Lokakuussa pelataan Minimalismipeliä

Onko 496 mielestäsi paljon? ”No sehän on suhteellista!” toteat nyt ja olet täysin oikeassa. Emännöin lokakuussa yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän alun perin lanseeraamaa Minimalismipeliä, jossa osallistujien tavoitteena on poistaa kotoaan 496 tavaraa kuukauden aikana:

ensimmäisenä pelipäivänä yksi, toisena kaksi ja niin edelleen. Suomalaiskodeissa on sanottu olevan keskimäärin 10 000 tavaraa. Itse uskon, että oikea luku on vielä isompi. Onko 496 siis paljon vai vähän?

Tavaroita karsiessa keskitytään usein määrään: tavara päivässä tai tietty määrä tavaroita tiettyinä päivinä kuukaudessa, kuten Minimalismipelissä. Joillakin on myös tavoitteena jättää jäljelle jokin ennalta päätetty numeerinen määrä vaatteita tai muita tavaroita. Tavaroiden vähentämisessä määrälliset tavoitteet voivat olla eduksi sikäli, että omasta edistymisestään saa niiden avulla konkreettisen kuvan. Mutta lukumäärään perustuvasta mittarista on vaarana muodostua itseisarvo, jonka myötä vähentämisen perimmäinen syy helposti unohtuu.

Ja kuten Katse ostamiseen päin! -tekstissäni taannoin kirjoitin, 17 kiertoon tai jätteeksi lähtevää tavaraa kuukauden 17. päivänä on vain yhdensorttista viherpesua, jos ovesta sisään kannettavan tavaran määrä ei vähene lainkaan. Tavarakaaoksen kesyttämisessä poistojen määrää tärkeämpää erityisesti pitkällä tähtäimellä on sisään tulevan tavaramäärän patoaminen eli huomion suuntaaminen ostokäyttäytymiseen – olivatpa kyseessä sitten uudet tai käytettyinä esimerkiksi kirpputoreilla myytävät tavarat.

Myös pelisääntöjen vuoksi mietin pitkään, haluanko ollenkaan emännöidä Minimalismipeliä, mutta kokemuksen kiinnostavuus vei lopulta voiton.

Kuinka tarkasti Minimalismipelin sääntöjä on noudatettava?

Ammattijärjestäjäkollegani Suomen ammattijärjestäjät ry:stä pyöräyttivät ensimmäisen Minimalismipelin käyntiin kesäkuun 2015 alusta ja sen jälkeen tempauksia on ollut joka kuukausi. Kaikki Minimalismipelejä tähän mennessä emännöineet kollegani ovat saaneet paljon palautetta etenkin pelin säännöistä, jotka on suomennettu suoraan amerikkalaisesta originaalista.

Pyysin kollegoiltani lupaa muokata sääntöjä realistisemmiksi ja enemmän suomalaiseen mentaliteettiin sopiviksi, mutta vastaus oli kielteinen, koska peli ei silloin enää olisi sama, joten säännöt jäivät ennalleen. Tärkeintä leikkimieliseen Minimalismipeliin osallistumisessa on tietenkin tavarapaljouden karsiminen ylipäätään ja siitä nauttimaan opetteleminen. Mutta suomalaiseen luonteenlaatuun liittyy perfektionismi ja pilkuntarkka tunnollisuus, minkä vuoksi olisin halunnut loiventaa sääntöjä hiukan.

Tiedän, että monelle uhkaa nousta osallistumisen tai edes sen kokeilemisen esteeksi se, että tietää jo etukäteen, ettei pysty pelaamaan sääntöjen mukaan. Minun puolestani jokainen osallistuja saa aivan rauhassa soveltaa sääntöjä omaan elämäntilanteeseensa sopiviksi!

