos siihen ei kiinnitetä erikseen huomiota. Avara tila on luksusta, myös mielelle, joten siitä kannattaa ehdottomasti pitää kiinni!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Sijoitusvinkkejä luopujille

...paitsi että melko monesti et tarvitse.
Sen lisäksi, että jokainen eletty päivä on ainutlaatuinen lahja ja mahdollisuus, se on myös vääjäämätön askel luopumisen tiellä. Ikääntyminen on luopumista. Se voi olla sairauden sanelemana passiivista, mutta toivoisin sydämestäni, että kaikilla olisi mahdollisuus aktiiviseen luopumiseen. Soisin jokaisen voivan käyttää omaa päätäntävaltaansa siinä, mistä luopuu ja milloin ja mitä luopumislistalle päätyneille asioille tapahtuu.


Sodan jälkeiseen niukkuuteen syntyneet suuret ikäluokat kävelivät työpaikkoihin suoraan koulunpenkiltä ja alkavat nyt pikkuhiljaa olla eläköityneitä, monet katkeamattoman työuran tehneinä. Taloudellisen vaurastumisen myötä on tullut haalittua irtainta omaisuutta. Kun kellari- ja vinttikomerot, ulkovarastot, autotallit ja kesämökit ovat täyttyneet tavaroista, on hankittu isompia asuntoja ja kesämökkejä ja kenties myös vuokrattu varastotilaa. On mahdollisesti kerjätty minimalismiin hurahtaneilta naapureilta ylimääräisiä varastokoppeja ja hankittu tavaroille lisää säilytyskalusteita kaikkiin edellä mainittuihin paikkoihin. On annettu lasten muuttaa pois kotoa jälkiään siivoamatta: keski-ikää hipovan entisen nuorison huoneet ovat jääneet museoiksi niille sijoilleen, puoliksi juotuine virvoitusjuomatölkkeineen kaikkineen.

Ikääntymisen myötä monet haluavat kuitenkin selkiyttää elinympäristöään. Paula Kokkosen, Liisa Elovainion ja Pirkko Lahden vuonna 2012 humoristisella otteella julkaisema Sijoitusopas on varsin suositeltavaa lukemistoa etenkin ikäryhmälle 50+. Kirjan kuvitteelliset ja kuulemma osittain oikeatkin ”koesijoittajat” ovat tavaroidenläpikäyntiammattilaisen näkövinkkelistä riemastuttavan tunnistettavia. Kaikella rakkaudella. Minullekin, alan ammattilaiselle, Sijoitusopas alleviivaa suorastaan hengästyttävällä tavalla sitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa me länsimaiset nykyihmiset tärväämme sinänsä melko toisarvoisten tavaroiden kanssa teutaroimiseen: hankkimiseen, säilyttämiseen, etsiskelyyn, siirtelyyn, pölyjen pyyhintään ja etenkin eroon pääsemiseen.

Miten meille näin on käynyt? Lopetetaan oitis moinen hölmöily! Tosin: ”Voi olla, että jotkut tarvitsevat kokeneen ammattimaisen sijoittajan neuvontaa kädestä pitäen.”

Ota reippaasti yhteyttä – pidän sinua oikein mielelläni kädestä!


PS. Joidenkin mielestä luopumisen käsite saattaa vaikuttaa alavireiseltä ja negatiivissävytteiseltä. On aivan totta, että samasta asiasta voisi puhua vaikkapa keskittymisenä elämän aidosti merkityksellisiin asioihin, koska senhän vähemmän merkityksellisistä asioista luopuminen todellakin tuo mukanaan.

Sijoitusopas-kirja kuitenkin lähtee liikkeelle nimenomaan luopumisesta. Itse olen myös sitä mieltä, että meille, jotka olemme etääntyneet kauas monista arkielämään luonnollisina osina ennen kuuluneista ei-niin-kivoista asioista (esim. kuolema), tekee oikein hyvää olla silottelematta kaikkea omalle mukavuudenhalulle sopivaksi.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Vaihdetaan turha turhaan – vai miten se nyt meni

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Perheessämme on viime aikoina ollut aivan absurdi ongelma. Ensin tokaluokkalaisemme luokassa järjestettiin tavaranvaihtopäivä ja tällä viikolla sellainen oli vuorossa koko koululle, jolloin kasiluokkalaisemmekin pääsi osalliseksi. Tavaranvaihtopäivänä jokainen oppilas saa vanhempiensa luvalla tuoda kotoaan yhden itselleen turhan tavaran ja ottaa vastineeksi tavaranvaihtoluokasta yhden uuden tavaran.

Tokaluokkalaisemme koki tämän jo ensimmäisellä kerralla ahdistavaksi – meidän perheessämme kun ei yksinkertaisesti ole kenelläkään turhaa tavaraa. Natiainen yritti urhoollisesti vakuuttaa opettajaansa tästä. Hän koki opettajan suuttuneen vastaan haraamisesta, koska ”kaikillahan nyt turhaa tavaraa on”. No, ei meillä.

Jos ei ole tavaraa tuonut, ei luonnollisestikaan saa valita mitään itselleen. Kahdeksanvuotias on vielä niin pieni, että hänestä tuntuu kurjalta, kun kaikki muut saavat lähteä koulusta kotiin jonkun ”uuden” tavaran kanssa. Siinä eivät paljon ammattijärjestäjä-äidin opetukset turhan tarpeettomuudesta auta. Alahuuli lerpattaa ihan väkisin.

Mutta kasiluokkalainen jo sanoa pamautti sen ääneen koulussakin: ”Miksi ihmeessä minä haluaisin itselleni mitään, mikä on toisillekin turhaa? Aivan typerä ajatus.” Äidin tyttö. Toisen roska on toisen aarre ainoastaan silloin, jos sille on oikeasti käyttöä.

Ylimääräisen pitäisi kohdata tarvitsijat


Miten me olemme päätyneet yhteiskuntaan, jossa oletusarvo on, että kaikilla on turhaa tavaraa? Meidän perheessämme säilytetään vain tarpeellista, ihan oikeasti käytössä olevaa. Vuosi vuodelta sitäkin yhä vähenevässä määrin.

Olen käytännöllinen ja mukavuudenhaluinen ja rakastan avaraa tilaa – eikä muilla perheenjäsenillä ole mitään näitä ominaisuuksia vastaan. Siksi kotimme on irtaimistoltaan sellainen kuin se on. En koskaan törmää kotonamme unohtuneisiin tavaroihin; tiedän omien ja perheen yhteisten tavaroiden sijainnin sentin tarkkuudella. Puolisoni ja lasteni tavaroiden sijainnin tiedän metrin tarkkuudella. Näin ollen etsiskelyyn ei minulta aikaa kulu.

kuva: Riia-Maria Kyllönen
Lasteni koulun Ympäristöjengin innoittama ja kuulemma monien oppilaiden toivoma teemapäivä on sinänsä ajatuksena pohjimmiltaan hieno; kierrättämiseen kannustamista tarvitaan kaikissa ikäluokissa. Tämä on nyt kuitenkin juuri sitä, mistä on viime aikoina paljon keskusteltu: kierrättämistä kierrättämisen vuoksi, yhdenlaista viherpesua. Se on aivan yhtä vääränlainen malli lapsille kuin kokonaan kierrättämättä jättäminen.

Krääsä on krääsää kaikille, mutta Suomessakin on yhä enemmän lapsiperheitä tyhjän päällä, vailla kaikkea mahdollista. Olisiko kyseisen peruskoulun tavaranvaihtopäivä 2.0 sellainen, jossa ylimääräiset, käyttökelpoiset tavarat lahjoitettaisiin jonkun hyväntekeväisyysjärjestön kautta niitä oikeasti tarvitseville sen sijaan, että yltäkylläisyyteen tottuneet helsinkiläisten kantakaupunkilaisperheiden vesat vaihtavat niitä keskenään?

perjantai 14. marraskuuta 2014

Potentiaalista materiaalia

En muista saaneeni lapsuudenkodissani varsinaisia säästämisoppeja tyyliin ”Kyllä aika tavaran kaupittaa” tai ”Viimeisessä puvussa ei ole taskuja”, mutta lähisuvun esimerkin voima opetti, että säästäväinen pitää olla. Isovanhempieni ja vielä sodan jälkeen syntyneiden, taloudellisesti erittäin hyvin toimeen tulleiden vanhempienikin ajattelutapaa on leimannut pula-aika.

Toisaalta myös sekä äidin että isän puolen sukuni määrääviin ominaisuuksiin on kuulunut huikea kätevyys, luovuus ja kekseliäisyys: kaikkea voi käyttää, mistä tahansa voi tuunata ja risainata suunnilleen mitä tahansa. Isänäitini säilytystarve takasi serkusparvellemme rekvisiitan mielikuvituksekkaimpiinkin leikkeihin. Toisaalta siitä oli isälleni ja hänen sisaruksilleen kovasti vaivaa jäämistön selvittelyn yhteydessä.

