Uusien alkujen elokuu

Tätä toteuttamassa edelleen!
Taulu lähtee mukaani
Lähteen Patinaan Lapinlahteen.
Eikä todellakaan myytäväksi. 

Se on täällä taas: uusien alkujen elokuu. Tämä elokuu tuokin tullessaan kaikkein isoimmat muutokset Elokuun Tilan lähes viisivuotisen olemassaolon aikana.

Yrityksen palvelualue tiivistyy koko Uudenmaan alueelta Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten kaupunkeihin. Vapaista palveluajoista on jatkossa entistä kovempi kisa, kun Elokuun Tilan arkiset palveluajat ovat 1.8. alkaen klo 16–19. Viikonloppujen palveluajat säilyvät ennallaan eli ovat jatkossakin klo 10–16 sekä lauantaina että sunnuntaina.

Varsinaisten koulutetun ammattijärjestäjän palveluiden osalta olen järkeistänyt palvelukertojen kestoa. Aiemmin varattavissa oli 2-, 3-, 4-, 5- ja 6-tuntisia käyntikertoja, mutta jatkossa valinta on varmasti helpompi tehdä kolmetuntisen ja kuusituntisen session väliltä – etenkin, kun arkisin on käytettävissä ainoastaan kolmetuntisia. Palveluiden hinnat säilyvät ennallaan.

Kolme tuntia on vuosien varrella osoittautunut ajaksi, jossa on mahdollista saada näkyvää jälkeä aikaiseksi, mutta joka ei vielä uuvuta suuren säilyttämis- tai luopumispäätösmäärän eteen joutuvaa asiakasta. Kuuden tunnin palvelukerrat on tarkoitettu lähinnä niille, joilla on kiire saada urakka tehtyä tiettyyn määräaikaan mennessä, esimerkiksi muuton tai putkiremontin yhteydessä.

Toive jolla oli tarkoitus

Suurin syy Elokuun Tilan toiminnan tiivistämiseen on se, että minulle tarjoutui tilaisuus työskennellä Suomen Mielenterveysseurassa, tarkemmin sanottuna Lapinlahden Lähteellä, jossa aloitin vapaaehtoistoimijana viime vuoden elokuussa (kyllä: elokuuta oli tosiaan sekin).

Kuten alkuvuodesta täällä blogissa kirjoitin, Lapinlahdessa sekä sen maisemissa ja persoonallisissa rakennuksissa, on aivan omanlaistaan vetovoimaa: ihminen voi kyllä lähteä Lapinlahdesta, mutta Lapinlahti ei taatusti lähde ikinä hänestä. Niinpä minäkin löysin tieni takaisin alueelle, joka vuosia aiemmin oli ollut jokapäiväinen osa arkeani aivan eri syistä.

Lapsia Lapinlahteen päiväkotiin kuskatessani haaveilin aikoinaan päivittäin, että perustaisin vanhan tavaran liikkeen Lapinlahden Tallinmäellä sijaitsevan, vuonna 1882 rakennetun hirsitalovanhuksen päätyhuoneistoon. En kuitenkaan tosissani uskonut edes pääseväni koskaan käymään talossa sisällä, ja haave siirtyi taka-alalle lasten sukellettua vuorollaan kielikylpyyn uudessa päiväkodissa.

Mutta niin vain kävi, että marraskuun 2015 lopulla raivasimme pienen vapaaehtoistiimin voimin kyseisen päätyhuoneiston paikallisten kädentaitajien ja taiteilijoiden puodiksi: ensin Joulupuodiksi, sitten Talvipuodiksi ja sitten ihan vain Lähteen Puodiksi. Helmi-maaliskuussa 2016 raivasimme Puodin naapurihuoneiston Lapinlahden Lähteen tukikirpputoriksi, jonka päätin nimetä Patinaksi.

Merkitysten Lähteellä

Sympaattinen käytettyjen tavaroiden kauppa Lähteen Patina avattiin Minna Canthin päivänä 19.3.2016, mistä lähtien lahjoitustavaroita on myyty vapaaehtoisten toimesta Lapinlahden Lähteen toiminnan tukemiseksi.

Minun tehtäväni on nyt kehittää Lähteen Patinan konseptia eteenpäin ja muodostaa uniikkiin ympäristöön uniikki palvelukokonaisuus käytännön toiminnan pyörittämisen – asiakaspalvelun, somistamisen ja muiden myymälätoimintojen sekä viestinnän – ohessa.

