Tavaralajikohtaiset ammattijärjestäjän palvelut

Elokuun Tilan palveluihin kuuluvat myös kotitalousasiakkaille tarkoitetut tavaralajikohtaiset palvelut eli inventaariot, joiden kesto on 3–6 tuntia ja hinta sen mukaisesti 195–345 euroa.

Palvelun kesto arvioidaan etukäteen ilmaisessa 20 minuutin puhelinkonsultaatiossa ja mahdollisen sähköpostitse toimitettavan valokuvamateriaalin perusteella.

Läpikäynnin kohteena voivat olla esimerkiksi askartelu- ja käsityötarvikkeet, astiat ja keittiövälineet, kirjat, kodintekstiilit, paperit, sisustusesineet, urheiluvälineet, työkalut, vaatteet tai paperiset / sähköiset valokuvat.

Monipuolinen ja monikäyttöinen palvelukokonaisuus

Tavarainventaariossa käydään asiakkaan kanssa yhdessä läpi pelkästään kyseinen tavaralaji miettien samalla sekä toiminnallisuuden että esteettisyyden kannalta, mikä on säilyttämisen arvoista ja mikä joutaisi tarpeettomana kiertoon.

Kerron objektiivisen ammattilaisen näkemykseni siitä, mikä olisi säilytettäville tavaroille looginen ja mahdollisimman helppokäyttöinen säilytystapa ja / tai mahdollisimman esteettinen ja toimiva esillepano. Näiden toteutus kuitenkin jää inventaarioissa asiakkaan itsensä tehtäväksi.

Tarpeettomiksi todettujen tavaroiden kierrätys suunnitellaan asiakkaan toivomalla tavalla ja mahdollisuuksien mukaan myös toteutetaan saman tien. Jos asiakas haluaa laittaa tarpeettomiksi todettuja tavaroita myyntiin vaikkapa jollekin nettikirpputorille, tavarat voidaan valokuvata inventaarion aikana. Inventaarion yhteydessä voidaan myös laatia työn alla olevasta tavaralajista kirjallinen ja valokuvin varustettu lista esimerkiksi kotivakuutuskäyttöön.

Huonekalujen, taulujen ja sisustusesineiden osalta palveluun kuuluu sisustuksen väri- ja tyylikonsultointi. Samalla kartoitetaan, tarvitsevatko säilytettäviksi tarkoitetut huonekalut kunnostusta tai tuunausta sekä missä ja miten sellainen mahdollisesti toteutettaisiin. Säilytyskalusteiden sisältöä ei tässä yhteydessä käydä läpi.

Väri- ja tyylikonsultointi kuuluu palveluun myös kodintekstiilien ja vaatteiden osalta. Paperi-inventaariossa puolestaan tietosuojaroskat tuhotaan saman tien asiakirjasilppurilla tai etsitään niille paikka, johon asiakas toimittaa ne myöhemmin tuhottaviksi (suuret määrät).

Kuukauden kysymys -arvonnat syksyllä 2015

Kyselin elo-joulukuussa 2015 Elokuun Tilan verkkosivuilla non-stoppina pyörineessä Kuukauden kysymys -arvonnassa, missä kodin eri tavaralajeista ihmisillä on eniten järjestettävää ja / tai karsittavaa. Kerran kuukaudessa arpomani voittaja sai minut avukseen kolmeksi tunniksi juuri siihen tavaralaji-inventaarioon, joka hänen kodissaan oli eniten tarpeen.

Kyselyn tavararyhmät olivat

• askartelu- ja käsityötarvikkeet
• astiat ja keittiövälineet
• huonekalut, taulut ja sisustusesineet
• kirjat
• kodintekstiilit
• paperit
• työkalut
• urheiluvälineet
• vaatteet, kengät ja laukut
• valokuvat (paperiset tai sähköiset) ja
• jokin muu tavaralaji.

Joulukuun osallistujien vastaukset jakaantuivat tasan kahtia papereiden ja kodintekstiilien kesken. Saattaapa tosiaankin olla, että monissa kodeissa on joulun ja vuodenvaihteen alla pohdittu nimenomaan näihin tavararyhmiin liittyvää problematiikkaa.

Kun tarkastelin vastauksia koko viiden kuukauden ajalta, ehdottomaksi ykkösselätettäväksi nousivat vaatteet, kengät ja laukut. Kakkossijalle tulivat paperit ja kolmossijalle askartelu- ja käsityötarvikkeet. Työkalut ja urheiluvälineet eivät kuuluneet yhdenkään vastaajan pahimpiin ongelmakohtiin. Muut tavararyhmät saivat tasaisesti ääniä.

Joulukuun Kuukauden kysymys oli tällä erää lajissaan viimeinen, ja arvonta on suoritettu. Lämpimät kiitokset kaikille viiden kuukauden aikana arvontaan osallistuneille!

Ulos kaapista -viikkohaaste: kylpy- ja käsipyyhkeet

Mökkeilykausi on aluillaan ja suomalaisten suosimat saunapäivät ovat jälleen käsillä, joten otetaanpa viikkohaasteen aiheeksi pyyhkeet. Pyyhkeet ovat yksi niistä kodin tavaralajeista, joiden määrää ihmiset minulle useimmin hämmästelevät.

Kylpypyyhkeiden määrään pätee sama nyrkkisääntö kuin lakanoihin ja tyynyliinoihin: kaksi kappaletta jokaista kotonasi olevaa vuodepaikkaa varten riittää. Tällöin tulee mahdollisesti joskus tarvittava vierasvarakin huomioitua.

Kylpypyyhkeitä useammin puhtaisiin vaihdettavia käsipyyhkeitä kannattaa olla kaapissa kolme tai neljä jokaista aktiivikäytössä olevaa ripustuskoukkua kohden (wc, kylpyhuone, keittiö ja mahdolliset muut tilat).

Hanki vain tarpeeseen, aikaa ja kulutusta kestävää laatua

Pyyhkeitä hankkiessa laadukkaisiin luonnonkuituihin satsaaminen kannattaa. Laatupyyhkeet säilyttävät muotonsa ja kuivausominaisuutensa toistuvista pesuista huolimatta. Lakanoiden tapaan pyyhkeetkin kannattaa hygieniasyistä pestä aina 60 asteessa.

Jos tapanasi on hurahtaa aina vain uusiin tarjouspyyhkeisiin, koska "vaihtelu virkistää niin kivasti" ja ”pyyhkeitähän nyt aina tarvitsee”, ota tiukka linja: päätä, että kaapeistasi saa löytyä ainoastaan välttämätön määrä vain tiettyä väriä olevia yksivärisiä pyyhkeitä. Valitse oma värisi ja pitäydy sitten visusti siinä. (Eri perheenjäsenille kuuluville ja/tai eri tiloihin sijoitettaville pyyhkeille voi toki valita omat värinsä.) Niukkuuden maksimointiin jää koukkuun!

Hyvää tarkoittaville äideille, anopeille ja muille pyyhkeiden antajille voit sanoa kohteliaasti, mutta napakasti, että ottaisit mieluummin vastaan lahjakortteja tai vaikkapa lastenhoitoapua.

Omassa kodissamme olen todennut beigen ja harmaan parhaiksi yleispyyheväreiksi, koska lika ja värjäytymät eivät näy niissä yhtä helposti kuin valkoisessa ja koska ne sattuvat sopimaan kotimme pintamateriaalien väriskaalaan. Neutraalit, oman maun mukaiset värit eivät myöskään aiheuta yhtä helposti kyllästymisen tunnetta kuin kirkas riemunkirjavuus.

Perheemme lapsilla on kullakin oma tunnusvärinsä, jota on käytetty myös pyyhkeissä, joten he ovat tunnistaneet jo pienestä pitäen oman pyyhkeensä. Tämä auttaa osaltaan taistelussa päiväkodeissa ja kouluissa jyllääviä pöpöjä vastaan.

Mitä tehdä ylimääräisille?

Tarpeettomat pyyhkeet voi esimerkiksi

• myydä itse tai antaa myytäväksi kirpputorilla
• lahjoittaa ensi- ja turvakodille, asunnottomien asuntolaan, vastaanottokeskukseen, kampaamoon, eläinsuojeluyhdistykselle, hevostallille tai vaikka autokorjaamoon
• jatkojalostaa siivous-, kengänkiillotus- tai autonpesuräteiksi, pesulapuiksi tai kestovaipoiksi
• leikata matonkuteeksi: collegekuteen kanssa vuorotellen tulee pehmeä ja eloisa pinta

Haaste: käy läpi, laske, päätä tarpeellinen määrä ja kierrätä loput

Ajatuksena Ulos kaapista -viikkohaasteissa on, että käymme viikoittain yhdessä läpi jonkun tietyn kodin tavaratyypin tai -ryhmän, laskemme kappalemäärän, päätämme millainen määrä on itsellemme / perheellemme tarpeeksi ja mietimme erilaisia lahjoittamiskohteita ylimääräisille kappaleille.

Voit tehdä tuon kaiken myös täysin itseksesi, mutta olisin iloinen, jos uskaltautuisit "ulos kaapista" ja kertoisit täällä havaintojasi viikkohaasteeseen liittyen. Tänä viikonloppuna ja tulevalla viikolla haastan sinut käymään läpi kylpy- ja käsipyyhkeet!

