tiistai 16. helmikuuta 2016

Tiistai-idea, lasten piirustukset ja askartelutyöt

Kaltaisessamme monilapsisessa, käsillä tekemistä harrastavassa perheessä kertyy ajan mittaan valtavat määrät piirustuksia ja kaikenlaisia askartelutöitä. Kaikkien niiden säilyttäminen on yksinkertaisesti mahdottomuus.

Silti tunnustan oitis, että yksi oman sukuni kalleimmista aarteista ovat muutamat mummoni kouluaikaiset piirustukset 1920- ja 1930-lukujen vaihteesta. Ne ovat aivan ihania! Mutta korostan vielä: niitä on vain muutama.

Hyödynnä papereiden kääntöpuolet ja mapita


Vuosikaudet erilaisia toimistotöitä tehneenä olen kantanut kotiin kilokaupalla toiselle puolelle tulostettua "roskispaperia" lasten piirustuspaperiksi. Tässä täytyy tietenkin huomioida tietosuojanäkökulma; ihan mitä tahansa informaatiota ei saa piirustusten takaa löytyä. Lapseni piirtävät täysin puhtaille arkeille ainoastaan lahjaksi tai muuten kodin ulkopuolelle menevät työt. Akvarellipaperia meillä toki on ihan kaupasta hankittuna.

Koska piirustusten koko etenkin kierrätettyjä arkkeja käytettäessä on yleensä se tylsä ja luovuutta rajoittava A4, niistä parhaat on helppo mapittaa muovitaskuissa säilytettäviksi. Kun kaksi piirustusta laittaa vastakkain, takapuolella oleva teksti ei haittaa yhtään. Isommat työt voi taitella mappiin mahtuviksi tai valokuvata ja laittaa piirustusmappiin valokuvataskuissa.

Aikajärjestykseen laitetuista piirustuskansioista on helppo ja mukava seurata lasten kuvallisen ilmaisun kehittymistä. On tärkeää, että jokaisella perheen lapsella on oma mappinsa, jonka sisällöstä saa olla ylpeä!

Valokuvaa ja rakenna "työnäytekansio"


Lasten askartelutyöt ovat niin liikuttavia, että niiden pois heittäminen saattaa tuntua suorastaan tuskalliselta. Jossain vaiheessa raja kuitenkin tulee väistämättä vastaan.

Kun vessapaperirullasta, kartongista ja silkkipaperista kieli keskellä suuta ähelletty valkovuokko on ollut näkyvällä paikalla ihailtavana sopivan mittaisen ajan, ota siitä valokuva. Hyvässä valokuvassa kolmiulotteinen ja yleensä melko hauras askartelutyö kestää kauniina vaikka kuinka kauan. Toisin olisi, jos työn sulloisi jonnekin kaapin perälle tai pahvilaatikkoon.

Vaikka valokuvat vievät digitaalisessa muodossa kaikkein vähiten säilytystilaa, tässä tapauksessa kuvat kannattaa kuitenkin ehdottomasti teettää tai tulostaa paperille. Niin lapset itsekin pääsevät ihailemaan omia aikaansaannoksiaan eivätkä vaivalla tehdyt askartelutyöt katoa pois heittämisen myötä lastenkaan näkökulmasta jäljettömiin.

Askartelutöistä voi koota perheen jokaiselle lapselle valokuvakansioon oman "työnäytekansion". Tietenkin kuvat voi laittaa valokuvataskuissa myös jokaisen omaan piirustuskansioon, suunnilleen oikeaan paikkaansa kansion aikajanalla. Jos lapsilla on jokaisella "omat" värinsä (meillä keltainen, oranssi ja pinkki), niitä kannattaa soveltaa myös piirustus- ja työnäytemappien valinnassa.

Mikä on säilyttämisen arvoista?


Mutta mitkä työt sitten ovat säilyttämisen arvoisia? Tätä pitää kysyä lapsilta itseltään, ja ylenmääräiseen tunteiluun taipuvaisten äitienkin on syytä kunnioittaa lasten tahtoa tässä kohden.

Säilöön laitettujen töiden läpikäymisestä vaikka kerran vuodessa jonakin tiettynä päivänä voidaan tehdä koko perheen yhteinen rituaali, esimerkiksi kesäloman alkajaisiksi. Vuosittaisella läpikäyntikierroksella voidaan jutella töistä ja lasten taitojen kehittymisestä sekä poistaa samalla ne tuotokset, jotka eivät saa tekijässään aikaan positiivisia tuntemuksia tai herätä positiivisia muistoja työn tekemisestä.

Näin lapsuusajalta säästettyjen luovien tuotosten määrä pysyy hallittuna samalla kun niiden merkityksellisyys ja niihin liittyvät mukavat muistot vahvistuvat. Millaisen kompaktin aarteen kotoa muuttavat lapset aikanaan tämän myötä saavatkaan mukaansa!

Varsinkin lapsille piirustukset, maalaukset ja askartelutyöt ovat pitkälti väline: luomisprosessi on ollut se tärkein asia. Jos siitä ei ole tekijällä muistikuvaa eikä lopputuotoskaan erityisesti sykähdytä, voi levollisin mielin päästää irti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti