Tiistai-idea varastoimisesta

Joka kevät vilkuilen maaliskuun lopulla vuoronperään kalenteria ja säätiedotuksia: josko perheen talvivaatteet jo voisi viedä kellarikomeroon odottamaan syksyä. Tänä vuonna kevään tulo tuntuu taas ottavan koville, mutta vappuun vedän joka tapauksessa rajan. Sen jälkeen on kerta kaikkiaan pärjättävä kelissä kuin kelissä kerrospukeutumisella ilman talvihynttyitä.

Vielä muutama vuosi sitten minulla oli systeemi, jossa kellarikomeroon säilötyt pienempää kokoa olevat pahviset kotilaatikot oli numeroitu ja laatikoiden sisältö kirjoitettu auki Excel-taulukkoon. Laatikoita oli tuolloin reilut kolmisenkymmentä.

Nyttemmin olen laittanut kiertoon suurimman osan kellarikomerossa aikanaan säilötyistä vaatteista ja tavaroista, ja käytössä olevia laatikoita on enää kymmenkunta. Niistä yhdessä on joulukuusenkoristeita, yhdessä muita joulukoristeita, yhdessä pääsiäiskoristeita ja yhdessä ihan kaikkein ihanimmat vanhat sisustustavarat muistona pitkäaikaisesta unelmastani, vanhasta puutalosta.

Lopuissa laatikoissa onkin kesällä lasten talvivaatteita ja talvella lähinnä lasten hellevaatteita. Koska kellarissa säilytettäviä laatikoita on enää niin vähän, olen luopunut Excelistä. Sen sijaan tulostan nykyisin Dymo-kirjoittimella laatikoiden kylkiin tiedon siitä, koska kyseinen laatikko on tarkoitus ottaa esille seuraavan kerran – siis kuukausi ja vuosiluku.

Koska kaksi nuorempaa lastani ovat vielä siinä kasvuisassa iässä, että joka talvelle ja kesälle on hankittava uudet kamppeet, tavakseni on tullut myydä edellisenä talvena käytössä olleet vaatteet itsepalvelukirppiksellä lokakuun aikana ja edellisenä kesänä käytössä olleet vaatteet huhti-toukokuussa. Turha talvivaatteita on vapun jälkeen yrittää kaupitella.

Sama pätee luistimiin ja luistelukypäriin, mutta ne säilytämme kellarikomerossa isossa kestokassissa laatikoiden sijaan, joten niiden osalta dymotusta ei tarvita.

Laatikoiden sisällön esilleottamisaikataulun mukainen merkitseminen on minusta äärimmäisen toimiva ratkaisu. Kun lokakuun alussa menen hakemaan nyt kellarikomeroon viemiäni talvikamppeita myyntiin, näen yhdellä vilkaisulla, mitkä laatikoista lähtevät mukaani. Aikataulutus, rutiinit ja selkeät merkinnät ovat mahtava yhdistelmä. Suosittelen!

Elokuun Tilan tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään.

Tiistai-idea, lasten piirustukset ja askartelutyöt

Kaltaisessamme monilapsisessa, käsillä tekemistä harrastavassa perheessä kertyy ajan mittaan valtavat määrät piirustuksia ja kaikenlaisia askartelutöitä. Kaikkien niiden säilyttäminen on yksinkertaisesti mahdottomuus.

Silti tunnustan oitis, että yksi oman sukuni kalleimmista aarteista ovat muutamat mummoni kouluaikaiset piirustukset 1920- ja 1930-lukujen vaihteesta. Ne ovat aivan ihania! Mutta korostan vielä: niitä on vain muutama.

Hyödynnä papereiden kääntöpuolet ja mapita

Vuosikaudet erilaisia toimistotöitä tehneenä olen kantanut kotiin kilokaupalla toiselle puolelle tulostettua "roskispaperia" lasten piirustuspaperiksi. Tässä täytyy tietenkin huomioida tietosuojanäkökulma; ihan mitä tahansa informaatiota ei saa piirustusten takaa löytyä. Lapseni piirtävät täysin puhtaille arkeille ainoastaan lahjaksi tai muuten kodin ulkopuolelle menevät työt. Akvarellipaperia meillä toki on ihan kaupasta hankittuna.