Minultakin on jo kyselty muun muassa sitä, voiko peliin säännöistä huolimatta osallistua yksin ja kuinka tiukasti vaatimusta tavaroiden saman päivän aikana ulos talosta saamisesta on noudatettava. Ilman kaveriakin peliin voi toki osallistua – ja FB-tapahtumasivultahan samalla asialla olevia kavereita taatusti löytyy, jos ei muualta. On aivan ymmärrettävää, että erityisesti maaseudulla saman päivän aikana tavarat lähtevät ulos talosta korkeintaan pihalla nököttävään autoon. Minusta tärkeintä on, että ne lähtevien läjään laitetut tosiaan lähtevät kiertoon lokakuun aikana!

Millainen on Minimalismipelissä poistettava tavara?

Ihmisiä on mietityttänyt kovasti myös se, mikä Minimalismipelissä tulkitaan yhdeksi tavaraksi. Periaatteessa jokainen irrallinen ja itsenäinen yksikkö on tavara, oli sitten kyse klemmarista tai kulmasohvasta. Yhden tavaran tulkinta on kiinni jokaisesta osallistujasta itsestään: toiselle yksi tavara voi olla esimerkiksi yksi tilkku ja toiselle kassillinen tilkkuja – aivan oman tilanteen ja ennen kaikkea oman tavoitteen mukaan. Itse olen ajatellut laskea esimerkiksi kenkä- ja korvakoruparit yhdeksi tavaraksi, mutta kassillisessa kenkiä olisi minulle jo kenkäparien määrän verran tavaraa.

Jotkut aiempiin Minimalismipeleihin osallistuneet ovat kertoneet tulkinneensa sääntöjä siten, että "esineellä" tarkoitetaan toimivaa ja ehjää esinettä. Nämä ihmiset ovat hämmentyneet, kun kanssaosallistujilla onkin ollut poistettavien listalla tyhjiä paristoja, lasinkeräykseen meneviä lasipurkkeja, paperinkeräykseen meneviä papereita, hajonneita vaatteita ja vanhentuneita lääkkeitä.

Minusta mikä tahansa tarpeeton kotona pidempään pyöritelty fyysinen kappale kelpaa poistoksi, koska niistä kaikistahan kodin kaaos ajan saatossa muodostuu. Juuri käytössä tyhjentyneitä maito- ja säilyketölkkejä yms. muutenkin heti roskiin menevää poistoiksi ei kuitenkaan lasketa, koska niiden vaikutus kodin tavaramäärään on pidemmällä tähtäimellä +/-0.

Yllättävän monilla koti kuitenkin täyttyy myös ihan roskasta ja etenkin niistä rikkinäisistä, muka korjaamista tai tuunaamista odottavista tavaroista. Minusta on oikein positiivista, jos ihmiset Minimalismipelin myötä tulevat vieneeksi esimerkiksi vanhat paristot ja lääkkeet asianmukaisesti jätteenkeräykseen.

Tässä pelissä kaikki ovat voittajia!

Minimalismipeliin osallistuakseen ei tarvitse tavoitella minimalismia, mutta osallistuminen on kiinnostava matka itseen. On myös vapauttavalla tavalla hauskaa tunnistaa ajatus- ja toimintamalleja, jotka tuntuvat toistuvan melkein kaikilla. Aiempien kuukausien osallistujakommenttien perusteella Minimalismipeli on vienyt osallistujat positiivisessa mielessä mennessään. Myös hiljaisena osallistujana voi olla mukana: omista poistoista ei ole mikään pakko raportoida tapahtumasivulla, vaikka se luo mukavaa vertaishenkeä ja kannustaa tehokkaasti muita osallistujia.

Tavarat, jotka ovat sinulle tarpeettomia, saattavat olla jollekin toiselle tarpeellisia jo tänään. Tässä pelissä kaikki ovat voittajia!

Ostoksia ihanneminälle?

Elokuun lopussa keskustelimme Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä kiinnostavasta tavarakategoriasta "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus". Yksi havahduttavimmista keskustelussa esiin nousseista huomioista oli se, että ihanneminälle haalitaan maailman mittakaavassa aivan tolkuttomasti tavaraa – todennäköisesti suurin osa kaikista tehdyistä hankinnoista.


