Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Elokuun Minimalismipelissä laitetaan askartelu- ja käsityötarvikkeet kiertoon

Kuva: Pääkaupunkiseudun
Kierrätyskeskus
Emännöin elokuussa jälleen yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän alun perin lanseeraamaa Minimalismipeliä, jossa osallistujien tavoitteena on poistaa kotoaan 496 tavaraa kuukauden aikana: ensimmäisenä pelipäivänä yksi, toisena kaksi ja niin edelleen.

Ammattijärjestäjäkollegani Suomen ammattijärjestäjät ry:stä pyöräyttivät ensimmäisen Minimalismipelin käyntiin kesäkuun 2015 alussa, ja sen jälkeen tempauksia on ollut lähes joka kuukausi.

Tavaroiden vähentämisessä määrälliset tavoitteet voivat olla eduksi sikäli, että omasta edistymisestään saa niiden avulla konkreettisen kuvan. Tärkeintä leikkimieliseen Minimalismipeliin osallistumisessa on kuitenkin tavaramäärien kriittinen pohtiminen ylipäätään.

Päätin nostaa elokuun 2016 pelissä valokeilaan askartelu- ja käsityötarvikkeet. Käsityöt aktivoivat monipuolisesti eri osa-alueita aivoista ja niillä on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Tämän vuoksi käsillä tekemisellä ja käsillä tekevillä on alusta lähtien ollut aivan erityinen paikka sydämessäni myös ammattijärjestäjäyrittäjänä. Kun potentiaalista materiaalia on tullut kerättyä liikaa, hyvä tarkoitus alkaa kääntyä itseään vastaan.

Haaliminen loppuu päättäväisyydellä


Askartelu- ja käsityömateriaalien osalta se suurin ja vaikein oppi on, että kaikkia mahdollisia materiaaleja ei tarvitse haalia valmiiksi odottelemaan mahdollista inspiraatiota: materiaaleja kyllä löytyy sitten, kun niille ilmenee käyttöä, ja jopa aivan ilmaiseksi.

Koska meille luoville ihmisille kaikki mahdollinen on potentiaalista materiaalia, haalimisesta ei tule ikinä loppua, jollei sitä aktiivisesti päätä lopettaa. Päätä siis ensin, mitä teet, ja hanki tarvittava materiaali vasta sitten – mieluiten kierrätettynä, jos mahdollista.

Toinen ensiarvoisen tärkeä juttu on, että askartelu- ja käsityöprojektit kannattaa opetella tekemään valmiiksi ennen uuden aloittamista. Keskeneräiset työt vievät paitsi tilaa, myös henkistä energiaa yllättävän paljon.

Itsetuntemusta on paikallaan kasvattaa käsillä tekemisenkin suhteen. Jotkut tekniikat ja materiaalit yksinkertaisesti puhuttelevat enemmän kuin toiset, mikä tarkoittaa, ettei kaikkea mahdollista käyttökelpoista tosiaan kannata omiin varastoihin kerätä. Minusta esimerkiksi ei tule helmiaskartelijaa, vaikka kuinka haalisin helmiä hyllyyni.

Materiaalit kiertävät joukkoistamalla


En muista saaneeni lapsuudenkodissani varsinaisia sananparsimuotoisia säästämisoppeja, mutta lähisuvun esimerkki kannusti säästäväisyyteen. Isovanhempieni ja vielä sodan jälkeen syntyneiden, taloudellisesti hyvin toimeen tulleiden vanhempienikin ajattelutapaa on aina leimannut pula-aika.

Samaan aikaan sekä äidin että isän puolen sukuni ominaisuuksiin on kuulunut huikea kätevyys, luovuus ja kekseliäisyys: kaikkea voi käyttää, mistä tahansa voi tuunata ja risainata suunnilleen mitä tahansa. Isänäitini säilytystarve takasi serkusparvellemme rekvisiitan mielikuvituksekkaimpiinkin leikkeihin. Toisaalta siitä oli isälleni ja hänen sisaruksilleen kovasti vaivaa jäämistön selvittelyn yhteydessä.

Olen perinyt sukuni luovuuden, kätevyyden ja kekseliäisyyden. Pitkälti yli 10 vuotta säästin askartelua, käsitöitä ja lasteni leikkejä varten paljon sellaistakin materiaalia, jonka monet olisivat heittäneet muitta mutkitta roskiin. Sitten päätin laittaa stopin moiselle ja jättää työhuoneeni hyllyyn vain kortti- ja kranssiaskarteluissa käyttökelpoiset tarvikkeet. Ainoastaan niiden tiesin tulevan varmuudella käyttöön.

Koska aavistin monen muunkin olevan samassa jamassa ja haluavan minun laillani, että kerätyt askartelu- ja käsityötarvikkeet kuitenkin päätyisivät hyödynnettäviksi, perustin marraskuussa 2012 Facebookiin valtakunnallisen Materiaalitori kierrättäjille -ryhmän, jossa on tällä hetkellä mukana 5700 kierrättävää kädentaitajaa. Kolme vuotta sitten perustin valtakunnallisen ryhmän rinnalle maakunnalliset ryhmät.

Halusin lahjoitusperiaatteella toimivien ryhmien avulla totuttaa ihmisiä luopumaan omasta ylimääräisestään muiden saman henkisten hyväksi ja osoittaa, että joukkoistamalla materiaaleja on mahdollista saada tarvittaessa nopeasti kasaan isompikin määrä. Jopa aivan ilmaiseksi.

Näprän ilmaistukku ottaa vastaan – ja mahdollistaa paljon


Pääkaupunkiseudulla asuville kaikkein vaivattomin tapa laittaa ylimääräiset askartelu- ja käsityötarvikkeet kiertoon on lahjoittaa ne Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kädentaitopalvelu Näprään, josta en ensimmäistä Materiaalitori kierrättäjille -ryhmää perustaessani tiennyt vielä mitään.

Näprän ilmaistukusta jaetaan tarvikkeita maksutta kouluille, päiväkodeille, leikkipuistoille, harrastekerhoille ja muille yhä pahenevan resurssipulan kanssa kamppaileville epäkaupallisille tahoille. Myös tapahtumien järjestäjät voivat hyödyntää ilmaistukkua maksutta, näkyvyyttä vastaan.

Ilmaistukun valikoima vaihtelee sen mukaan, mitä kiertoon tulee, mutta saatavilla on lähes aina kierrätettyjä kangastilkkuja, paperi- ja kartonkituotteita sekä erilaisia muovisia, puisia ja metallisia nippeleitä. Jatkuva tarve on etenkin piirustuspaperille, liimoille ja maaleille.

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen tilastojen mukaan ilmaistukkua hyödynsi vuonna 2014 yli 1000 eri tahoa, ja vuonna 2015 ilmaistukusta haettiin yli 18 000 kg maksutonta askartelumateriaalia.

Kuva: Pääkaupunkiseudun
Kierrätyskeskus
Lahjoituksina vastaanotetut askartelu- ja käsityötarvikkeet käsitellään Espoon Nihtisillassa sijaitsevalla Näprän verstaalla Kierrätyskeskuksen työntekijöiden ja vapaaehtoisten voimin. Rikkinäisistä neuleista otetaan talteen paljetit ja helmet, kartongit leikataan korttipohjiksi, silkkikukat leikataan irti varsistaan, korumateriaaleja puretaan vanhoista rikkinäisistä koruista ja niin edelleen. Osa materiaaleista jaetaan ilmaistukun kautta ja osa pakataan myyntiin kädentaitotarvikeosastolle. Vuonna 2015 Näprän verstaan kautta löysi uuden hyödyntäjän 101 899 askartelutuotetta.

Toiset hukkuvat materiaaleihin, joista toisilla on jatkuva pula. Mielestäni sille on tehtävä jotain, toivottavasti sinustakin. Teoillasi on merkitystä.

torstai 31. joulukuuta 2015

Taaksepäin vilkaisun aika

Olen aina ollut varsin tulevaisuussuuntautunut ihminen ja viime vuosina olen pinnistellyt kovasti oppiakseni elämään mahdollisimman täydesti tässä hetkessä. Silti näin vuoden vaihtuessa tuntuu jotenkin pakolliselta edes vilkaista taaksepäin, kuluneeseen vuoteen. Tällä kertaa ajatus vilkaisustakin tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. 

Vuosi 2015 maailmalla


Erityisherkkänä ihmisenä mediavuosi 2015 on ollut minulle todella kuormittava. Globaalille listalle kirjautuivat tulikirjaimin muun muassa Boris Nemtsovin murha, Ukrainan kriisi, Iranin ydinohjelma, Syyrian sota ja yli miljoonan turvapaikanhakijan pakolaiskriisi Euroopassa.

Hukkuneen syyrialaislapsen kuvasta tuli pakolaisuuden symboli, ja terrorismi palasi Eurooppaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Pariisi, Kööpenhamina. Tunisian Suisse. Venäläinen matkustajakone räjähti Siinain yllä. Uudelleen Pariisi. Eurooppalainen myötätunto joutui syksyn mittaan koetukselle, ja suomalaista vihaa suunnattiin vastaanottokeskuksiin.

Vuosi 2015 valtakunnanpolitiikassa ja -taloudessa


Valtakunnanpolitiikassa kuilut tavoitteiden, lupausten ja keinojen välillä repesivät valtaviksi, kun maan johtoon nousi eduskuntavaaleissa SSS. Yhteiskuntasopimusneuvottelut tyssäsivät neljästi. Pakkolait, suurmielenosoitukset, vatulointi, hallituskriisi, sote-alueet ja hallintarekisterisotku dominoivat kotimaan uutisotsikoita.

Vuosi 2015 oli seitsemäs peräkkäinen vuosi, jolloin Suomen talous polki paikallaan, mutta se oli synkin niistä seitsemästä. Mediassa eniten huomiota saivat osakseen Kreikan tukipaketit, halpuuttaminen, raakaöljyn hinnan lasku, isot irtisanomiset, työttömyyden (erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden) jyrkkä kasvu, Fennovoima, Talvivaara ja ennätyksellisen iso Slush-tapahtuma.

Vuosi 2015 omassa elämässäni ja yrittäjänä


Kaiken edellä mainitun, suuremman mittakaavan musertavan alle meinasivat peittyä tyystin oman elämäni tärkeät etapit: esikoiseni pääsi ripille, menin naimisiin toisen kerran elämässäni, keskimmäisemme sai ensimmäiseksi virvelisaaliikseen todella ison hauen, löysin Lapinlahden Lähteelle ja Ilmastokadulle, esikoiseni suoriutui hienosti TET-harjoittelustaan huonokuntoisten vanhusten parissa, kuopukseni oppi lukemaan, tajusin miten suuri merkitys erityisherkkyydellä on perheemme arjessa, sain taivaltaa kohti YAMK-tutkintoa upeiden naisten kanssa (Anne ja Tinka: olette tärkeitä!) ja vaikka mitä muuta.

Myös yrittäjänä vuosi 2015 oli kiinnostava. Vuosi alkoi Suomen ammattijärjestäjät ry:n "Kuinka paljon on tarpeeksi" -tapahtumalla Lasipalatsin Bio Rexissä. Toista kertaa järjestetyn ilmaistapahtuman teemoina olivat paljouden vaikutukset, kohtuullisuus ja vähentäminen. Vapaamuotoisessa, KUDE Oy:n ihanan Outi Pakarisen koolle kutsumassa Vaateaamiainen-porukassa minulla oli ilo tutustua mm. Rinna Saramäkeen, Palonin Minna Särelään ja Nurmi Clothingin Anniina Nurmeen.

Tammikuussa 2015 MTV3-kanavalla alkoi koko perheen toiminta-realityksi luonnehdittu sarja nimeltä Mummomafia, jossa ideana oli ratkoa erilaisten perheiden ja sinkkutalouksien arkisia pulmia ”järisyttävän mummoenergian” voimin. Avausjaksollaan keskikatsojamäärän 622 000 haalinut sarja herätti heti vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa, erityisesti Twitterissä ja luonnollisestikin myös vauva.fi-keskustelupalstalla. Kommentoin tv-sarjaa blogissani otsikolla Mummomafian ”hurja aloitus” onammattijärjestäjien arkea.

Helmikuun 2015 aloitin käymällä parin kollegani kanssa DocPoint-festivaalilla katsomassa dokumenttielokuvan nimeltä Maximum Pleasure, josta kirjoitin blogissani otsikolla Yksinäisyyttä, kuolemanpelkoa ja hyödyttömiähyvinvointivempaimia. Maaliskuussa bloggasin otsikolla "Kumpi oli ensin:Kondo vai minä?” siitä, että olin jo 3,5 vuotta toteuttanut omassa työssäni useita KonMari-ajatuksia, vaikka olin juuri kuullut Marie Kondosta. Näin kymmenisen kuukautta myöhemmin KonMari tuntuu olevan meillä Suomessakin jo aivan valtaisia ilmiö.

Huhtikuussa otin osaa TEXJÄTE-hankkeen loppuseminaariin Suomen ympäristökeskuksella ja jäin suurella kiinnostuksella odottamaan, mitä tuleman pitää. Touko-kesäkuussa 2015 Suomi osallistui ensimmäisen kerran Euroopan kestävän kehityksen viikkoon (ESDW) ja Elokuun Tila kantoi oman pienen kortensa kekoon tekemällä ilmaisia kahden tunnin mittaisia kartoitus- ja suunnittelukäyntejä sekä antamalla asiakkailleen 20 %:n alennuksen palveluvarauksista.

Toukokuussa 2015 kiertotalouden jalkauttaminen kristallisoitui Elokuun Tilan ensisijaiseksi tavoitteeksi. Kesäkuussa julistin, että minimalismi on hyvä juttu varsinkin kaltaisilleni mukavuudenhaluisille. Heinäkuussa totesin, että ”decluttering” on kovaa vauhtia muodostumassa käsitteeksi Suomessakin. Kerroin myös oman elämäni ruuhkahuipuista ja mietiskelin sitä, mistä tarpeettomat tavarat oikein tulevat. Heinäkuun lopulla perustin Facebookiin Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmän, josta on viidessä kuukaudessa muodostunut ihastuttavan lämminhenkinen, monisatapäinen yhteisö.

Elokuussa aloitin vuoden loppuun asti kestäneet Kuukauden kysymys -arvonnat, joissa kyselin, missä kodin eri tavaralajeista ihmisillä on eniten järjestettävää ja / tai karsittavaa. Syyskuussa osallistuin Designpääkaupunki-vuoden 2012 perintöä jatkaneen Toimiva kaupunki -hankkeen ja Forum Virium Helsingin järjestämään Kaupunkimuotoilun kohtauspaikka -seminaariin upeassa Helsingin kaupungintalon juhlasalissa. Seminaarissa käytiin esimerkkien kautta läpi kaupunkien muutosta ja tulevaisuutta sekä sitä, miten muotoilua voidaan hyödyntää julkisten palveluiden kehittämisessä.

Syyskuussa aloitin Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkokaupan vakituisena vieraskynäbloggarina. Syksyn aikana verkkokaupassa julkaistiin neljä kirjoitustani, joiden aiheina olivat muutto, tavaroiden arvo, koulutetun ammattijärjestäjän rooli muutosagenttina asumisen arjessa ja lahjatoiveiden kunnioittaminen. Syyskuussa bloggasin myös teemoilla "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus" ja "Ostoksia ihanneminälle?" Lokakuussa johdollani pelattiin Minimalismipeliä.

Marraskuussa Elokuun Tila, yksi Suomen ensimmäisistä koulutetun ammattijärjestäjän palveluita tarjonneista yrityksistä, täytti neljä vuotta. Maailma, ja Suomi sen mukana, ovat muuttuneet neljässä vuodessa paljon – eikä pelkästään parempaan suuntaan. Mutta isommat ja pienemmät tragediat ovat saaneet ihmiset puntaroimaan entistä kiivaammin sitä, mikä elämässä todella on merkityksellistä.