Ulos kaapista -viikkohaaste: pöytäliinat

Kevään juhlasesonki on juuri alkanut. Monien mielestä ainoastaan hieno pöytäliina antaa kattaukselle tarpeeksi arvokkaan pohjan. Minun mielestäni kaikki kodin pöytäpinnat kannattaa valita siten, ettei niitä tarvitse peitellä. Siten, että ne suorastaan vaativat tulla esitellyiksi!

Lapsiperheessä elämä on huomattavasti helpompaa, jos pöytäliinoja ei ole. Ei tarvitse jatkuvasti olla kieltämässä ja vahtimassa liinoissa roikkumista, ja ruokapöydälle kaatunut maito on helppo pyyhkäistä pois liinattomalta pinnalta. Ei stressiä liinoihin vääjäämättä ilmestyvistä tahroista.

Olen huomannut, että erityisesti 1940-luvulla syntyneen ikäluokan omistamissa kodin tekstiileissä suurin epäsuhta kappalemäärän ja käytön välillä on yleensä juuri pöytäliinoissa. Pöytäliinoja hankitaan, jotta saataisiin väriä ja vaihtelua sisustukseen; ne ovat monesti suhteellisen edullisia ja helppoja ostaa. Ja lisäksi on sitten vinot pinot niitä perintöpöytäliinoja, joista osa onkin todellisia aarteita.

Mummojen aarteille uusi elämä

Mummojen ja isotätien taidolla virkkaamista pitsiliinoista voi koostaa yhteen ompelemalla ihania kasseja, päiväpeittoja, verhoja ja vaikka mitä. Pitsiliinoilla voi tuunata romanttisiksi vaikkapa yksiväriset koristetyynyt, jotka ovat alkaneet kyllästyttää.

Myös käsin kudottujen pellavaliinojen arvolle sopivassa jatkojalostuksessa kannattaa käyttää mielikuvitusta. Kokonaan näistä aarteista ei ainakaan hetken mielijohteesta kannata luopua, koska ne ovat euromääräisestikin arvokasta ja ilmeisen katoavaa kansanperinnettä.

Ompelutaitoisten on helppo kierrättää kankaiset pöytäliinat: niistä voi tehdä vaikkapa pikkutyttöjen mekkoja, esiliinoja, patalappuja ja -kintaita, kasseja, kukkaroita ja erilaisia tilkkutöitä. Puuvillaisista isommista pöytäliinoista tulee hyvää matonkudetta.

Haaste: käy läpi, laske, päätä tarpeellinen määrä ja kierrätä loput

Ajatuksena Ulos kaapista -viikkohaasteissa on, että käymme viikoittain yhdessä läpi jonkun tietyn kodin tavaratyypin tai -ryhmän, laskemme kappalemäärän, päätämme millainen määrä on itsellemme / perheellemme tarpeeksi ja mietimme erilaisia lahjoittamiskohteita ylimääräisille kappaleille.

Voit tehdä tuon kaiken myös täysin itseksesi, mutta olisin iloinen, jos uskaltautuisit "ulos kaapista" ja kertoisit täällä havaintojasi viikkohaasteeseen liittyen. Tänä viikonloppuna ja tulevalla viikolla haastan sinut käymään läpi kotoasi löytyvät pöytäliinat! Myös kaitaliinat, pienet pitsiliinat ja tabletit sisältyvät haasteeseen.

Ulos kaapista -viikkohaaste: keittiön tekstiilit

Keittiötekstiileitä hankkiessa laadukkaisiin luonnonkuituihin satsaaminen kannattaa. Pellava ja lujakutoinen puuvilla säilyttävät muotonsa ja kuivausominaisuutensa toistuvista pesuista huolimatta. Kappalemäärät kannattaa pitää maltillisina. Syytä on myös miettiä tarkoin, mille oikeasti on tarvetta. Leipäkoreihin laitettavat pikkuliinat–samoin kuin itse asiassa ne leipäkoritkin–ovat melko turhaa kaappien täytettä.

Keittiöpyyhkeet

Yllättävän monet täyttävät makuuhuoneen liinavaatekaappeja keittiöpyyhkeillä. On kuitenkin kaikin puolin kätevintä säilyttää astiapyyhkeet–kuten muutkin tavarat–siellä, missä niitä käytetään.

Ainakaan astianpesukoneella varustettuun kotitalouteen ei tarvita isompaa määrää keittiöpyyhkeitä kuin niitä mahtuu sievästi taiteltuina yhteen pinoon yhdelle astiankuivauskaapin hyllylle. Enemmälle ei ole tarvetta, vaikka samoja pyyhkeitä käytettäisiin myös leivinliinoina, kuten meillä.

Meidän keittiössämme yhteen ja samaan kuivauskaapin hyllyn reunassa olevaan pinoon mahtuvat itse asiassa odottamaan käyttövuoroaan sekä astiapyyhkeet että keittiössä käytettävät froteiset, pienikokoiset käsipyyhkeet.