Koska piirustusten koko etenkin kierrätettyjä arkkeja käytettäessä on yleensä se tylsä ja luovuutta rajoittava A4, niistä parhaat on helppo mapittaa muovitaskuissa säilytettäviksi. Kun kaksi piirustusta laittaa vastakkain, takapuolella oleva teksti ei haittaa yhtään. Isommat työt voi taitella mappiin mahtuviksi tai valokuvata ja laittaa piirustusmappiin valokuvataskuissa.

Aikajärjestykseen laitetuista piirustuskansioista on helppo ja mukava seurata lasten kuvallisen ilmaisun kehittymistä. On tärkeää, että jokaisella perheen lapsella on oma mappinsa, jonka sisällöstä saa olla ylpeä!

Valokuvaa ja rakenna "työnäytekansio"

Lasten askartelutyöt ovat niin liikuttavia, että niiden pois heittäminen saattaa tuntua suorastaan tuskalliselta. Jossain vaiheessa raja kuitenkin tulee väistämättä vastaan.

Kun vessapaperirullasta, kartongista ja silkkipaperista kieli keskellä suuta ähelletty valkovuokko on ollut näkyvällä paikalla ihailtavana sopivan mittaisen ajan, ota siitä valokuva. Hyvässä valokuvassa kolmiulotteinen ja yleensä melko hauras askartelutyö kestää kauniina vaikka kuinka kauan. Toisin olisi, jos työn sulloisi jonnekin kaapin perälle tai pahvilaatikkoon.

Vaikka valokuvat vievät digitaalisessa muodossa kaikkein vähiten säilytystilaa, tässä tapauksessa kuvat kannattaa kuitenkin ehdottomasti teettää tai tulostaa paperille. Niin lapset itsekin pääsevät ihailemaan omia aikaansaannoksiaan eivätkä vaivalla tehdyt askartelutyöt katoa pois heittämisen myötä lastenkaan näkökulmasta jäljettömiin.

Askartelutöistä voi koota perheen jokaiselle lapselle valokuvakansioon oman "työnäytekansion". Tietenkin kuvat voi laittaa valokuvataskuissa myös jokaisen omaan piirustuskansioon, suunnilleen oikeaan paikkaansa kansion aikajanalla. Jos lapsilla on jokaisella "omat" värinsä (meillä keltainen, oranssi ja pinkki), niitä kannattaa soveltaa myös piirustus- ja työnäytemappien valinnassa.

Mikä on säilyttämisen arvoista?

Mutta mitkä työt sitten ovat säilyttämisen arvoisia? Tätä pitää kysyä lapsilta itseltään, ja ylenmääräiseen tunteiluun taipuvaisten äitienkin on syytä kunnioittaa lasten tahtoa tässä kohden.

Säilöön laitettujen töiden läpikäymisestä vaikka kerran vuodessa jonakin tiettynä päivänä voidaan tehdä koko perheen yhteinen rituaali, esimerkiksi kesäloman alkajaisiksi. Vuosittaisella läpikäyntikierroksella voidaan jutella töistä ja lasten taitojen kehittymisestä sekä poistaa samalla ne tuotokset, jotka eivät saa tekijässään aikaan positiivisia tuntemuksia tai herätä positiivisia muistoja työn tekemisestä.

Näin lapsuusajalta säästettyjen luovien tuotosten määrä pysyy hallittuna samalla kun niiden merkityksellisyys ja niihin liittyvät mukavat muistot vahvistuvat. Millaisen kompaktin aarteen kotoa muuttavat lapset aikanaan tämän myötä saavatkaan mukaansa!

Varsinkin lapsille piirustukset, maalaukset ja askartelutyöt ovat pitkälti väline: luomisprosessi on ollut se tärkein asia. Jos siitä ei ole tekijällä muistikuvaa eikä lopputuotoskaan erityisesti sykähdytä, voi levollisin mielin päästää irti.

Tiistai-idea, lääkekaappi

Elämme jokavuotisten influenssatartuntojen kulta-aikaa, joten nyt on aivan oivallinen väli kurkistaa lääkekaappiin, mikäli tauti ei ole vielä päässyt yllättämään.

Lääkkeisiin, lääkevoiteisiin ja muihin lääkinnällisiin tuotteisiin on merkitty yleensä kuukauden tarkkuudella se, mihin asti ne ovat käyttökelpoisia.


Ota tavaksi, että säilytät kaikki lääkinnälliset tuotteet kotonasi yhdessä paikassa ja käyt joka kuukauden ensimmäisenä päivänä läpi lääkekaappisi sisällön poistaen sieltä mahdolliset päättyneen kuukauden aikana vanhaksi menneet tuotteet.

Kun kaikki lääkkeet ovat yhdessä paikassa ja tarkistuksen tekee kerran kuussa, läpikäynti sujuu todella nopeasti. Lisäksi pysyt hyvin kärryillä siitä, onko jotakin tarpeen hankkia lisää. Tehtävää voi vielä nopeuttaa entisestään säilyttämällä lääkkeet – tai ainakin suurimman osan niistä – kaapissa siten, että niiden käyttöaika on nähtävissä yhdellä silmäyksellä pakkauksia siirtelemättä.

Vanhentuneet lääkkeet ovat vaarallista jätettä

Suomalaiset hävittävät arviolta noin kolmanneksen lääkejätteistä esimerkiksi heittämällä ne sekajätteeseen tai vessanpönttöön, joten Suomen luontoon päätyy edelleen valtavat määrät käyttämättä jääneitä lääkkeitä.

Vanhentuneet tai muusta syystä käyttämättä jääneet lääkkeet ovat kuitenkin vaarallista jätettä, vanhalta nimitykseltään ongelmajätettä, joten ne hävitetään asianmukaisesti apteekkiin palauttamalla. Vanhentuneiden lääkkeiden säilyttäminen kotona on riski erityisesti lapsille ja kotieläimille, mutta myös esimerkiksi näön heikkenemisestä kärsiville ikääntyneille.

Lääkejätteiden rahallinen arvo on jopa kymmeniä miljoonia euroja. Melkoinen määrä rahaa ongelmajätelaitoksella poltettavaksi! Lääkejätteiden vähentämiseen on olemassa monia hyviä konsteja, joista parhaiten omaan tilanteeseen sopivat kannattaa ottaa heti käyttöön. Esimerkiksi lääkkeiden ostaminen sopivissa erissä ja uuden lääkehoidon aloittaminen pienellä kokeilupakkauksella vähentävät lääkejätteen määrää.

Lääkejätteiden ja -pakkausten lajittelu

Varsinainen lääkejäte palautetaan apteekkiin lajiteltuna seuraavasti:

• läpipainoliuskat pussiin ilman pahvipakkausta
• muut tabletit ja kapselit pussiin ilman purkkia
• voiteet ja nestemäiset lääkkeet pussiin omissa tuubeissaan tai pulloissaan ja
• jodia sisältävät lääkkeet omaan pussiinsa.

Apteekkiin voi palauttaa myös ruiskut ja neulat sekä elohopeakuumemittarit, mutta ne on pakattava erikseen, neulat erityisen huolellisesti. Jos lääkkeen annosteluväline tulee myös palauttaa apteekkiin, siitä on maininta pakkauksen ohjeissa.

Jos siinä apteekissa, jossa sinulla on tapana asioida, ei ole lääkejätteelle varattua keräyssäiliötä, lajitellun lääkejätteen voi antaa apteekin henkilökunnalle toimitettavaksi eteenpäin.

Lääkkeiden kartonkipakkaukset lajitellaan kartonkikeräykseen, ohjelehtiset paperinkeräykseen, läpipainopakkaukset sekajätteeseen sekä lasi- ja muovipurkit hygienia- ja turvallisuussyistä niin ikään sekajätteeseen (Huom! ei lasin- tai muovinkeräykseen).

Meidän perheessämme toimii erittäin hyvin systeemi, jossa lääkekaapin sisältö käydään läpi kerran kuussa ja vanhentuneet lääkkeet kerätään eteisen siivouskomerossa olevaan apteekin muovipussiin. Kun muovipussi on täynnä, se viedään apteekin keräyssäiliöön samalla kun apteekissa on muutenkin tarpeen asioida.

Tammikuussa 2016 startanneet Elokuun Tilan tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään.