Marraskuussa osallistuin Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ry:n järjestämään Kodin turvallisuuden tarkastus -koulutukseen, jossa käsiteltiin myös meidän koulutettujen ammattijärjestäjien työhön erittäin kiinteästi liittyviä asumisturvallisuuden aspekteja. Kävimme muun muassa läpi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön laatimaa, jo nyt varsin kattavaa kodin turvallisuuden tarkistuslistaa. Ehdotin listalle lisättäväksi sisäilmaa ja asuntojen tuhohyönteisiä koskevat kohdat, koska ne liittyvät mielestäni oleellisesti asumisturvallisuuteen. Ehdotustani pidettiin hyvänä, joten seuraavassa tarkistuslistan versiossa nekin on ehkä huomioitu.

Joulukuussa osallistuin Suomen Toimintaterapeuttiliittory:n Arkikuntoutus – toimivat kotiin suunnatut palvelut -koulutukseen saadakseni moniammatillista näkökulmaa koulutetun ammattijärjestäjän työhön. Olin ennalta odottanut, että esiin nousee varmasti paljon myös oman työni kautta tuttuja teemoja, mutta hämmästyin silti palveluiden taustalla olevien toimintafilosofioiden samanlaisuutta. Yhteistä tekemällemme työlle on ennen kaikkea se, että jonkun kotiin töihin mennessämme menemme aina sisälle monimutkaiseen kokonaisuuteen, jossa ovat inhimillisten verkostojen lisäksi läsnä myös eilinen, tämä hetki ja tulevaisuus. Yhteisenä päämääränämme on myös parantaa elämänlaatua, lisätä virkeyttä ja ruokkia asiakkaan halua elää omassa kodissaan.

Maaliskuussa 2014 perustamani Facebook-sivu Kierrätä lahjoittamalla sai vuoden 2015 aikana paljon lisää seuraajia, ja asiakkaikseni löysi moni kaksisuuntaisen mielialahäiriön, ADHD:n tai masennuksen kanssa arjessaan kamppaileva ihminen. Vuonna 2014 asiakkaani kutsuivat minua usein enkeliksi. Vuonna 2015 sain olla monelle toivon tuoja.

Kiitos


Vuosi 2015 on siis ollut minulle monipuolisuudessaan vertaansa vailla. Kiitän sydämellisesti kaikkia Elokuun Tilan asiakkaita, verkostoja ja seuraajia eri kanavissa! Jatkan edelleen ponnisteluitani yleisen tietoisuuden lisäämiseksi meidän koulutettujen ammattijärjestäjien palveluista, uuden ammattikunnan palveluiden ankkuroimiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan sekä perinteisten ja uusien palveluiden yhtymäkohtien ja synergioiden esiintuomiseksi. Toimivaa, kaunista ja kohtuullista vuotta 2016 teille kaikille! Toivottavasti voimme saada sen aikaan yhdessä.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Sana ehkä - uhka vai mahdollisuus?

Elokuun lopussa keskustelimme Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä kiinnostavasta tavarakategoriasta "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus". Kyselin ryhmän jäseniltä, millaisia ajatuksia heillä on tästä kategoriasta omassa elämässään ja millaisia tavaroita tähän päätyy heillä helpoimmin. Esitin pohdittavaksi myös seuraavat kysymykset: Mitä sitten, vaikka joskus tarvitsisikin? Olisiko se isokin maailmanloppu? Löytyisikö ehkä jokin korvaava ratkaisu?

Monesti kuulee paatoksellisia todistajanlausuntoja siitä, että ”laitoinpa senkin pois ja jo minä heti seuraavana päivänä tai viimeistään seuraavalla viikolla sitä tarvitsin”. Aivothan kyllä jäävät työstämään taustalla pois laitettua tavaraa ja kaikkia sen mahdollisia käyttötapoja, joten sinänsä ei ole kummakaan, että muka-tarpeita saattaa pian putkahdella. Eri asia sitten kokonaan, kuinka vakavaa se on.

Omassa testilaboratoriossani olen vuosien varrella todennut, etten ole kertaakaan kaivannut mitään kiertoon laittamaani tavaraa. Joskus on voinut käydä ohimennen mielessä, että minulla oli silloin tämä tai tämä jolla olisi voinut tehdä tätä ja tätä, mutta aina on löytynyt jokin muu keino. Koskaan ei ole tarvinnut ostaa uutta samanlaista tilalle, vaikka useimmat perustelevat luopumishaluttomuuttaan juuri mahdollisella uuden samanlaisen ostamisen tarpeella.

Ehkä-kategorian tuskallisuutta ei ainakaan vähennä se, että ns. vanhalla kansalla oli kosolti vielä tänäkin päivänä suusta suuhun kulkevia viisauksia, joiden mukaan kaikki on kolmessakymmenessä vuodessa tarpeen ja niin edelleen. Vanhalla kansalla ei viisauksia sommitellessaan ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea KAIKKI voisi meidän aikanamme tarkoittaa.

Mutta siitähän voisi vaikka... askarrella!


Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä mainittiin ehkä-kategoriaan kuuluvina tavaroina esimerkiksi kartat ja muu matkailuun liittyvä paperitavara, puutarhalehdet, keittokirjat, erikoisemmat kodinkoneet, liian pienet eli ns. tavoitevaatteet, mökkivaatteiksi tai vähintään räteiksi kelpaavat vaatteet, juhlamekot, äitiysvaatteet, isompien sisarusten vaatteet sekä tietenkin käsityö- ja askartelumateriaalit ja ylipäänsä kaikki mahdollinen korjaus- ja tuunauskelpoinen.

"No niin mutta kotivaatteena tai mökille..." toteavat monet sellaisista vaatekappaleista, joita eivät julkisesti päälleen laittaisi mistään hinnasta. Miksi ihmeessä? Koti ja mökkihän ne vasta arvostettavia paikkoja ovatkin! Säästäväisillä ja kekseliäillä persoonilla on aina vähintään näennäistä tarvetta kaikenlaiselle myös siivouksessa, pihatöissä ja auton korjaamisessa. Tai ihan kohta on joulu tai pääsiäinen tai kesä, minkä vuoksi tarvikkeet on hyvä pitää jo valmiiksi Helposti Saatavilla.

Käsityö- ja askartelumateriaalit tuntuivat olevan ryhmän jäsenten keskuudessa se kaikkein suurin ongelma. Monet innostuvat kokeilemaan aina vain uusia projekteja edellisten jäädessä kesken. Toiset kertoivat saavansa kyllä projektit valmiiksi, mutta haalivansa edelleen vanhojen projektien materiaaleja innostuksen jo lopahdettua niiden osalta. Matonkutojat näkevät potentiaalia aina vain uusissa materiaaleissa, kuvioissa ja väreissä. Joukolla huokailtiin, että kunpa oppisi hahmottamaan sen määrän, jonka ihan oikeasti pystyy tekemään. Minä suosittelen prosessin keikauttamista niin päin, että ensin tulee inspiraatio tai tarve, johon sitten hankitaan se tarvittava materiaali.

Jotkut ovat lahjoittaneet ylimääräisiä askartelu- ja käsityömateriaalejaan samanhenkisille ihmisille tai organisaatioille työstettäviksi. Tämä onnistuu esimerkiksi valtakunnallisen ja maakunnallisten Materiaalitori kierrättäjille -ryhmieni ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Näprä-ilmaistukun kautta. Yksi tapa vähentää materiaalivuorta (ja muuttaa ehkä kylläksi) on myös varata itselleen oikein kalenteriin aikaa omien materiaalivarantojen hyödyntämiseen joko kotona tai vaikkapa kansalaisopiston kursseilla.