Patalaput ja patakintaat

Patalappujen ja -kintaiden säilytyspaikaksi kannattaa ottaa esimerkiksi hellan vieressä olevan vetolaatikon kulma, jolloin piristyksen tuominen keittiön sisustukseen ei voi toimia edes tekosyynä uusien hankkimiselle.

Käyttötarkoitukseensa liiankin sieviä, pieniä ja ohuita patalappuja kerääntyy helposti tiskipöydän nurkkaan tai vetolaatikkoon. Myös patakintaita, jotka ovat liian isoja ja liian paksuja ollakseen käytettäviä, jää usein keittiöön pyörimään.

Patalaput ja -kintaat jos mitkä ovat melko puhtaasti tarve-esineitä. Jos käytettävyys ei ole kohdillaan, säilyttämiselle ei ole mitään perusteita–ellet sitten tee mummon aikoinaan kansakoulussa taidokkaasti virkkaamasta pikkuruisesta patalapusta sisustustaulua keittiösi seinälle.

Todennäköisesti olet joko patalappu- tai patakinnastyyppiä etkä ikinä käytä sitä toista lajia, josta voitkin saman tien hankkiutua kokonaan eroon. Itse en koskaan käytä patakintaita, mutta jos sinä käytät, pari kappaletta riittää kyllä. Patalappuja saattaa tarvita neljäkin kappaletta; joskus joku isompi uuniastia on niin kuuma, että sen joutuu ottamaan uunista kaksin käsin tuplaeristyksellä varustautuneena.

Pyykkäysvaraa patalappuihin tai -kintaisiin ei tarvita. Ne voi pestä jossakin sellaisessa välissä, kun uuni ei ole käytössä. Ja ainahan hätätilassa voi käyttää astiapyyhkeitä korvikkeena.

Esiliinat

Esiliinaa tulee käytettyä kokatessa ihan liian harvoin–yleensä korkeintaan silloin, kun tekee juhlavaatteissa viime hetken valmisteluja ennen illallisvieraiden saapumista. Keittiöstä olisi kuitenkin hyvä löytyä yksi niin naisille kuin miehillekin sopiva esiliina jokaista siellä yhtä aikaa ruokaa laittavaa kohden. Ja pikkuleipureilla olisi tietenkin hyvä olla omansa.

Paras säilytyspaikka esiliinoille on tietenkin keittiössä ja sellaisessa kohdassa, josta ne ovat helposti otettavissa käyttöön tarvittaessa. Meillä esiliinoja säilytetään patalappujen tapaan hellan vasemmalla puolella olevaan vetolaatikkoon taiteltuina.

Haaste: käy läpi, laske, päätä tarpeellinen määrä ja kierrätä loput

Ajatuksena Ulos kaapista -viikkohaasteissa on, että käymme viikoittain yhdessä läpi jonkun tietyn kodin tavaratyypin tai -ryhmän, laskemme kappalemäärän, päätämme millainen määrä on itsellemme / perheellemme tarpeeksi ja mietimme erilaisia lahjoittamiskohteita ylimääräisille kappaleille.

Voit tehdä tuon kaiken myös täysin itseksesi, mutta olisin iloinen, jos uskaltautuisit "ulos kaapista" ja kertoisit täällä havaintojasi viikkohaasteeseen liittyen. Tänä viikonloppuna ja tulevalla viikolla haastan sinut käymään läpi keittiöpuuhiin liittyvät tekstiilit!

Ulos kaapista -viikkohaaste: verhot

Tavaratalot ja sisustusliikkeet pursuilevat juhlapyhien aikaan kirjavan kuviollisia sesonkiverhoja, ja monille onkin muodostunut perinteeksi vaihtaa verhot pääsiäiseksi tai jouluksi. Minusta verhoja kannattaa kuitenkin ajatella pikemminkin juhlasesonkien taustana kuin niiden varsinaisena ilmentäjänä.

Kannattaa makustella ajatusta siitä, että pääsiäisverhot voivat olla myös vaikkapa valkoisten ja keltaisten yksiväristen verhojen yhdistelmä. Tai mustien ja keltaisten kuten meidän olohuoneessamme. Tällöin verhot ovat huomattavasti monikäyttöisempiä ja yhdisteltävissä eri tavoin ympäri vuoden.

Ylipäätään kaikkiin kodintuotteisiin, joihin on lisätty etuliitteeksi jokin juhlapyhä, on paikallaan suhtautua suurella epäluulolla–suurin osa kaikesta siitä on turhaa kaapintäytettä vähintään 350 päivää vuodessa.

Verhojen perustehtävä on suojaaminen

Verhoilla haetaan usein vaihtelua ja piristystä kodin sisustukseen. Niiden varsinainen perustehtävä on kuitenkin kodin yksityisyyden suojaaminen sekä liialliselta valolta ja kuumuudelta suojautuminen.