Kyseessä on melko lailla unelmieni täyttymys. Olen jo pidempään pitänyt osallisuutta ja yhteisöllisyyttä rakentavaa, välittämisen kulttuuria edistävää ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen kannustavaa Suomen Mielenterveysseuraa kiinnostavana potentiaalisena työpaikkana. Kuunteleminen, kohtuullisuus, avoimuus, kokemusasiantuntijuus, ihmisten arjen tuntemus, yhdessä tekeminen, voimaantuminen, vapaaehtoistyö… Yhteisten tärkeiden asioiden lista on pitkä.

Elokuun Tilan päämääränä on alusta asti ollut niin psyykkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin tukeminen ihmisten asuinympäristöön kytkeytyvin konkreettisin keinoin. Tähän liittyvää asiantuntemusta ja käytännön osaamista voin varmasti tuoda lisää Suomen Mielenterveysseuran käyttöön. Teema tulee näkymään jatkossa myös Lähteen Patinan toiminnassa.

Jos tutustut Lapinlahden Lähteen päämääriin ja keinoihin ja vertaat niitä sekä Suomen Mielenterveysseuran arvoja (ihmislähtöisyys, luotettavuus ja yhteisöllisyys) Elokuun Tilan arvoihin, ymmärrät varmasti, miksi tunnen tulleeni kotiin. Merkitysten Lähteelle.

Vanhan hirsitalon taikaa

Marraskuun lopulla olimme pienen vapaaehtoistiimin voimin raivaamassa Lapinlahden vanhalla sairaala-alueella sijaitsevaa hirsitalovanhusta, ns. terapiataloa, pop-up-joulupuotikuntoon.

Olin haljeta innostuksesta: haaveilin aikoinaan lapsiani Lapinlahteen päiväkotiin kuskatessani joka päivä, että perustaisin vanhan tavaran liikkeen kyseiseen taloon. En kuitenkaan koskaan tosissani uskonut edes pääseväni käymään talossa sisällä, ja haave siirtyi taka-alalle lasten sukellettua vuorollaan kielikylpyyn uudessa päiväkodissa.

Lapinlahdessa ja sen persoonallisissa rakennuksissa on kuitenkin aivan omanlaistaan vetovoimaa: ihminen voi kyllä lähteä Lapinlahdesta, mutta Lapinlahti ei taatusti lähde ikinä hänestä. Kyseessä on yksi Helsingin vaikuttavimmista paikoista, jossa historia, luonto ja kauneus puhuvat isoon ääneen. Niinpä minäkin elokuussa 2015 löysin tieni takaisin alueelle, joka vuosia aiemmin oli ollut päivittäinen osa arkeani.

Viikko sitten purimme joulun pois terapiatalosta ja pystytimme tilalle Talvipuodin. Talvipuodissa on tarjolla kaunis ja tunnelmallinen kattaus esimerkiksi pääkaupunkiseudun kädentaitajien (mm. Riitta Hinkkanen ja Iiris Nissinen) tekemiä koruja, koriste-esineitä, lahjatavaroita ja lämpimiä asusteita sekä valikoituja second hand -tuotteita ja Lapinlahden Lähteen sekä ProLapinlahti ry:n tukituotteita. Kaikista saaduista myyntituotoista osa käytetään Lapinlahden Lähde -hankkeen tukemiseen.

Puoti on Facebookin tapahtumamäärityksistä huolimatta avoinna 9.1.–31.3.2016 ENSISIJAISESTI LA-SU klo 11–16 sekä Lapinlahdessa järjestettävien tapahtumien ja vapaaehtoisten henkilöresurssien mukaan vaihtelevasti myös arkisin. Seuraathan Talvipuodin tiedotusta aukioloaikojen osalta.

Lämpimästi tervetuloa ihastelemaan vanhan hirsitalon ainutlaatuista ilmapiiriä!

Taaksepäin vilkaisun aika

Olen aina ollut varsin tulevaisuussuuntautunut ihminen ja viime vuosina olen pinnistellyt kovasti oppiakseni elämään mahdollisimman täydesti tässä hetkessä. Silti näin vuoden vaihtuessa tuntuu jotenkin pakolliselta edes vilkaista taaksepäin, kuluneeseen vuoteen. Tällä kertaa ajatus vilkaisustakin tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. 