Ehkä tulisi käytettyä. Ehkä tulisi tehtyä. Ehkä ehtisin. Ehkä oppisin. Moni shoppailee ja säilyttää vain ilmentääkseen sitä ihanneminää, jolla on huomattavasti normaalia enemmän tunteja vuorokaudessa, joka tienaa tuhottomasti, joka matkustelee, leipoo, tuunaa kädenkäänteessä mitä tahansa ihan uudenlaiseksi, kierrättää kaiken oikeaoppisesti ja kaiken tämän päälle vielä viettää laatuaikaa lasten, puolison ja ystävien kanssa. Kun tosielämän tuoksinassa kaikki ei sujukaan ihan noin auvoisasti, ihanneminän varusteet päätyvät ruokkimaan huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta.

Tähtäimessä siintäneiden mielihyvän, itsetunnon kohentumisen ja unohtumattomien hetkien sijaan hankinnat lyövätkin hyllyiltä huudellessaan kipeästi kasvoille: Tuonnekaan ei ole koskaan ollut varaa matkustaa (matkaoppaat). Ennen vain yhden kokonumeron verran liian pienistä vaatteista on tullut kolme kokonumeroa liian pieniä (tavoitevaatteet). Ei ole ollut aikaa ryhtyä suklaakonvehtien tekijäksi (konvehtimuotit ja muut tarvikkeet). Meillä ei koskaan käy ystäväporukoita nauttimassa italialaisen buffet-pöydän antimista (italialaisten keittokirjojen rivistö). Enkä ole tullut askarrelleeksi luonnonmateriaaleista huippuesteettisiä pöytäkoristeita makaronilaatikon kaveriksi (kattaus- ja askartelukirjojen armeija).

Pieniä pettymyksiä yksi toisensa perään. Miksi et yksinkertaisesti irrottaisi niistä ja nauttisi siitä, mihin pystyt elämässäsi oikeasti juuri nyt? Huomenna saatat pystyä vieläkin enempään, mutta myös päinvastainen vaihtoehto on mahdollinen. Tavaroilla rakennettavasta ihanneminästä luopuminen on paitsi itsensä rakastamista, hyväksymistä ja arvostamista, myös tässä hetkessä läsnä olemista. Haaveista ja unelmista saa – ja täytyykin – pitää kiinni, mutta ei niitä tarvitse konkretisoida tavaraksi.

Pidä kiinni vain rakkaudesta, älä velvollisuudentunnosta

Vertaisryhmässä arveltiin, että kotia raivatessa koko ajan kevenevä ja iloisemmaksi muuttuva olotila johtuukin osaltaan juuri siitä, että ihanneminä marssii ulos ovesta samaa tahtia hupenevien tavararöykkiöiden kanssa. Esiin nousi myös capsule wardrobe -käsite, josta on puhuttu itse asiassa jo melkoisen kauan ja joka on KonMari-menetelmän kanssa samoilla linjoilla: kaappiin jätetään vain ne vaatteet, joita aidosti voi sanoa rakastavansa tai jotka vähintäänkin tuovat iloa. Monet vertaisryhmäläisistä ovat kokeneet nämä menetelmät silmiä avaaviksi, toimiviksi ja luopumisen tuskaa helpottaviksi.

Tavaroiden vähentäminen – tai ylipäätään läpikäyminen – on aina matka itseen. Vaatteiden kohdalla se on sitä erityisesti, koska vaatteet ovat ihollamme ja niin läheisesti osa meitä. Vaatteethan ovat tavalla tai toisella persoonamme peili. Joillakin ne heijastelevat enemmän sitä ihanneminää, joillakin enemmän todellista minää.

Kannustan sinua arvostamaan itseäsi, omaa makuasi ja ainutkertaista elämääsi niin paljon, ettet säilytä velvollisuudentunnosta mitään, mikä ei ole todella tarpeellista tai tuota sinulle iloa! Aikanaan syystä tai toisesta tehty, tarpeettomaksi tai virheelliseksi osoittautunut hankinta ei ole itsessään mikään perustelu säilyttämiselle, saati vastentahtoisesti käyttämiselle. Et ole mitään velkaa virheostoksillesi! Mutta toivon, että otat niistä opiksi.