Suojaamista varten ikkunoihin kannattaa asentaa laadukkaat ja väriltään mahdollisimman neutraalit sälekaihtimet, rullaverhot tai laskosverhot. Tällöin suojaamisfunktio tulee täytetyksi ilman tarvetta erilliselle säilytystilalle. Ikkunoiden koko ja rakenne yhdistettyinä henkilökohtaisiin mieltymyksiin sanelevat tämän valinnan, ja ripustettaville verhoille jää tehtäväksi tuoda kotiin toivotunlaista tunnelmaa.

Ikkunoiden suuri koko ja valon runsaus ovat itselleni tärkeimpiä asunnon valintaan vaikuttavia tekijöitä. En ole millään muotoa verhoihminen, ja kammoksun kaikenlaisia pölynkerääjiä, joten suosin mahdollisimman yksinkertaisia ja läpikuultavia verhoratkaisuja.

En juuri koskaan laita verhoja ikkunan eteen, vaikka kotonamme on useimmissa ikkunoissa myös bambukaihtimet. Luonnonsävyisten bambukaihdinten lisäksi pidän mahdollisimman kapeista pellavaisista paneeliverhoista sekä ilmavasta voilésta ja organzasta. Noissa kaikissa on myös silmin nähtävä materiaalin tuntu, mikä on minulle tärkeää.

Meillä kaikki verhot ovat yksivärisiä, jotkut niistä hillitysti luontoaiheisesti kirjailtuja. Mustien, harmaiden, luonnonvalkoisten ja valkoisten pellavapaneeliverhojen ohella suosikkini ovat kirkkaankeltaiset voilé-verhot. Kun niillä kehystää ikkunat, sateisen harmaanakin päivänä näyttää siltä kuin aurinko paistaisi.

Vuodenkierron mukainen siirtymäriitti

Vuodenaikojen vaihtelu kuuluu suomalaisen elinympäristön ehdottomiin plussapuoliin. Tätä taustaa vasten voi ottaa ohjenuoraksi, että kodin verhojen tarve on ehdottomassa maksimissaan neljät verhot tai neljä verhoyhdistelmää somistettavaa ikkunaa kohden. Kukaan tuskin tulee vaihtaneeksi verhoja useammin kuin kolmen kuukauden välein, vaikka verhovarasto olisi kuinka valtava. Ja nämä verhot palvelevat siis vuodesta toiseen, aina omalla vuorollaan.

Verhojen vaihtamisesta voi tehdä eräänlaisen siirtymäriitin vuodenaikojen välille: tammikuussa juhlitaan uutta vuotta, maalis-huhtikuun vaihteessa talven selättämistä, juhannuksena suloista suvea ja lokakuun alussa kääriydytään kodin lämpöiseen tunnelmaan talven kolkutellessa ovella.

Meidän kotimme keskipisteenä toimivan olohuoneen verhojen väriskaala vaihtui vielä pari vuotta sitten neljästi vuodessa, vuodenaikojen ja niiden valon sävyn mukana. Nykyisin minulla on käytössä kaikissa huoneissa omat sävyt vain kesä- ja talvikaudelle. Meillä jokaisen huoneen verhoasetelmaa vaalennetaan maalis-huhtikuussa poistamalla yksi sivuverhopari ja tummennetaan syyskuun lopulla laittamalla se takaisin.

Kun kaapissa oleville ajattomille ja oman maun mukaisille verhoille on olemassa selkeä merkitys ja "käyttöaikataulu”, joukkoon ei kovin helposti uiskentele tarpeettomia uusia tulokkaita edes alennusmyynneistä.

Toki yksikin verhosetti kullekin ikkunalle riittää, jos se on huolella valittu eli ajaton, oman maun mukainen ja laadukas. Monet eivät käytä verhoja lainkaan.

Mitä tehdä ylimääräisille verhoille?

Monet käsityöyrittäjät käyttävät erityisesti luonnonkuituisia vanhoja verhoja tuotannossaan. Menneiden vuosikymmenten verhoja ja pöytäliinoja voi toimittaa vaikkapa helsinkiläiselle Susanna Toivaselle, joka muuttaa Loru-tuotemerkkinsä puitteissa retroprinttipuuvillakankaat suloisiksi pienten tyttöjen essumekoiksi. Myös Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Plan B -uusiomallistossa hyödynnetään luonnonkuituisia verhoja ja pöytäliinoja.

Ompelutaitoisten on helppo itsekin kierrättää vanhat verhot: niistä voi tehdä vaikkapa kasseja ja erilaisia tilkkutöitä. Puuvillaisista verhoista on helppo leikata erinomaista matonkudetta.