Vuosi 2015 maailmalla

Erityisherkkänä ihmisenä mediavuosi 2015 on ollut minulle todella kuormittava. Globaalille listalle kirjautuivat tulikirjaimin muun muassa Boris Nemtsovin murha, Ukrainan kriisi, Iranin ydinohjelma, Syyrian sota ja yli miljoonan turvapaikanhakijan pakolaiskriisi Euroopassa.

Hukkuneen syyrialaislapsen kuvasta tuli pakolaisuuden symboli, ja terrorismi palasi Eurooppaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Pariisi, Kööpenhamina. Tunisian Suisse. Venäläinen matkustajakone räjähti Siinain yllä. Uudelleen Pariisi. Eurooppalainen myötätunto joutui syksyn mittaan koetukselle, ja suomalaista vihaa suunnattiin vastaanottokeskuksiin.

Vuosi 2015 valtakunnanpolitiikassa ja -taloudessa

Valtakunnanpolitiikassa kuilut tavoitteiden, lupausten ja keinojen välillä repesivät valtaviksi, kun maan johtoon nousi eduskuntavaaleissa SSS. Yhteiskuntasopimusneuvottelut tyssäsivät neljästi. Pakkolait, suurmielenosoitukset, vatulointi, hallituskriisi, sote-alueet ja hallintarekisterisotku dominoivat kotimaan uutisotsikoita.

Vuosi 2015 oli seitsemäs peräkkäinen vuosi, jolloin Suomen talous polki paikallaan, mutta se oli synkin niistä seitsemästä. Mediassa eniten huomiota saivat osakseen Kreikan tukipaketit, halpuuttaminen, raakaöljyn hinnan lasku, isot irtisanomiset, työttömyyden (erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden) jyrkkä kasvu, Fennovoima, Talvivaara ja ennätyksellisen iso Slush-tapahtuma.

Vuosi 2015 omassa elämässäni ja yrittäjänä

Kaiken edellä mainitun, suuremman mittakaavan musertavan alle meinasivat peittyä tyystin oman elämäni tärkeät etapit: esikoiseni pääsi ripille, menin naimisiin toisen kerran elämässäni, keskimmäisemme sai ensimmäiseksi virvelisaaliikseen todella ison hauen, löysin Lapinlahden Lähteelle ja Ilmastokadulle, esikoiseni suoriutui hienosti TET-harjoittelustaan huonokuntoisten vanhusten parissa, kuopukseni oppi lukemaan, tajusin miten suuri merkitys erityisherkkyydellä on perheemme arjessa, sain taivaltaa kohti YAMK-tutkintoa upeiden naisten kanssa (Anne ja Tinka: olette tärkeitä!) ja vaikka mitä muuta.

Myös yrittäjänä vuosi 2015 oli kiinnostava. Vuosi alkoi Suomen ammattijärjestäjät ry:n "Kuinka paljon on tarpeeksi" -tapahtumalla Lasipalatsin Bio Rexissä. Toista kertaa järjestetyn ilmaistapahtuman teemoina olivat paljouden vaikutukset, kohtuullisuus ja vähentäminen. Vapaamuotoisessa, KUDE Oy:n ihanan Outi Pakarisen koolle kutsumassa Vaateaamiainen-porukassa minulla oli ilo tutustua mm. Rinna Saramäkeen, Palonin Minna Särelään ja Nurmi Clothingin Anniina Nurmeen.

Tammikuussa 2015 MTV3-kanavalla alkoi koko perheen toiminta-realityksi luonnehdittu sarja nimeltä Mummomafia, jossa ideana oli ratkoa erilaisten perheiden ja sinkkutalouksien arkisia pulmia ”järisyttävän mummoenergian” voimin. Avausjaksollaan keskikatsojamäärän 622 000 haalinut sarja herätti heti vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa, erityisesti Twitterissä ja luonnollisestikin myös vauva.fi-keskustelupalstalla. Kommentoin tv-sarjaa blogissani otsikolla Mummomafian ”hurja aloitus” onammattijärjestäjien arkea.

Helmikuun 2015 aloitin käymällä parin kollegani kanssa DocPoint-festivaalilla katsomassa dokumenttielokuvan nimeltä Maximum Pleasure, josta kirjoitin blogissani otsikolla Yksinäisyyttä, kuolemanpelkoa ja hyödyttömiähyvinvointivempaimia. Maaliskuussa bloggasin otsikolla "Kumpi oli ensin:Kondo vai minä?” siitä, että olin jo 3,5 vuotta toteuttanut omassa työssäni useita KonMari-ajatuksia, vaikka olin juuri kuullut Marie Kondosta. Näin kymmenisen kuukautta myöhemmin KonMari tuntuu olevan meillä Suomessakin jo aivan valtaisia ilmiö.

Huhtikuussa otin osaa TEXJÄTE-hankkeen loppuseminaariin Suomen ympäristökeskuksella ja jäin suurella kiinnostuksella odottamaan, mitä tuleman pitää. Touko-kesäkuussa 2015 Suomi osallistui ensimmäisen kerran Euroopan kestävän kehityksen viikkoon (ESDW) ja Elokuun Tila kantoi oman pienen kortensa kekoon tekemällä ilmaisia kahden tunnin mittaisia kartoitus- ja suunnittelukäyntejä sekä antamalla asiakkailleen 20 %:n alennuksen palveluvarauksista.

Toukokuussa 2015 kiertotalouden jalkauttaminen kristallisoitui Elokuun Tilan ensisijaiseksi tavoitteeksi. Kesäkuussa julistin, että minimalismi on hyvä juttu varsinkin kaltaisilleni mukavuudenhaluisille. Heinäkuussa totesin, että ”decluttering” on kovaa vauhtia muodostumassa käsitteeksi Suomessakin. Kerroin myös oman elämäni ruuhkahuipuista ja mietiskelin sitä, mistä tarpeettomat tavarat oikein tulevat. Heinäkuun lopulla perustin Facebookiin Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmän, josta on viidessä kuukaudessa muodostunut ihastuttavan lämminhenkinen, monisatapäinen yhteisö.

Elokuussa aloitin vuoden loppuun asti kestäneet Kuukauden kysymys -arvonnat, joissa kyselin, missä kodin eri tavaralajeista ihmisillä on eniten järjestettävää ja / tai karsittavaa. Syyskuussa osallistuin Designpääkaupunki-vuoden 2012 perintöä jatkaneen Toimiva kaupunki -hankkeen ja Forum Virium Helsingin järjestämään Kaupunkimuotoilun kohtauspaikka -seminaariin upeassa Helsingin kaupungintalon juhlasalissa. Seminaarissa käytiin esimerkkien kautta läpi kaupunkien muutosta ja tulevaisuutta sekä sitä, miten muotoilua voidaan hyödyntää julkisten palveluiden kehittämisessä.

Syyskuussa aloitin Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkokaupan vakituisena vieraskynäbloggarina. Syksyn aikana verkkokaupassa julkaistiin neljä kirjoitustani, joiden aiheina olivat muutto, tavaroiden arvo, koulutetun ammattijärjestäjän rooli muutosagenttina asumisen arjessa ja lahjatoiveiden kunnioittaminen. Syyskuussa bloggasin myös teemoilla "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus" ja "Ostoksia ihanneminälle?" Lokakuussa johdollani pelattiin Minimalismipeliä.

Marraskuussa Elokuun Tila, yksi Suomen ensimmäisistä koulutetun ammattijärjestäjän palveluita tarjonneista yrityksistä, täytti neljä vuotta. Maailma, ja Suomi sen mukana, ovat muuttuneet neljässä vuodessa paljon – eikä pelkästään parempaan suuntaan. Mutta isommat ja pienemmät tragediat ovat saaneet ihmiset puntaroimaan entistä kiivaammin sitä, mikä elämässä todella on merkityksellistä.

Marraskuussa osallistuin Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ry:n järjestämään Kodin turvallisuuden tarkastus -koulutukseen, jossa käsiteltiin myös meidän koulutettujen ammattijärjestäjien työhön erittäin kiinteästi liittyviä asumisturvallisuuden aspekteja. Kävimme muun muassa läpi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön laatimaa, jo nyt varsin kattavaa kodin turvallisuuden tarkistuslistaa. Ehdotin listalle lisättäväksi sisäilmaa ja asuntojen tuhohyönteisiä koskevat kohdat, koska ne liittyvät mielestäni oleellisesti asumisturvallisuuteen. Ehdotustani pidettiin hyvänä, joten seuraavassa tarkistuslistan versiossa nekin on ehkä huomioitu.

Joulukuussa osallistuin Suomen Toimintaterapeuttiliittory:n Arkikuntoutus – toimivat kotiin suunnatut palvelut -koulutukseen saadakseni moniammatillista näkökulmaa koulutetun ammattijärjestäjän työhön. Olin ennalta odottanut, että esiin nousee varmasti paljon myös oman työni kautta tuttuja teemoja, mutta hämmästyin silti palveluiden taustalla olevien toimintafilosofioiden samanlaisuutta. Yhteistä tekemällemme työlle on ennen kaikkea se, että jonkun kotiin töihin mennessämme menemme aina sisälle monimutkaiseen kokonaisuuteen, jossa ovat inhimillisten verkostojen lisäksi läsnä myös eilinen, tämä hetki ja tulevaisuus. Yhteisenä päämääränämme on myös parantaa elämänlaatua, lisätä virkeyttä ja ruokkia asiakkaan halua elää omassa kodissaan.

Maaliskuussa 2014 perustamani Facebook-sivu Kierrätä lahjoittamalla sai vuoden 2015 aikana paljon lisää seuraajia, ja asiakkaikseni löysi moni kaksisuuntaisen mielialahäiriön, ADHD:n tai masennuksen kanssa arjessaan kamppaileva ihminen. Vuonna 2014 asiakkaani kutsuivat minua usein enkeliksi. Vuonna 2015 sain olla monelle toivon tuoja.

Kiitos

Vuosi 2015 on siis ollut minulle monipuolisuudessaan vertaansa vailla. Kiitän sydämellisesti kaikkia Elokuun Tilan asiakkaita, verkostoja ja seuraajia eri kanavissa! Jatkan edelleen ponnisteluitani yleisen tietoisuuden lisäämiseksi meidän koulutettujen ammattijärjestäjien palveluista, uuden ammattikunnan palveluiden ankkuroimiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan sekä perinteisten ja uusien palveluiden yhtymäkohtien ja synergioiden esiintuomiseksi. Toimivaa, kaunista ja kohtuullista vuotta 2016 teille kaikille! Toivottavasti voimme saada sen aikaan yhdessä.

Kriiseistä, elämänmuutoksista ja suurista tunteista

Elokuun Tila täytti tänään neljä vuotta. Leivoin sen kunniaksi ensimmäiset joulutortut, omenatäytteiset tietenkin.

Maailma, ja Suomi sen mukana, on muuttunut neljässä vuodessa paljon – eikä pelkästään parempaan suuntaan. Viime viikkojen ja kuukausien aikana isommat ja pienemmät tragediat ovat saaneet ihmiset puntaroimaan entistä kiivaammin sitä, mikä elämässä todella on merkityksellistä.

Maailmanlaajuisten murhenäytelmien ohella monia ihmisiä on koskettanut esimerkiksi 5.11.2015 Helsingin Sanomissa julkaistu juttu Marika Keräsestä, jonka koti tuhoutui tulipalossa ja jolle omistaminen sen myötä menetti merkityksensä. Vastaanottokeskusten lahjoitustulvan organisoimiseksi puolestaan on perustettu vapaaehtoisvoimin mainion yksinkertainen verkkosivusto Lahjoitukset.fi.

Kriisejä ja elämänmuutoksia

Useimmat asiakkaistani ovat henkilökohtaisen kriisin tai vähintäänkin suuren elämänmuutoksen keskellä. Käsillä voi olla esimerkiksi asunnon myynti, muutto, isoon putkiremonttiin valmistautuminen, esikoisen syntymä, yhteen muuttaminen jonkun kanssa, avioero, yrityksen toiminnan lopettaminen, kuntoutuminen, eläkkeelle jääminen, omaishoitajan rooli, ikääntymisen tuomat muutokset, muutto palvelu- tai senioritaloon tai kuolinpesän läpikäyminen. On työuupumusta, masennusta, aikuisiän ADHD- tai ADD-diagnoosia, aspergerin oireyhtymää ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Usein samaan ajankohtaan osuu monta kompastuskiveä, jolloin jaksaminen joutuu kohtuuttoman kovalle koetukselle.

Asiakaskohtaamisissani näkyy elämän koko kirjo kaikissa väreissään, ja se tekee tästä työstä sanoinkuvaamattoman antoisaa. Rakkautta, iloa, surua, voimattomuutta, onnistumisen riemua, elämää, kuolemaa. Valtavan isoja asioita, joita saan olla jakamassa asiakkaideni kanssa. Kaikki edellä luettelemani tilanteet heijastuvat tai joskus jopa kulminoituvat kotiin, joka voi olla ahdistava vankila ja pakkotyöleiri, voiman ja rauhan tyyssija tai mitä tahansa näiden väliltä. Kodin ja asumisen arjen tilanne voi olla syy, mutta useimmiten se on seuraus. Josta saattaa tulla syy ja niin edelleen. Noidankehän rikkomisessa voi ammattilainen olla korvaamaton apu.