PS. Jos kaipaat buustia tavaroiden läpikäymiseen, emännöin lokakuun ajan Facebookissa Minimalismipeliä, jossa on ideana, että kuukauden ensimmäisenä päivänä kodista poistetaan yksi tavara, toisena kaksi ja niin edelleen. Yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän lanseeraamaan Minimalismipeliin osallistuaksesi sinun ei tarvitse tavoitella minimalismia. Tavarat, jotka ovat sinulle tarpeettomia, saattavat kuitenkin olla jollekin toiselle tarpeellisia jo tänään.

Pidempikestoista vertaistukea tavaratuskailuun puolestaan tarjoaa Kodin raivaajan ABC -ryhmäni, ja ostomotiiveja pääsee yhdessä muiden kanssa tutkailemaan Facebook-tapahtumassani ”Tätä en ostanut lokakuussa 2015”.

Mistä tarpeettomat tavarat tulevat?

”Mistä tätä tavaraa oikein tulee?” huudahtelevat tai huokailevat asiakkaani laatikkoja, kaappeja ja varastoja penkoessaan. Ihmetys kotinurkkiin kinostuneiden tavaroiden alkuperästä jää arjen tuoksinassa usein ohi vilahtavaksi tunteeksi. Tarkempi pohdinta on kuitenkin tarpeen, jos tavarapinot ja tilojen tukkoisuus alkavat ahdistaa – ja etenkin, jos tilanteeseen haluaa pysyvän muutoksen.

No, mistä sitä tavaraa sitten tulee? Tässä merkittävimmät lähteet:

Itse ostamalla

Yleensä suurin osa kodin tarpeettomistakin tavaroista on asukkaiden itsensä sinne joko uusina tai käytettyinä ostamia. On joka kuukausi vaihtuvien pukeutumistrendien ilmentäjiä, ale-huumassa tehtyjä halpishankintoja, palauttamatta jääneitä verkko-ostoshuteja, aina vain uusia sisustusesineitä, nopeasti vanhentunutta tekniikkaa, kummallisia keittiövälineitä, ”ota kolme, maksa yksi” -settejä ja ”kun halvalla sai” -ansoja. Ja sitten on tietenkin kirpputorilöytöjä: kun se oli NIIN kaunis, niin kivasti rustiikki tai ihan samanlainen kuin mulla oli lapsena.

Osa tarpeeseenkin ostetuista tavaroista käy tarpeettomiksi vuosien varrella, elämäntilanteiden muuttuessa. Niistä kannattaa tietoisesti opetella päästämään irti.

Mitä tahansa ostatkin, kysy itseltäsi ennen ostopäätöksen tekemistä vaikkapa nämä kolme kysymystä:

1. Haluanko tosiaan puhdistaa, ylläpitää, huoltaa ja säilyttää tätä?
2. Palaisinko hakemaan tätä vuorokauden päästä, jos nyt jättäisin tämän ostamatta?
3. Kuinka eettisesti tämä on tehty, onko tämän valmistuksessa huomioitu kestävän kehityksen mukaiset arvot?

Jo ensimmäisellä noista kysymyksistä pääsee pitkälle, jos vastaat siihen rehellisesti.

Lahjoina, lahjoituksina ja kaupan kylkiäisinä

Edellä olevia kysymyksiä voi soveltaa myös lahjoina, lahjoituksina ja kaupan kylkiäisinä tarjolla oleviin tavaroihin. Tuliaisena tuotu tai merkkipäivän johdosta annettu lahja on toki kohteliasta ottaa vastaan, mutta et ole millään tavoin velvollinen sitä säilyttämään, ellei se syystä tai toisesta palvele sinua.