Hyväkuntoiset ylimääräiset verhot voi lahjoittaa vaikkapa Hope ry:lle, ensi- ja turvakoteihin, asunnottomien asuntoloihin tai vastaanottokeskuksiin. Myös päiväkodit, koulut ja vanhusten palvelutalot saattaisivat mielellään ottaa vastaan piristystä tiloihinsa. Kaikilta näiltä kannattaa kuitenkin varmistaa etukäteen, että ottavat kyseisenlaisia lahjoituksia vastaan.

Haaste: käy läpi, laske, päätä tarpeellinen määrä ja kierrätä loput

Ajatuksena Ulos kaapista -viikkohaasteissa on, että käymme viikoittain yhdessä läpi jonkun tietyn kodin tavaratyypin tai -ryhmän, laskemme kappalemäärän, päätämme millainen määrä on itsellemme / perheellemme tarpeeksi ja mietimme erilaisia lahjoittamiskohteita ylimääräisille kappaleille.

Voit tehdä tuon kaiken myös täysin itseksesi, mutta olisin iloinen, jos uskaltautuisit "ulos kaapista" ja kertoisit täällä havaintojasi viikkohaasteeseen liittyen. Tänä viikonloppuna ja tulevalla viikolla haastan sinut käymään läpi kotoasi löytyvät verhot!

Ulos kaapista -viikkohaaste: lakanat ja tyynyliinat

Ensimmäisen ”Ulos kaapista” -viikkohaasteen kohteena olivat tyynyt ja peitot. Sille luontevaa jatkumoa ovat tietenkin lakanat ja tyynyliinat, joten mietitäänpä niitä nyt hetki.

Lakanat ovat yksi niistä kodin tavaralajeista, joiden määrää ihmiset minulle useimmin hämmästelevät. Todella monissa kodeissa lakanavarasto on paisunut vuosien mittaan ulos sille alun perin varatusta tilasta, ja kaappien perukoilta löytyy avaamattomia lakanapakkauksia vuosienkin takaa.

Usein avaamatta jääneet lakanapakkaukset ovat lahjaksi saatuja ja sisällöltään sellaisia, ettei niiden kuosi ole oikein koskaan miellyttänyt omaa silmää. Mutta on joukossa monesti ihan omiakin alennusmyyntihankintoja. Kun niin halvalla sai ja kun lakanoitahan nyt aina tarvitsee.

Kaksi per vuodepaikkahan riittää!

Oletko tullut ajatelleeksi, että todellisuudessa et tarvitse kuin enintään kaksi aluslakanaa, kaksi pussilakanaa ja kaksi tyynyliinaa jokaista kotonasi olevaa vuodepaikkaa varten? Yhdetkin kappaleet riittävät, jos käytät kuivausrumpua ja pyykinpesukiertosi on yhtä nopea kuin esimerkiksi meidän kuusihenkisessä uusperheessämme.

Meillä ei perheen koosta huolimatta ole likapyykille varattua kokonaista komeroa, vaan ainoastaan yksi rottinkinen, kylpyhuoneen lattialla nököttävä pyykkikori, joka on koko ajan niin tyhjä kuin vain suinkin lapsiperheessä on mahdollista veden ja sähkön kerskakulutusta välttäen.

Hanki vain tarpeeseen, aikaa ja kulutusta kestävää laatua

Kun hankit laadukkaita puuvillaisia tai pellavaisia lakanoita ja tyynyliinoja, ne kestävät pitkään kauniina toistuvista pesuista huolimatta. Hygieniasyistä vuodetekstiilit on syytä pestä vähintään 60 asteessa, mutta laadukkaat luonnonkuidut eivät moisesta pahastu. Kannattaa kiinnittää huomiota myös lakanoiden kuoseihin: toiset kestävät huomattavasti paremmin aikaa kuin toiset.

Jos tapanasi on hurahtaa aina vain uusiin tarjouslakanakuoseihin, koska "vaihtelu virkistää niin kivasti", ota tiukka linja: päätä, että kaapeistasi saa löytyä ainoastaan välttämätön määrä vain tiettyä väriä olevia yksivärisiä vuodetekstiilejä. Valitse oma värisi ja pitäydy sitten visusti siinä. Niukkuuden maksimointiin jää koukkuun! Hyvää tarkoittaville äideille, anopeille ja muille vuodetekstiilien antajille voit sanoa kohteliaasti–mutta napakasti–että ottaisit mieluummin vastaan lahjakortteja tai vaikkapa lastenhoitoapua.

Itse valitsin aikanaan vuodetekstiilien väriksi yksivärisen valkoisen, koska se ei haalistu pesuissa, koska siten löytyy aina eheä kokonaisuus jokaiseen vuoteeseen ja koska mummojeni käsin kutomat kauniit laatulakanat olivat tietenkin aina valkoisia. Sitä paitsi pidän valkoisesta, joka mielestäni antaa hyvin tilaa kauniille ja rauhallisille unille.

Mitä tehdä ylimääräisille?

Kun luonnonkuituiset lakanat ja tyynyliinat aikanaan kuluvat käytössä puhki, ne ovat oivallista matonkudemateriaalia–ja matonkuteista taas voi tehdä paljon muutakin kuin mattoja! Valkoisissa vuodetekstiileissä on sekin hyvä puoli, että ne voi ennen matonkuteiksi leikkaamista värjätä tekstiiliväreillä minkä värisiksi tahansa.

Isoäidin aikaiset, käsin virkatulla pitsillä koristellut lakanat ovat todellisia aarteita ja erittäin kauniita sivuverhoina. Lakanakäytössä en ainakaan itse raaski niitä pitää, koska eivät lujasta kudoksestaan huolimatta välttämättä enää kestä toistuvaa pesua.

Ompelutaitoiset voivat tehdä keskeltä kuluneiden lakanoiden päistä tyynyliinoja tai käyttää lakanat kaavakankaana; kuosittelu on helpompaa kuin paperikaavoilla.

Hyväkuntoiset ylimääräiset lakanat ja tyynyliinat voi lahjoittaa vaikkapa Hope ry:lle, ensi- ja turvakoteihin, asunnottomien asuntoloihin tai vastaanottokeskuksiin. Löytöeläintaloihin saattavat kelvata vähän nuhjaantuneemmatkin. Kaikilta näiltä kannattaa kuitenkin varmistaa etukäteen, että ottavat kyseisenlaisia lahjoituksia vastaan.

Haaste: käy läpi, laske, päätä tarpeellinen määrä ja kierrätä loput

Ajatuksena Ulos kaapista -viikkohaasteissa on, että käymme viikoittain yhdessä läpi jonkun tietyn kodin tavaratyypin tai -ryhmän, laskemme kappalemäärän, päätämme millainen määrä on itsellemme / perheellemme tarpeeksi ja mietimme erilaisia lahjoittamiskohteita ylimääräisille kappaleille.

Voit tehdä tuon kaiken myös täysin itseksesi, mutta olisin iloinen, jos uskaltautuisit "ulos kaapista" ja kertoisit täällä havaintojasi viikkohaasteeseen liittyen. Tänä viikonloppuna ja tulevalla viikolla haastan sinut käymään läpi kotoasi löytyvät lakanat ja tyynyliinat!

Pöyhitäänpä vähän niitä petivaatteita!

Kevätauringon kirkkaiden säteiden myötä ainakin minun tekee mieli pestä pitkän talven tunkkaisuus pois myös täkeistä ja tyynyistä. Viimeistään pesen täkit siinä vaiheessa, kun kesäkuun alkupuolella viikkaan ne kaappiin odottamaan syksyä.

Täkit ja tyynyt ovat tilaa vieviä säilyteltäviä, mutta niissä on se erinomaisen hyvä puoli, että niitä harvemmin tulee osteltua heräteostoksina. Onneksi täkkejä ja tyynyjä ei myöskään tarvita välttämättä kuin yksi kappale jokaista kotona olevaa vuodepaikkaa varten, ja säilytys tapahtuu suurimmaksi osaksi vuoteessa.

Monilla on kuitenkin käytössä erikseen ohuempi kesäpeite ja paksumpi talvipeite, jolloin säilyttäminen on pohdittava erikseen. Meidän perheessämme peitellään nukkujat kesäisin yleensä pelkillä pussilakanoilla. Jos peite kuitenkin tuntuu joskus olevan tarpeen, käytämme puuvillaisia torkkutäkkejä, jotka muussa tapauksessa odottavat kaapissa syksyä.

Myös tyynyt ovat makuasia: joku nukkuu hyvin yhdellä, toinen tarvitsee ehdottomasti ainakin kaksi. Oikeanlaisen, laadukkaan tyynyn hankkimalla kuka tahansa kuitenkin pärjää fysioterapeuttienkin mukaan mainiosti yhdellä. Kyljellään nukkuja tarvitsee paksumman tyynyn kuin selällään nukkuja. Vatsallaan nukkuva pärjää hyvinkin ohuella tyynyllä tai jopa kokonaan ilman.

Eikä sitten kiikuteta niitä tyynynraatoja sinne kesämökille!

Olen huomannut, että monille on yllättävän vaikeaa luopua muodottoman pannumyssyn näköisiksi muhjuuntuneista tyynyistä ja rikkinäisistä täkeistä, vaikka ne olisivat jo ehdottomasti täysin palvelleita. Hyvinkin hoidetut vuodevaatteet kuitenkin vanhenevat, vaikka pöyhisit niitä päivittäin ja pesisit 60 asteessa säännöllisesti.

