perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kumpi oli ensin: Kondo vai minä?

Meidän koulutettujen ammattijärjestäjien lukemistoon on viime viikkoina kuulunut 30-vuotiaan japanilaisen Marie Kondon hiljattain suomennettu teos ”KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika”. Kirja ei tarjoile konkreettisia siivousteknisiä ohjeita, vaan usuttaa muuttamaan järjestämistä koskevia ajatusmalleja.

Ilana-kollegani bloggasi lukukokemuksestaan mainiosti. Oli kiva huomata, että kirja herätti meissä kovin samanlaisia ajatuksia, etenkin tavaroiden pois heittämistä ja sen epämääräistä käsittelemistä koskien.



Itseäni huvitti kuitenkin kirjaa lukiessa ennen kaikkea se, että olen jo 3,5 vuotta toteuttanut omassa työssäni useita KonMari-ajatuksia, vaikka kuulin Marie Kondosta vasta pari kuukautta sitten.

Tee järjestämisestä Tapahtuma


kuva: Riia-Maria Kyllönen
Yksi Marie Kondon pääpointeista on se, että järjestämisestä kannattaa pyrkiä tekemään Tapahtuma isolla teellä. Parin viime vuoden aikana meillä täällä Suomessakin sosiaalisen median ansiosta niin muodikkaan yhdestä tavarasta päivässä luopumisen tai vartti kerrallaan munakellon tahdittamana järjestämisen sijaan Kondo kehottaa ottamaan haltuun kokonaisen tavararyhmän (esimerkiksi kirjat tai astiat) kerrallaan.

Elokuun Tilan palveluvalikoimassa on ollut jo pari vuotta tavaralajeihin perustuva palveluvaihtoehto, joissa kunkin tavaralajin läpikäyminen ja karsiminen pyritään tekemään yhdellä rupeamalla. Toki palveluvalikoimaan kuuluu myös vaihtoehto, jossa jokin tietty tila toimii lähtökohtana. Olosuhteiden pakosta on joskus vain edettävä siltä pohjalta, vaikka Marie Kondo sanoisi mitä.

Käy läpi tavaralajeja, älä alueita


Marie Kondo kehottaa järjestämään alueiden sijaan esineitä, jolloin kohteeksi otetaan olohuoneen kirjahyllyn sijaan kaikki asunnossa ja mahdollisissa varastoissa olevat kirjat. Perusteellisen läpikäynnin ja samalla kertaa tapahtuvan KAIKEN kyseiseen tavaralajiin kuuluvan tarpeettoman karsimisen kautta saavutettua tulosta ylläpidetään jatkossa nopealla ja kevyellä yleisilmeen siistimisellä. Tätä ajatusta kannatan lämpimästi: jos, ja yleensä kun, ihmisellä on kotinsa järjestämiselle pelkkää tilojen siisteyttä syvällisempiä ja monitasoisempia syitä, järeät keinot ovat tarpeen.

KonMari-menetelmässä on tärkeää ottaa esimerkiksi kirjat hyllystä lattialle, pyöritellä niitä hetki käsissä ja päättää intuitiivisesti niiden kohtalosta. Minä suosittelen asiakkailleni aina läpikäytävien ja karsittavien tavaroiden poistamista paikaltaan ennen läpikäymisen aloittamista. Siten ne eivät enää tunnu samalla tavalla kuuluvan oleellisella tavalla siihen kohtaan, jossa ne ovat kenties vuosikausia tai vuosikymmeniä olleet, ja niitä voi arvioida vapaammin. Korostan intuitiota ja tavaroiden herättämiä positiivisia fiiliksiä, säilyttämisen esteettisyyttä ja jäljelle jäävien tavaroiden omia paikkoja kuten Marie Kondokin.

Vaatteiden viikkaamistavat ja värien keskinäisen järjestyksen jätän täydellisesti asiakkaideni ja heidän mieltymystensä ratkaistavaksi. Omassa vaatekaapissani värit sen sijaan ovat aina liukuneet vaaleasta tummaan – tosin vasemmalta oikealle, koska säilytän kaikki päällysvaatteeni henkareissa. Pinoamisesta en ole koskaan pitänyt, enkä yleensä suosittele sitä asiakkaillenikaan, koska se on äärimmäisen harvoin käytännöllistä, olipa kyse sitten astioista, kirjoista tai kodintekstiileistä.

Ohjaukseni on ehkä parhaiten kuvailtuna vierelläolevaa ja kädestäpitävää, mutta tavaroiden karsimisessa kehotan samanlaiseen armottomuuteen kuin Marie Kondokin eli laittamaan kiertoon kaikki ne esineet, joita ei oikeasti käytetä. Useimmat meistä eivät esimerkiksi tule mitä suurimmalla todennäköisyydellä koskaan avaamaan suurinta osaa omistamistaan kirjoista ainakaan toistamiseen.

Pidän ajatuksesta, että kiertoon lähteviä tavaroita kiitetään ennen eteenpäin laittamista. Jokaisen tavaran hankkimiselle on aikanaan ollut jokin syy tai tarve, joka on usein vaikeasti ja monen mutkan takaa hahmotettavissa. Tärkeintä on pystyä myöntämään, että tarpeet muuttuvat ja että hutejakin joskus tulee ja opetella päästämään irti. Paras tapa arvostaa tavaroita on kuitenkin käyttää niitä ja huoltaa niitä asianmukaisesti.

Älä päästä läheisiäsi mitätöimään projektiasi


kuva: Riia-Maria Kyllönen
Marie Kondo kertoo kirjassa asiakkaastaan, joka kovasti yritti hankkiutua eroon tarpeettomista tavaroistaan, mutta äiti asettui poikkiteloin.  Niin se minunkin kokemusteni mukaan menee: läheisten ihmisten mielipiteet ja näkemykset hidastavat tarpeettomasta luopumista merkittävästi ja usein estävät sen täysin. Toisinaan vanhemmat voivat jopa katsoa oikeudekseen tuoda keski-ikää lähestyvän lapsensa kotiin vastoin hänen tahtoaan sellaisia esineitä, joita sieltä heidän näkemyksensä mukaan puuttuu.

Tiedän, että osa minunkin ohjauksessani "kiertoon"-kategoriaan laitetuista tavaroista on jäänyt eteisen nurkkaan odottamaan sukulaisen tai ystävättären seuraavaa visiittiä. Se harmittaa minua asiakkaiden puolesta aina, koska jokaisen yksittäisen tavaran kohdalla joskus suurellakin pinnistyksellä tehty päätös tulee saman tien tyhjäksi.

Puolison ja lasten kanssa on käytävä keskustelua kodin yhteisistä tavaroista, mutta hyvää tarkoittavia äitejä, siskoja ja parhaita ystävättäriä ei kannata osallistaa prosessiin. Siinä tulee yleensä tehneeksi itselleen isohkon karhunpalveluksen. Tähän juuri perustuu ammattikuntamme olemassaolo: olemme objektiivisia ja ulkopuolisia ammattilaisia, joille turhake on turhake ilman minkäänlaisia tunnesiteitä. KonMari-twistillä tai ilman. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin aina asiakas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti