Kriiseistä, elämänmuutoksista ja suurista tunteista

Elokuun Tila täytti tänään neljä vuotta. Leivoin sen kunniaksi ensimmäiset joulutortut, omenatäytteiset tietenkin.

Maailma, ja Suomi sen mukana, on muuttunut neljässä vuodessa paljon – eikä pelkästään parempaan suuntaan. Viime viikkojen ja kuukausien aikana isommat ja pienemmät tragediat ovat saaneet ihmiset puntaroimaan entistä kiivaammin sitä, mikä elämässä todella on merkityksellistä.

Maailmanlaajuisten murhenäytelmien ohella monia ihmisiä on koskettanut esimerkiksi 5.11.2015 Helsingin Sanomissa julkaistu juttu Marika Keräsestä, jonka koti tuhoutui tulipalossa ja jolle omistaminen sen myötä menetti merkityksensä. Vastaanottokeskusten lahjoitustulvan organisoimiseksi puolestaan on perustettu vapaaehtoisvoimin mainion yksinkertainen verkkosivusto Lahjoitukset.fi.

Kriisejä ja elämänmuutoksia

Useimmat asiakkaistani ovat henkilökohtaisen kriisin tai vähintäänkin suuren elämänmuutoksen keskellä. Käsillä voi olla esimerkiksi asunnon myynti, muutto, isoon putkiremonttiin valmistautuminen, esikoisen syntymä, yhteen muuttaminen jonkun kanssa, avioero, yrityksen toiminnan lopettaminen, kuntoutuminen, eläkkeelle jääminen, omaishoitajan rooli, ikääntymisen tuomat muutokset, muutto palvelu- tai senioritaloon tai kuolinpesän läpikäyminen. On työuupumusta, masennusta, aikuisiän ADHD- tai ADD-diagnoosia, aspergerin oireyhtymää ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Usein samaan ajankohtaan osuu monta kompastuskiveä, jolloin jaksaminen joutuu kohtuuttoman kovalle koetukselle.

Asiakaskohtaamisissani näkyy elämän koko kirjo kaikissa väreissään, ja se tekee tästä työstä sanoinkuvaamattoman antoisaa. Rakkautta, iloa, surua, voimattomuutta, onnistumisen riemua, elämää, kuolemaa. Valtavan isoja asioita, joita saan olla jakamassa asiakkaideni kanssa. Kaikki edellä luettelemani tilanteet heijastuvat tai joskus jopa kulminoituvat kotiin, joka voi olla ahdistava vankila ja pakkotyöleiri, voiman ja rauhan tyyssija tai mitä tahansa näiden väliltä. Kodin ja asumisen arjen tilanne voi olla syy, mutta useimmiten se on seuraus. Josta saattaa tulla syy ja niin edelleen. Noidankehän rikkomisessa voi ammattilainen olla korvaamaton apu.

Tavaroita vai elämänlaatua?

Vaikka mitään erityisempää kriisiä tai elämänmuutosta ei olisikaan käsillä, entistä useampi suomalainen tulee näinä päivinä siihen tulokseen, ettei tavarapaljous tuo mukanaan elämänlaatua, vaan itse asiassa laskee sitä monin erilaisin tavoin. Meidän koulutettujen ammattijärjestäjien asiakkaat ovat kuitenkin edelleen ennakkoluulottomia edelläkävijöitä, koska palvelumme ovat vieläkin Suomessa niin uusia: ensimmäiset suomalaiset ammattijärjestäjät koulutettiin keväällä 2011. Itse kävin toisen Suomessa järjestetyn koulutuksen, syyskuussa 2011.

Monet kuuliaiset kansalaiset tuskailevat sen julkisessa keskustelussa jatkuvasti esillä olevan ajatuksen kanssa, että Suomen talouden pyörät pitäisi saada pyörimään kotitalouksien kulutuksen voimalla. Suomessa kotitalouksilla ja niiden ostovoimalla toki onkin merkittävä rooli suotuisan talouskehityksen vauhdittajina, mutta tässä tuskailussa ihmisiltä usein unohtuu, että kuluttaa voi myös palveluita.

Kaikkein kestävintä kuluttamista on lähellä tuotettujen palveluiden ostaminen pienyrittäjiltä. Ei maailman ääristä kuljettamisen ekologista painolastia! Ei aina vain uusien tavaraostosten mukanaan tuomia säilytysongelmia! Ja paikalliset pienyrittäjät perheineen kiittävät jokapäiväisestä leivästään samalla kun koko yhteiskuntamme hyötyy.

Suomalaisten kulutus on onneksi vähitellen suuntautumassa enemmän palveluihin tavaroiden sijaan, ja suomalaiset ovat jo nousseet palveluiden kuluttajina Euroopan keskiarvon tasolle. Hampaat irvessä ja sielu verillä ylläpidetty "Ei tartte auttaa" -asenne on vihdoin murenemassa. Toisaalta kohtaan jatkuvasti myös sen tosiasian, että palveluitani eniten tarvitsevilla ei ole taloudellista mahdollisuutta ostaa niitä. Nopeatahtinen eriarvoistumiskehitys on yhteiskunnassamme sydäntä särkevä tosiasia.

Elokuun Tila, yksi Suomen ensimmäisistä koulutetun ammattijärjestäjän palveluita tarjonneista yrityksistä, merkittiin kaupparekisteriin 16.11.2011. Tänään siitä on tullut kuluneeksi neljä upeiden kokemusten täyteistä vuotta, ja kokemus, jos mikä, on yksi tämän työn tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä. Kiitokset tähänastisesta, matka jatkuu!

Takkivalinnalla on väliä (väriä)

Oheisessa kuvassa on kaikkien aikojen tehokkain keskustelunavaukseni – siis todellakin jopa tehokkaampi kuin valtavat vauvamahani, jotka yleisesti tuntuvat olevan julkista omaisuutta, tai ylisuloiset lapsimalleilta näyttäneet taaperoni aikoinaan. (Koiraa en ole koskaan omistanut.)

Olen nyt käyttänyt huomiota herättävän kirkasta pinkkiä villakangastakkia, ainoaa välikausitakkiani, kaksi kevättä ja kaksi syksyä. En ole toistaiseksi onnistunut kertaakaan näyttäytymään kyseinen takki päälläni siten, etteikö joku aivan ventovieras tuppisuumököttäjäsuomalainen olisi takkiani vuolaasti kehunut.

Kun kerran ihmettelin eräälle asiakkaalleni tätä varsin epäsuomalaista ilmiötä ja totesin, että luulisi niin kirkkaan värin pikemminkin säikäyttävän ihmiset kauemmas kuin houkuttavan juttusille, asiakkaani sanoi: ”Päinvastoin! Ihmiset ajattelevat, että takin käyttäjä on niin vahva luonne, että kestää kyllä kehutkin, ja voimaantuvat samalla myös itse.”

Joka tapauksessa takista on tullut minulle niin tärkeä, että nyt jo mietin, miten sen voisi pelastaa jatkamaan elämäänsä jossakin toisessa muodossa sitten, kun se eräänä päivänä on liian kulahtanut varsinaiseen tehtäväänsä. Ihan korkeatasoisesta helsinkiläistavaratalosta bongaamani takki oli aikoinaan suorastaan hämmentävän halpa eikä siten edusta senkaltaista huippulaatua, että kestäisi aktiivikäyttöä kymmeniä vuosia.

Harmi, että hihansuut kuluvat todennäköisesti ensimmäisinä. Niistä saisi kivat pikku pussukat! Tai miten olisi koristetyyny takin keskiosasta? Takki on jo tähän mennessä kerännyt ilahduttavista kohtaamisista itseensä sellaisen tarinapääoman, että pelkkää tekstiilijätettä siitä tulee vain kuolleen ruumiini yli. Voitte ehkä kuvitella, etten yleensä kiinny esineisiin ihan tällä tavalla.

Kuningaskuluttaja-ohjelma haastoi helmikuun alkupuolella suomalaisia mukaan vaatehaasteeseen eli laskemaan, montako vaatetta kukin meistä omistaa. Mukaan laskettiin myös alusvaatteet, ulkovaatteet, sukat, hanskat ja hatut. Jotkut laskivat kengätkin. Vaatehaaste sulkeutuu 13.4. eli vielä ehdit halutessasi mukaan! Kannattaa kokeilla; kokemus on vähintäänkin kiinnostava.

Minä sain tulokseksi melko rajalliset 122 vaatekappaletta, mutta luku oli silti enemmän kuin oletin. Alle sadalla vaatekappaleella selviäisin hyvin, mutta kaikkia vaatteitani käytän - ehkä noin viidennestä tosin melko harvakseltaan. Kenkiä minulla on peräti 10 paria. Viidellä parilla pärjäisin.

Siinä vaiheessa, kun lähemmäs 10 vuotta sitten lähdin matkalle järjestelmällisestä runsauden rakastajasta kohti vielä järjestelmällisempää minimalistia, hylkäsin ensimmäisenä kenkäfriikkeyden. Sittemmin kenkäni ovat olleet mustia ja mukavia. Ja ennen kaikkea: niitä on ollut vähän.

Seuraavaksi päätin, ettei minun tarvitse yrittää ilmentää persoonaani vaatteiden kautta, koska voin tehdä sen aidommin sanoillani ja teoillani. Vaatteistani lähti saman tien ¾. Sittemmin vähälukuiset vaatteeni ovat olleet, kuten ehkä arvaattekin, mustia ja mukavia. Pinkki villakangastakki on nykyisessä vaatekaapissani todellinen säännön vahvistava poikkeus.

Olen aina ollut tiettyjen kirkkaiden värien suuri ystävä, joten myös vaatekaapistani on vuosien varrella löytynyt paljon kirkasta keltaista, oranssia, pinkkiä, omenanvihreää, violettia ja turkoosia – puhtaina ja kylminä sävyinä. Kirkkaita värejä on joukossa enää vain ripaus, koska olen halunnut jättää vaatteet taustaksi persoonalleni. Asiakaskäynneillä puolestaan asiakkaani ja kohteena oleva tila ovat pääosassa, jolloin ikään kuin häivytän itseni kuvasta pukeutumalla mustaan.

Mietiskelin vaatefilosofiaani eilen ratikkapysäkillä, kun olin menossa asiakaskäynnille. Kevätaurinko paistoi kirkkaasti, mutta ympärilläni näkyi vain mustiin takkeihin sonnustautuneita ihmisiä. Ehkä heidänkin kannattaisi näinä kohtaamisvajeen aikoina valita joskus päällysvaatteensa toisin.