On ihmisiä, jotka ostavat tavaroita sukulaisilleen ja tuttavilleen myös ilman mitään erityistä syytä, aidosti hyvää tarkoittaen. Usein kuitenkin sattuu, että vastaanottajiksi aiotut henkilöt eivät ole tavaran tarpeellisuudesta tai vaatteen väristä ja mallista antajan kanssa samaa mieltä. Hyvät tarkoitukset tiivistyvät tavarakasoiksi ostajan omissa nurkissa.

On myös ihmisiä, jotka ovat päätyneet tuttavapiirissään sellaiseen rooliin, että heille lahjoitetaan korulauseiden saattelemana kaikki se, mikä omassa huushollissa on todettu tarpeettomaksi. Jos olet tällainen ihminen, muista ettei sinulla ole mitään velvollisuutta ottaa taakaksesi itsellesi tarpeetonta tavaraa. Ei vaikka olisit kuinka kätevä käsistäsi tai mestari myymään kirpputorilla.

Kylkiäiset! Huonolaatuisia huiveja ja muovisia meikkipussukoita työnnetään milloin minkäkin tuotteen tai painostuksen alla tehdyn lehtitilauksen kylkeen, ja lopulta "onnelliset" "lahjan" saajat päätyvät kaupittelemaan niitä toisilleen itsepalvelukirpputoreilla, tuloksetta. Kaupanpäällisistä kannattaa ainakin koettaa kieltäytyä, mutta valitettavasti kieltäytymistä ei läheskään aina oteta todesta.

Perintönä, kuolinpesän tyhjennyksestä ja parisuhteen päätyttyä

Suurten ikäluokkien jälkeensä jättämät perinnöt ja isokokoiset kuolinpesät johtavat seuraavien parinkymmenen vuoden aikana ennen näkemättömään tavararuljanssiin. Omien vanhempien tai muiden läheisten kuolema on jo sinällään henkisesti raskas kokemus, mutta sitä seuraava tavaravyöry voi syöstä kaipaamaan jääneen oman arjen täysin radaltaan. Apua tavaroiden läpikäymiseen kannattaa pyytää, ajoissa.

Parisuhteen päätyttyä yhteisestä kodista pois muuttaneet jättävät usein mielellään vähemmän tärkeät tavaransa entisen puolison riesaksi. Tähän ei tarvitse suostua. Tavaroiden pois noudolle voi asettaa tiukan aikarajan ja ilmoittaa sen enempää kiihkoilematta, että tavarat lähtevät kierrätykseen, jos niitä ei ole aikarajan umpeutuessa noudettu.

Mieti ennen kuin olet tavaran kanssa kotiovella

Edellä läpikäydyistä lähteistä peräisin olevien tavaroiden lisäksi kodeissa saattaa pyöriä esimerkiksi pois muuttaneiden lapsien tavaroita, palauttamattomia lainatavaroita, kylässä käyneiltä unohtuneita tavaroita, harrastuksiin tai vapaaehtoistyöhön liittyviä muille kuuluvia tavaroita sekä entiseen tai nykyiseen työhön liittyviä kotiin kuulumattomia tavaroita.

Näiden osalta ratkaisu on yleensä se, että tavarat huolehditaan oikeaan osoitteeseensa heti, kun ne ovat kotiovesta sisään ajautuneet, tai niin pian kuin suinkin mahdollista. Myöhemmin se voi olla jo paljon mutkikkaampaa.

Olemme käännekohdassa, jossa tarpeettomista tavaroista eroon pääseminen alkaa olla paitsi henkisesti, myös aivan konkreettisesti vaikeaa. Kaikki paikat pullistelevat roinaa ja natisevat liitoksissaan. Harvoin eroon pääseminen myöskään enää onnistuu ilmaiseksi: vähintäänkin siihen vaaditaan runsaasti kallisarvoisia hetkiä ainutkertaisesta elämästämme, ja useimmiten lankeaa kustannuksia ainakin logistiikasta. Kaatopaikoille dumppaamista suitsitaan EU-säädöksin.