Tiistai-idea, talviurheiluvälineet

Yle uutisoi 29.12.2015, että vähävaraiset lapsiperheet tinkivät usein ensimmäiseksi lasten harrastuksista ja harrastusvälineistä. Esimerkiksi vähävaraisille lapsiperheille lahjoituksia keräävällä ja edelleen välittävällä Hope ry:llä on näihin aikoihin suurta tarvetta muun muassa käytetyille luistimille ja suksille. Etenkin isompien lasten harrastusvälineistä (koosta 37 ylöspäin) on vuodesta toiseen pulaa.

Kuinka ollakaan, myös lapsille pieniksi jääneet talviurheiluvälineet ovat tavararyhmä, joka tuntuu helposti jäävän pyörimään varastojen pimeisiin nurkkiin. Miten nämä kaksi ilmiötä saataisiin kohtaamaan?

Mitäpä jos lahjoittaisit lapsille pieniksi käyneet talviurheiluvälineet niitä tarvitseville sen sijaan, että myisit ne pikkurahalla nettikirppiksellä tai perinteisellä kirpputorilla? Lahjoituksia ei ole välttämätöntä kierrättää minkään organisaation kautta, vaan akuuttia tarvetta voi hyvinkin löytyä omasta naapurustosta, sukulaisperheistä tai vaikkapa lähimmän alakoulun urheiluvälinevarastosta. Akuutti tarve on tässä se avainsana: parivuotiaalle vesselille ei välttämättä kannata lahjoittaa numeron 35 hokkareita, vaikka kuinka olisi samaa sukua.

Meidän perheessämme pieniksi jääneet luistimet lahjoitettiin tänä vuonna lasten koululle. Antamisen ilo oli moninkertainen verrattuna siihen rahasummaan, jonka aivan hyväkuntoisista luistimista olisi kirpputorilla saanut.

Laitetaanpa tarpeettomat talviurheiluvälineet kiertoon ja tehdään tilaa tärkeämmälle!

Tammikuussa 2016 jakoon lähtevät Elokuun Tilan tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään.

Tiistai-idea, kynttilät

Kynttilöitä on käytetty valaisemiseen jo ammoisista antiikin ajoista lähtien. Keskiajalla kynttilät olivat ylellisyysesineitä, mutta nykyisin niitä kertyy helposti suuriakin määriä kaappeihin ja lipastonlaatikoihin. PartyLite-ilmiö on luku sinänsä.



Kynttilät erilaisine oheistuotteineen ovat suosittuja lahjoja. Monet eivät kuitenkaan voi polttaa kotonaan kynttilöitä lemmikkieläinten takia tai terveydellisistä syistä. Kynttilän palaessa ilmoille leijailee polyaromaattisia hiilivetyjä, esimerkiksi bentseeniä ja tolueenia, pienhiukkasia ja häkää.

Terveyshaitat saattavat helposti vastata passiivista tupakointia, ja noin kymmenen kynttilän polttaminen voi lähennellä jo ruuhkaisten autoteiden hiukkaspitoisuuksia. Tätä taustaa vasten tuntuu vähän jännältä, että Earth Hour -ilmastotapahtumassa ihmisiä kutsutaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle.

Myös kynttilöiden raaka-aineisiin liittyy ekologisesti arveluttavia tekijöitä. Steariinia valmistetaan eläinrasvasta tai palmuöljystä, johon liittyy ekologisten ongelmien lisäksi myös eettisiä ongelmia. Tuikkukynttilöissä käytettyä parafiinia puolestaan syntyy sivutuotteena maaöljyn tislausprosessissa.

Kynttilöiden ekotaakkaa voi vähentää ostamalla niitä kirpputoreilta tai tekemällä niitä itse vanhojen kynttilöiden steariiniparafiinijämistä tai vaikkapa kaatamalla tyhjään sitrushedelmän kuoreen ruokaöljyä. Kotimaiset mehiläisvahakynttilät ovat myös yksi vaihtoehto. Kynttilät kuuluvat kotivaraan, joten jonkun verran niitä olisi joka kodissa syytä olla Suomessakin ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien, sähköjä katkovien myrskyjen varalta.

Tunnustan: kynttilät ovat suurin ekosyntini. Koska olen aistiyliherkkä, luonnonvalo – ja sen puutteessa kynttilänvalo – on minulle kaikkein miellyttävin valaistus kotosalla ollessani. Minulle kynttilät ovat päivittäistä kulutustavaraa. Ostan uusia sitä mukaa, kun edelliset loppuvat.