Olen perinyt sukuni luovuuden, kätevyyden ja kekseliäisyyden jotakuinkin laimentamattomana. Muistan omat leikkini mummolassa niin elävästi, että olen halunnut antaa samat mahdollisuudet omille lapsilleni. Vaikka kammoksun tavarapaljoutta vuosi vuodelta enemmän, olen viimeisten 14 vuoden aikana säästänyt kuitenkin askartelua, käsitöitä ja lasteni leikkejä varten paljon sellaista materiaalia, jonka useimmat olisivat heittäneet roskiin.

Joukkoistamista kierrättämisen ja käsillä tekemisen hyväksi


Osittain näpertelijä-keräilijä-minääni terapoidakseni perustin Facebookiin valtakunnallisen Materiaalitori kierrättäjille -ryhmän, joka on tullut tässä kuussa kahden vuoden ikään. Heinäkuussa 2013 tai sen jälkeen perustettujen maakunnallisten materiaalitorien "kattoryhmä" on nykyisellään tarkoitettu ennen kaikkea kierrätysaskartelua ja -käsitöitä koskevien ideoiden ja kokemusten vaihtoon, ja mukana on jo yli 4600 kierrättävää kädentaitajaa.

Kaikki Facebookissa lahjoitusperiaatteella toimivat Materiaalitori kierrättäjille -ryhmät on perustettu iloksi ja hyödyksi kädentaitoja vaaliville luoville persoonille tai yhteisöille, jotka kaipaavat työstettäväkseen erilaisia kierrätysmateriaaleja tai jotka haluavat päästä eroon omasta tarpeettomasta materiaalistaan muiden saman henkisten hyväksi.

Materiaaleja on tarkoitus kierrättää ennen kaikkea paikallisesti ja toiveenani on, että ryhmien kautta saisivat materiaaleja esimerkiksi päiväkodit, koulut, iltapäiväkerhot, ikäihmisten virikeryhmät ja muut resurssipulan kanssa kamppailevat kunnalliset toiminnot - käsityöyrittäjiä ja kädentaitojen harrastajia kuitenkaan unohtamatta. Toivon ryhmiin myös mahdollisimman paljon jäseniä sellaisista yrityksistä, joiden toiminnan ohessa syntyy kierrätyskelpoista, mutta yrityksille itselleen tarpeetonta materiaalia.

Kierrätä lahjoittamalla


Hyviä lahjoituskohteita on vaikka kuinka paljon: sukulaiset, tuttavat, naapurit, lähellä kotiasi sijaitsevat päiväkodit, koulut, kerhot, harrastajateatterit, vanhusten palvelukeskukset, asunnottomien asuntolat, kierrätyskeskukset, erilaiset hyväntekeväisyysorganisaatiot...

Maaliskuun 2014 alussa Facebookin perustamallani Kierrätä lahjoittamalla -sivulla pohditaan kohtuullista elämää ja sitä, mitä kaikkea onkaan mahdollista kierrättää lahjoittamalla. Tarkoituksena on jakaa myös vinkkejä lahjoituskohteista ympäri Suomen.




Teoillasi on merkitystä


Tänään bongasin aamun alkajaisiksi sitaatin Gandhilta: "The future depends on what you do today." Hyvinvointi-Suomessamme on yhä useampi ihminen tyhjän päällä, vailla kaikkea mahdollista, ja monilla julkisilla toimijoilla on krooninen raha- ja materiaalipula. Kolikon kääntöpuolen äärilaidalla on tilanne, jossa ihmiset kuolevat tavarapaljoutensa keskelle kenenkään siitä tietämättä. Me ammattijärjestäjät olemme Suomessakin nähneet vilahduksen tuosta kääntöpuolesta.

Juuri tämän ristiriidan pohjalta olen perustanut Materiaalitori kierrättäjille -ryhmät ja Kierrätä lahjoittamalla -sivun. Ja juuri tämän ristiriidan vuoksi pyrin aina ensisijaisesti miettimään asiakkaideni kanssa sopivat lahjoituskohteet heidän käyttökelpoiselle ylimääräiselleen, ettei sitä tarvitsisi vain lajitella jätteeksi.

Toiset hukkuvat tavaraan, josta toisilla on jatkuva pula. Mielestäni sille on tehtävä jotakin, toivottavasti sinustakin. Teoillasi on merkitystä.