Tavaroita vai elämänlaatua?

Vaikka mitään erityisempää kriisiä tai elämänmuutosta ei olisikaan käsillä, entistä useampi suomalainen tulee näinä päivinä siihen tulokseen, ettei tavarapaljous tuo mukanaan elämänlaatua, vaan itse asiassa laskee sitä monin erilaisin tavoin. Meidän koulutettujen ammattijärjestäjien asiakkaat ovat kuitenkin edelleen ennakkoluulottomia edelläkävijöitä, koska palvelumme ovat vieläkin Suomessa niin uusia: ensimmäiset suomalaiset ammattijärjestäjät koulutettiin keväällä 2011. Itse kävin toisen Suomessa järjestetyn koulutuksen, syyskuussa 2011.

Monet kuuliaiset kansalaiset tuskailevat sen julkisessa keskustelussa jatkuvasti esillä olevan ajatuksen kanssa, että Suomen talouden pyörät pitäisi saada pyörimään kotitalouksien kulutuksen voimalla. Suomessa kotitalouksilla ja niiden ostovoimalla toki onkin merkittävä rooli suotuisan talouskehityksen vauhdittajina, mutta tässä tuskailussa ihmisiltä usein unohtuu, että kuluttaa voi myös palveluita.

Kaikkein kestävintä kuluttamista on lähellä tuotettujen palveluiden ostaminen pienyrittäjiltä. Ei maailman ääristä kuljettamisen ekologista painolastia! Ei aina vain uusien tavaraostosten mukanaan tuomia säilytysongelmia! Ja paikalliset pienyrittäjät perheineen kiittävät jokapäiväisestä leivästään samalla kun koko yhteiskuntamme hyötyy.

Suomalaisten kulutus on onneksi vähitellen suuntautumassa enemmän palveluihin tavaroiden sijaan, ja suomalaiset ovat jo nousseet palveluiden kuluttajina Euroopan keskiarvon tasolle. Hampaat irvessä ja sielu verillä ylläpidetty "Ei tartte auttaa" -asenne on vihdoin murenemassa. Toisaalta kohtaan jatkuvasti myös sen tosiasian, että palveluitani eniten tarvitsevilla ei ole taloudellista mahdollisuutta ostaa niitä. Nopeatahtinen eriarvoistumiskehitys on yhteiskunnassamme sydäntä särkevä tosiasia.

Elokuun Tila, yksi Suomen ensimmäisistä koulutetun ammattijärjestäjän palveluita tarjonneista yrityksistä, merkittiin kaupparekisteriin 16.11.2011. Tänään siitä on tullut kuluneeksi neljä upeiden kokemusten täyteistä vuotta, ja kokemus, jos mikä, on yksi tämän työn tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä. Kiitokset tähänastisesta, matka jatkuu!

Elokuun Tila juhlii 4-vuotissynttäreitään

16.11.2011 kaupparekisteriin merkitty Elokuun Tila on yksi Suomen ensimmäisistä koulutetun ammattijärjestäjän palveluita tarjonneista yrityksistä.



4-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi Elokuun Tila antaa 20 %:n alennuksen 16.11.2015 mennessä tehdyistä palveluvarauksista.

Tarjous on voimassa Uudellamaalla, ja tarjoushintaiset palvelut on käytettävä 31.12.2015 mennessä. Tarjouksen pääsee hyödyntämään kirjoittamalla sähköisessä ajanvarauspalvelussa alennuskoodille varattuun kenttään ”synttäritarjous”.

Voit aloittaa myös varaamalla ensin ilmaisen 20 minuutin puhelinkonsultaatioajan. Kartoitetaan yhdessä tilanteesi ja katsotaan, miten voin olla avuksi juuri sinulle!

Tutustu palveluihin

Varaa aika

Elokuun Tila – elämisen tilaa, tilaa elämiselle

Maaliskuussa 2011 olin kolmatta ja viimeistä kertaa vanhempainvapaalla. Lykkelin suloista kuopustamme vaunuissa märästä lumisateesta pöperöityneen Mannerheimintien vartta ja odotin valojen vaihtumista, jotta pääsisimme ylittämään Lönnrotinkadun. Olin pitkän talven ja senhetkisen säätilan täydellisesti lannistama. Mietin lempikuukauttani ja kaikkea sitä, mitä se minulle edustaa – on aina edustanut. Iän ja viisauden karttumista (kyllä, olen syntynyt elokuun ensimmäisellä viikolla). Uutta ryhtiä loman jälkeen. Uusia alkuja. Uusia haasteita. Lämpimiä ja tummia iltoja. Sadonkorjuukauden avausta. Kauniita värejä. Kuuman kesän rippeiden sekoittumista aavistukseen syyspäivien kuulaudesta.