Moni luova ja käsistään kätevä näkee etenkin joulun alla mukavan maalaisromanttisissa toiveunissa itsensä valamassa kynttilöitä. Niin näin minäkin, kunnes kokeilin vuosien unelmoinnin (ja kynttilänjämien keräämisen) jälkeen muutaman kerran ja totesin, ettei se homma ole minua varten.

Nykyisin kierrätän kynttilänjämät ja haltuuni joutuneet syystä tai toisesta epämieluisat kokonaisetkin kynttilät Materiaalitori kierrättäjille Uusimaa -ryhmäni kautta kädentaitajille jatkokäyttöä varten, uusien kynttilöiden tai sytykeruusujen valmistamiseen. Tuikkukuoret laitan metallinkeräykseen, mutta niistäkin taitavat kädet saavat aikaiseksi vaikka mitä kaunista.

Kohtuus kynttilämääriin ja tilaa tärkeämmälle!

Tammikuussa 2016 jakoon lähtevät Elokuun Tilan tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään.

Tiistai-idea, saapuneet postikortit

Tammikuussa 2016 jakoon lähtevät Elokuun Tilan tiistai-ideat! Tiistai-ideat ovat koulutetun ammattijärjestäjän vinkkejä, jotka helpottavat arkea, kierrättämistä ja kodin raivaamista ja keskittyvät esimerkiksi johonkin tiettyyn tarkasti rajattuun tavararyhmään. Tässä ensimmäinen:

Moni on säästänyt automaattisesti kaikki saamansa joulu-, onnittelu- ja muut kortit asiaa sen kummemmin pohtimatta. Vuosikymmenten aikana vastaanotettuja kortteja kertyy melkoinen määrä, vaikka korttien lähettäminen onkin jatkuvasti vähentynyt. Sääli sinänsä, postikortteja on ihana saada! Ihan toisenlaista kuin digitaalisia viestejä.

Nyt olisi hyvä aika käydä läpi päättyneen joulunajan kortit ja samaan syssyyn kaikki muutkin vuosien saatossa vastaanotetut korttitervehdykset. Ohjenuoraksi voisi ottaa esimerkiksi sen, että säilyttää vain käsin tehdyt ja / tai sellaiset, joissa on jollain tavoin erityisen koskettava viesti kirjoitettuna.

Valokuvakortit voisi laittaa vaikkapa valokuvakansioon muiden kuvien joukkoon – ja miksei muutkin erityisiltä tuntuvat. Jos valokuvat on tapana laittaa aikajärjestyksessä albumiin, silloin myös korttien saamisajankohta muistuu myöhemminkin mieleen.

Jos tietyltä lähettäjältä tulee vuosittain vaikkapa lapsi- tai maisemateemainen valokuvakortti, hauska idea on tehdä korteista vuosien mittaan kronologisesti etenevä pieni kirjanen lahjaksi niiden lähettäjälle. Hänellä ei välttämättä ole itsellään omia kappaleita korteista, tuskin ainakaan kauniisti aikajärjestyksessä albumiin laitettuna.

Pienet lapset katselevat usein mielellään saamiaan kortteja, joten ne voi laittaa heidän ulottuvilleen omaan kansioon tai muistolaatikkoon. Kun katseluinnostus haihtuu, kortit voi käydä lapsen kanssa läpi ja säästää niistä ne, jotka edelleen syystä tai toisesta puhuttelevat lasta. Kukaan tuskin aikuisena kaipailee lapsena saamiaan kortteja – ellei sitten kyseessä ole ollut syystä tai toisesta oikein todella vaikuttava kortti tai tilanne.

Jos läpikäynnin jälkeen kiertoon joutaviksi todettuja kortteja ei halua laittaa vain yksinkertaisesti kartonkikeräykseen, ne voi lahjoittaa askartelumateriaaliksi päiväkodille, alakoululle tai kierrätyskorttien askartelijoille, joita tavoittaa varmasti Facebookiin perustamieni valtakunnallisen ja maakunnallisten Materiaalitori kierrättäjille -ryhmien kautta.

Kortit kiertoon ja tilaa tärkeämmälle!