Siivouspäivänä ja nettikirppiksillä kaikki haluavat mieluummin myydä kuin ostaa. Itsepalvelukirppiksillä pöydillä pyörivät kuukaudesta toiseen samat tavarat. Hyväntekeväisyyskirpputorit ja kierrätyskeskukset asettavat tilan ja kysynnän puutteessa rajoituksia esimerkiksi kirjojen vastaanottamiselle. Divarit, joiden liiketoimintaa on tähän asti ollut käytettyjen kirjojen, levyjen ja elokuvien ostaminen ja edelleen myyminen, eivät tänä päivänä ota vastaan ilmaiseksikaan – paitsi ehkä todellisia harvinaisuuksia ja kuluvan kuukauden bestsellereitä.

Päätöksenteko ja itsetuntemus ovat taitolajeja: niitä voi treenata. Opettele tekemään omien todellisten tarpeidesi ja mieltymystesi pohjalta ostamatta- ja vastaanottamattajättämispäätöksiä, ettet löydä itseäsi tarpeettomien tavaroiden kanssa kotioveltasi. Kynnyksen ylittämistä tavaroiden kanssa ennemmin tai myöhemmin seuraavat luopumispäätökset ovat huomattavasti vaikeampia.


PS. Tämä on ”Tätä en ostanut elokuussa 2015” -tapahtuman avauskirjoitus, jota kommentoimalla voit ottaa osaa tapahtumaan. Voit osallistua myös Facebookissa tapahtuman omalla sivulla sekä Twitterissä ja Instagramissa hashtagilla ‪#‎enostanutelokuussa‬.‬

Voit jakaa elokuisia ostamattajättämiskokemuksiasi niin usein kuin haluat: päivittäin, viikoittain tai vain kerran kuussa, valokuvan kera tai ilman. Missä tahansa kanavassa osallistutkin, mukavaa olisi, jos kertoisit postauksissasi lyhyesti esimerkiksi seuraavia asioita:

- Miksi ajattelit ostavasi kyseisen asian?
- Houkuteltiinko sinua ostoksen tekemiseen jollakin erityisellä tavalla?
- Miksi kuitenkin päätit olla ostamatta?
- Miltä sinusta tuntui päätöksen jälkeen?

Katse ostamiseen päin!

Johanna Korhonen pohti 16.7.2015 Helsingin Sanomissa julkaistussa, ajatuksia herättävässä esseessään, voisiko talous perustua esimerkiksi hyötyyn, iloon, vapauteen ja kiitollisuuteen. Pari lausetta kolahti aivan erityisesti koulutettuun ammattijärjestäjään:


"Roinakasojen keskellä eläminen on vanhanaikaista. Yhdysvalloissa decluttering, roinasta eroon hankkiutuminen, on jo käsite."

Käsitteeksi se on kovaa vauhtia muodostumassa Suomessakin. Viime aikoina etenkin Facebookiin on syntynyt monia erilaisia kotinurkkiin kertyneiden tavaroiden karsimiseen keskittyneitä sivuja, ryhmiä ja tapahtumia. Esimerkkejä näistä ovat Tavara päivässä pois -yhteisö, Tavara päivässä -blogi sekä ammattijärjestäjäkollegoideni emännöimät kesä- ja heinäkuun Minimalismipelit.

Torppaa tavaratulva: älä osta tarpeetonta

17 kiertoon tai jätteeksi lähtevää tavaraa kuukauden 17. päivänä on vain yhdensorttista viherpesua, jos ovesta sisään kannettavan tavaran määrä ei vähene lainkaan. Tavarakaaoksen kesyttämisessä poistojen määrää tärkeämpää erityisesti pitkällä tähtäimellä on nimenomaan sisään tulevan tavaramäärän patoaminen eli huomion suuntaaminen ostokäyttäytymiseen – olivatpa kyseessä sitten uudet tai käytettyinä esimerkiksi kirpputoreilla myytävät tavarat.

Monille kassakuitteihin ja tiliotteisiin piirtyvät numerot ovat yksi tapa todentaa omaa olemassaoloa. Usein kuulee jatkuvaa tavaroiden ostelemista myös puolusteltavan sillä, että siten pidetään talouden pyörät pyörimässä ja edistetään työllisyyttä. Kauppatieteiden tohtori Maria Joutsenvirran mielestä työpaikkojen luomiseen ei kuitenkaan tarvita talouskasvua, vaan uutta työtä syntyy vähentämällä turhakkeiden kulutusta, jakamalla palkkatyötä tasaisemmin ja kokeilemalla uudenlaisia työn muotoja.

Ajattelen samoin. Lisäksi kannustan ihmisiä suuntaamaan kuluttamistaan lähipalveluihin tavaroiden sijaan sekä käytettyihin tavaroihin uusien tavaroiden sijaan. Myös jakamistalous on minulle sydämen asia, ja pyrin edistämään sitä omalta osaltani palveluyrittäjyyteni kautta.

Jaa ostamattajättämiskokemuksesi muiden kanssa

Verkossa on valtava määrä suosittuja blogeja, joissa kirjoittajat esittelevät uusimmat hankintansa, usein vieläpä niiden merkkejä sponsoritavaroiden toivossa korostaen. Vastavetona loin Facebookiin jokaiselle vuoden 2015 jäljellä olevalle kokonaiselle kuukaudelle tapahtuman, jossa sinä, minä ja muut ihan tavalliset ihmiset saamme mahdollisuuden päästä parrasvaloihin sen tiimoilta, mitä EMME ole ostaneet.

Voit postailla tapahtumiin ostamattajättämiskokemuksiasi kyseisen kuukauden varrelta niin usein kuin haluat: päivittäin, viikoittain tai vain kerran kuussa, valokuvan kera tai ilman. Lupaan tsempata sinua! Jos et ole Facebookissa, voit osallistua myös Twitterissä tai Instagramissa hashtageilla #enostanutelokuussa, #enostanutsyyskuussa jne. Osallistua voit myös kommentoimalla kuukausitapahtumien avauskirjoituksia täällä Elokuun Tilan ideapankki -blogissa.

Halutessasi voit liittää tapahtumiin vain sinun tietoosi jäävän kirjanpidon siitä, kuinka paljon olet ostamatta jättämisellä kuukauden aikana säästänyt. Tai voit laittaa ostamatta jättämisen myötä säästyneet summat sivuun jotakin sellaista merkityksellistä hankintaa varten, josta olet kauan unelmoinut, mutta johon sinulla ei ole ollut mielestäsi varaa.

Missä tahansa kanavassa osallistutkin, mukavaa olisi, jos kertoisit postauksissasi lyhyesti esimerkiksi seuraavia asioita:

- Miksi ajattelit ostavasi kyseisen asian?
- Houkuteltiinko sinua ostoksen tekemiseen jollakin erityisellä tavalla?
- Miksi kuitenkin päätit olla ostamatta?
- Miltä sinusta tuntui päätöksen jälkeen?

Tule tutkimusmatkalle omaan kulutuskäyttäytymiseesi!

On kiinnostavaa, opettavaista ja rohkaisevaa lukea muiden kokemuksia, mutta ennen kaikkea luomani kuukausitapahtumat ovat itsetuntemusta lisääviä pieniä tutkimusmatkoja meidän jokaisen omaan arkiseen kulutuskäyttäytymiseen ja arvoihin. Kokemusten kirjaaminen selkiyttää ja jäsentää havaintoja. Se tarjoaa siten aivan erilaisen pohjan ostokäyttäytymisen muutoksille kuin arjessa ohi vilahtavat tunteet ja ajatukset.

Aloitapa siis syksy elokuun tapahtumalla 1.8.2015! Kerätään viileän kesän rehevät antimet talteen talven varalle ja jätetään tarpeettomat tavarat kauppoihin. Näin vältymme poistopähkäilyiltä; tavaroista eroon pääseminen ei aina ole ihan yksinkertainen juttu.

PS. Valtakunnallista Älä osta mitään -päivää vietetään jälleen 27.11.2015.