Pam! "Yritykseni nimeksi tulee Elokuu." Saattaa jopa olla, että sanoin tuon ääneen, mutta todennäköisesti vain ajattelin äänekkäästi. Joka tapauksessa tuntui, että koko Helsinki kuuli päätökseni. Viisi päivää sen jälkeen, kun olin parinkymmenen vuoden jahkailun jälkeen päättänyt ryhtyä yrittäjäksi Elokuu-nimiseen yritykseen, olin kirjoittanut auki yritysideani rungon. Pohdin kuumeisesti, kannattaisiko minun ryhtyä väsäämään oikein liiketoimintasuunnitelmaa vai onko koko juttu vain tolkuttoman epärealistista leijumista.

Sitten saimme vapun alla tiedon, että kuusihenkisen uusperheemme elatuksesta pääasiallisesti vastannut puolisoni jäisi elämässään ensimmäistä kertaa työttömäksi ilman sen kummempia irtisanomisaikoja. Järkytys oli kova – etenkin kun olin itse vielä siinä vaiheessa vanhempainvapaalla ja vailla työpaikkaa, johon sen jälkeen palata. Olin jo vuotta aiemmin päättänyt, etten enää koskaan hakeutuisi töihin opintohallinnon määräaikaisuuksiin. Taloudellisen katastrofin puristuksissa päädyin pyörtämään päätökseni.

Otin jälleen määräaikaisen opintosihteerin paikan vastaan, vaikka toisaalta myös yrittäjäopintojen ja yrittäjän ammattitutkinnon suorittaminen työvoimapoliittisena koulutuksena olisi kiinnostanut valtavasti. Olin jo sopinut henkilökohtaisen haastattelun ajankohdan yrittäjäkoulutusta varten, mutta peruin sen hieman apein mielin. Tulisikohan yrittäjyydestäni sittenkään koskaan mitään?

Lokakuun lopulla sain vihdoin lähetettyä rekisteröinti-ilmoituksen Patentti- ja rekisterihallitukseen, josta sain parin viikon päästä kehotuksen muuttaa ensimmäisen nimivaihtoehtoni Elokuu joksikin toiseksi, esimerkiksi Elokuun Tilaksi, jota olin ehdottanut vaihtoehdoksi. Verkkoon ja kivijalkaan joskus aikanaan sijoittuvalle myymälätoiminnalle kaavailemani aputoiminimi Wanhan Ajan Elokuu sen sijaan oli mennyt läpi.

Tunne- ja tietoisuustaitojen kouluttaja Jenni Arbelius kirjoitti omasta yrittäjyydestään hienosti Hidasta elämää -sivustolla 9.10.2014. Minullekin "yrittäjyys mahdollistaa sielukkaan elämän, jossa voin toteuttaa vapaasti niitä tehtäviä, joita sisimmässäni haluan tehdä, toimia tavalla, joka sopii minulle, ilmaista itseäni tavalla, joka on totuudellista minulle". Kovin tutulta kuulostaa myös tuo, että ensin on tunnettava itsensä, omat vahvuutensa, omat lahjansa ja omat missionsa.

Elokuu – mielentila. Elämisen tilaa. Tilaa elämiselle. Yksi Suomen ensimmäisistä koulutetun ammattijärjestäjän palveluita tarjonneista yrityksistä, Elokuun Tila, merkittiin kaupparekisteriin 16.11.2011. Tänään siitä on tullut kuluneeksi kolme upeiden kokemusten täyteistä vuotta, ja kokemus, jos mikä, on yksi tämän työn tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä. Kiitokset tähänastisesta, matka jatkuu!

Ei yrittäjyys ole perinnöllistä

Minulla oli suuri ilo osallistua eilen yrittäjille räätälöityyn Voimavarat-valmennukseen, jonka teemoja olivat yrittäjän minäkuva, voimavarat, itsensä johtaminen ja itsetuntemus voimavarana.