Vinkkejä irti päästämisen tueksi


Ehkä-kategorian tavaroiden karsiminen on keskeinen asia kodin raivaamisen etenemisen ja tuloksellisuuden kannalta. Siksi kyselinkin ryhmäläisiltä, millaisilla perusteluilla he ovat onnistuneet hankkiutumaan eroon tämän kategorian tavaroista tai millä perustelulla se voisi onnistua.

Keinoiksi mainittiin yksinkertaisesti tarve omistaa vähemmän, vakiintunut maku ja hyvä itsetuntemus sekä minimalistisesti sisustettujen kotien ihailu: jos haluaa vähän huonekaluja, on pakko olla myös vähän muuta tavaraa. Myös selkeän käyttötarkoituksen omaaviin tavaroihin keskittyminen on keino karsia sekalaista sälää. Joku jäsenistä kertoi pystyvänsä luopumaan ehkä-kategorian esineistä miettimällä sitä, että kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat pullollaan käytettyjä tavaroita, joten tilalle varmasti löytyy tarvittaessa aivan vastaava pikkurahalla. Paino sanalla tarvittaessa.

Monet kertoivat hyvän ja käyttökelpoisen tavaran pois heittämisen olevan kauhistus, ja yleiseen hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on sekin toisille vastenmielistä. Parhaaksi luopumisperusteluksi nousikin se, että löytää jonkun, joka tarvitsee sitä kaapissa olevaa kahdettakymmenettä T-paitaa tai pyyhettä luopujaa enemmän: asunnottoman, pakolaisen, löytökissan… Tämä varmasti selittää isoksi osaksi viime viikkojen tavara-avustustulvaa vastaanottokeskuksissa.

Lahjoituksille kaivataan selkeitä kohteita, joissa on aito tarve juuri kyseiselle tavaralle. Selkeään kohteeseen on helpompi luopua myös niistä tavaroista, joista itse ei syystä tai toisesta yksinkertaisesti pidä, mutta joita silti säilytetään velvollisuudentuntoisesti. Täsmäkohteita voi löytää esimerkiksi Kierrätä lahjoittamalla -sivultani Facebookissa.

Aivan loistava havainto oli myös se, millainen voima voi olla "Haluanko säilyttää tämän?" -kysymyksen muuttamisessa muotoon "Pystynkö luopumaan tästä?". Molempiin on nimittäin melkein yhtä helppo vastata myöntävästi, mutta vain toinen aikaansaa muutosta. Sitä paitsi tuntuu älyttömän hyvältä päästä sanomaan itselleen, että pystyy johonkin – ihan mihin tahansa johonkin! Myös Marie Kondo puhuu KonMari-kirjassaan viisaita sanoja luopumisen itsetuntoa vahvistavasta merkityksestä.

Keräysauto ottaa vastaan, myös askartelumateriaaleja


Kiertoon laittamisen helppous on yksi keskeisistä luopumispäätösten vauhdittajista. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksella on parhaillaan käynnissä ensimmäistä kertaa järjestettävä keräysautokiertue pääkaupunkiseudulla. Kiertävä keräysauto on ollut etenkin monien autottomien toiveena. Tavaralahjoitukset mahdollistavat Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen toiminnan ympäristötyön ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen parissa – ja autoon otetaan muuten vastaan myös askartelumateriaaleja!

Keräysauto kiertää
  • Helsingissä 31.8.–6.10.
  • Espoossa 7.10.–4.11.
  • Kauniaisissa 26.–27.10.
  • Vantaalla 5.–30.11. ja
  • Kirkkonummella 1.–4.12.2015.

Joskus voi olla niin, että roskiskin tuo enemmän mielenrauhaa kuin tarpeettoman tavaran säilyttäminen. Jätteeksi lajittelu on ainoa oikea vaihtoehto silloin, jos lahjoitettava tavara olisi saajalle pikemminkin riesa. Lahjoitathan siis vain ehjää ja puhdasta.

Lämpimät kiitokset kaikille aktiiviseen keskusteluun osallistuneille ryhmäläisille! Keskustelua saa mielihyvin jatkaa tässä blogissa.