Valmennuksen vetäjän viittaa kantoi mainio Outi Hägg, joka on Suomen ensimmäinen rituaalipedagogi ja toiminut jo viitisen vuotta Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksessa yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen koulutuspäällikkönä sekä asiantuntijana. Päällimmäiseksi tietotason ajatukseksi valmennuksesta jäi se, että yrittäjyyttä pidettiin käyttäytymismallina ennen kuin siitä tuli teollistumisen myötä puhtaasti liiketoimintaa. 1990-luvulla tultiin lopulta siihen tulokseen, että kyllä yrittäjyys sittenkin on ajatus- ja toimintamalli, jossa oppiminen on keskeisessä roolissa.

Kenneth Mason on todennut osuvasti: "Voiton tekeminen on yrityksen tarkoitus yhtä paljon kuin syöminen on elämän tarkoitus. Syöminen on elämän vaatimus, mutta elämän tarkoitus — ainakin toivottavasti — on jokseenkin laajempaa ja haastavampaa. Sama pätee yrityksiin ja voittoon."

Usein toisteltu ajatus yrittäjyydestä suoranaisena verenperintönä on kukkua: ennusteprosentit yrittäjien lapsille ovat jotakuinkin 50 ja 50. Minä en todellakaan ole yrittäjäsuvun vesa, pikemminkin opettajasuvun - mikä onkin täysin loogista nyt, kun Outin eilisiä sanoja oppimisesta päässäni pyörittelen. Opinhaluinen ja positiivisella tavalla utelias olen ollut aina. Isänisäni isä tosin oli keskisuomalainen kauppias, jolle hellämielisyyttään kävi kurjistuneen Suomen afääreissä lopulta huonosti, mutta siinä yrittäjäperimäni sitten onkin. Tästä huolimatta, tai mahdollisesti juuri tämän vuoksi, haaveilin yrittäjyydestä jo lukioaikoina.

Osana eilistä valmennusta hahmottelimme henkilökohtaista voimavarakarttaa, jonka pohjalta keskustelimme muiden valmennettavien kanssa siitä, miten voisimme käyttää voimavarojamme yrittäjyyden hyväksi. Voimavarakartassa oli sellaisia osioita kuin kulttuuri ja perinteet, ihmiset ja ihmissuhteet, tiedot ja taidot / pätevyys, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet sekä motivaation lähteet.

"Heimottomana" Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajamailla kasvaneena sekä helsinkiläisyydestä 5-vuotiaasta lähtien haaveilleena äkkäsin kulttuuri- ja perinnevoimavarakseni sukuni tavan toimia. Sieltä kumpuavat ahkeruus, kekseliäisyys, luovuus, näppäryys ja omin käsin tekeminen. Olin haljeta ilosta ja ylpeydestä kertoessani vierustovereilleni, että laadin lokakuussa 2011 aivan samoja asioita sisältäneen kutsumuskartan, josta tein jotakuinkin suoraan yritykseni liiketoimintasuunnitelman. Kutsumuskartta vahvisti sen, minkä olin tiennyt jo pitkään: kaikki kutsumuskarttaani kirjattu olisi mahdollista toteuttaa erityisesti yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä.

Kutsumuskarttaa laatiessa kartoitetaan oman elämän ydinalueet miettimällä, millainen tekeminen tuntuu aidosti mielekkäältä. A4-kokoiselle paperiarkille kirjoitetaan kaikki "omalta" tuntuvat puuhastelun muodot. Kun A4-arkki on täynnä, pisteytetään jokainen toimi yhdestä kolmeen. Kolmosen saavat sellaiset puuhat, joita saa jo nyt tehdä kylliksi. Kakkosen arvoisia ovat puolestaan askareet, joita pääsee kyllä ajoittain harjoittamaan, mutta joiden parissa viihtyisi mieluusti enemmänkin. Ja ykkösellä kuitataan puolestaan toimet, joiden parissa haluaisi viettää aikaa, mutta joita ei pääse tällä hetkellä harjoittamaan juuri lainkaan.

Tuloksena on kartta siitä, kuka ihminen oikeasti on. Karttaa tarkastellessa kannattaa miettiä, minkälainen ihminen tekisi kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa täysipainoisesti kaikkea sitä, mitä paperille on kirjattu. Kun ihminen selvittää, mitä haluaa tehdä ajallaan ja alkaa tehdä noita asioita täysipainoisesti, hän on mitä suurimmalla todennäköisyydellä onnellinen. Onnellisuushan syntyy siitä, että tekee asioita, jotka tukevat omaa arvomaailmaa.

Että sellaista voimavarojen hyödyntämistä! Todellakin: itsetuntemus on yrittäjän tärkein voimavara.