Tyynyt suositellaan vaihdettaviksi yhdestä kolmeen vuoden välein ja peitteet viiden vuoden välein. Yleinen kuvio on, että käytöstä poistuneet tyynyt ja peitot päätyvät vaatehuoneesta varastokomeron kautta kesämökille. Se, että tyynyn vie kolmen vuoden käytön jälkeen kotoa mökille, ei tyynyä kuitenkaan uudista.

Lievästi huvittuneena muistelen omien isovanhempieni kesänviettopaikkaa, jossa vierassängyissä oli kymmeniä peitteitä pinottuina päällekkäin kuin todellisen prinsessan patjoja ikään. Isovanhempieni kesäpaikassa toki yöpyi toisinaan puoli sukua yhtä aikaa, joten isolle määrälle täkkejä oli välillä tarvettakin, mutta ehkä määrä siitä huolimatta oli hiukan liioiteltu.

Mökkitäkit olivat juuri sellaisia vanhoja, kauniita ja hirvittävän painavia täkkejä, joista nykyisin saa pulittaa kirpputoreilla maltaita. Jokakeväisen suursiivouksen yhteydessä niissä piisasi pelmuuttamista; suvun naisten ”haba” kasvoi. Muistot jäivät, täkit eivät - vaikka sitä yhtä ruusukuvioista, lapsuuskesieni lempitäkkiä erityisen pitkään puntaroinkin.

Olisiko nuhjakkeista kuitenkin vielä johonkin?

Ylimääräisiä, hyväkuntoisia ja puhtaita täkkejä sekä tyynyjä saattavat ottaa vastaan esimerkiksi asunnottomien asuntolat ja vastaanottokeskukset. Eläinsuojeluyhdistyksille ja autokorjaamoille saattavat kelvata alustoiksi vähän nuhjaantuneemmatkin. Kaikilta näiltä kannattaa kuitenkin varmistaa etukäteen, että ottavat kyseisenlaisia lahjoituksia vastaan.

Täysin palvelleita vuodevaatteita ei kannata varastoida, edes kesämökille. Jos et kerta kaikkiaan raaski heittää nuhjaantuneita täkkejä ja tyynyjä sekajätteeseen, tässä pari vinkkiä niiden jatkohyödyntämiseen:

Ylimääräisistä tai käytössä kuhmuuntuneista tyynyistä saa täytettä vaikkapa omatekoisiin pehmoeläimiin tai niistä voi ommella napakoita sisätyynyjä kauniilla päällisillä verhoiltaviksi. Jos tyynyn tai peitteen täytteenä on kevytvanua, se sopii myös muunlaiseen askarteluun kuin pelkkään ompelutöiden täyttämiseen.

Jos et itse ole äärimmäisen tuottoisa käsillä tekijä erityisesti juuri ompelemisen saralla, älä suotta jää odottelemaan tuunausinspiraatiota, vaan tarjoa täytemateriaalia reippaasti lähitienoon aktiiviharrastajille, päiväkoteihin, kouluihin tai iltapäiväkerhoihin. Muista, että käytöstä poistuneet vuodevaatteet eivät ole tarpeellisia edes potentiaalisena täytemateriaalina, jos ne eivät sellaiseksi kohtuullisen ajan sisällä päädy!

PS. Tämä on ensimmäinen "Ulos kaapista" -viikkohaaste

Neljä päivää sitten juttelimme eräällä asiakaskäynnilläni jälleen kerran niistä samoista tavaroista, joita ihmisille niin helposti kertyy kaappeihin: pussilakanoista, kahvimukeista, lasisista koriste-esineistä jne. Sain silloin idean viikkohaasteesta, jolle päätin antaa nimeksi "Ulos kaapista".

Ajatuksena on se, että käymme viikoittain yhdessä läpi jonkun tietyn kodin tavaratyypin tai -ryhmän, laskemme kappalemäärän, päätämme millainen määrä on itsellemme / perheellemme tarpeeksi ja mietimme erilaisia lahjoittamiskohteita ylimääräisille kappaleille.

Voit tehdä tuon kaiken myös täysin itseksesi, mutta olisin iloinen, jos uskaltautuisit "ulos kaapista" ja kertoisit täällä havaintojasi viikkohaasteeseen liittyen. Tänä viikonloppuna haastan sinut käymään läpi kotoasi löytyvät täkit ja tyynyt!

Tavara on renki, sinä olet isäntä

Näillä mennään?

Koti ja keittiö -lehden numeron 9/2012 alkulehdillä päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen kertoo keittiön suursiivouksesta, jota hän piti yhtenä kesälomansa - ellei koko vuoden - merkittävimmistä saavutuksista.

Tunnistan paremmin kuin hyvin arkisen onnellisuuden, jota päätoimittaja kertoo tuntevansa keittiön kaappien hyllyjen täydellisestä järjestyksestä, jossa mausteetkin ovat aakkosissa. (Minunkin mausteeni ovat aina olleet aaakkosissa! Ja myös vanhempieni mausteet silloin, kun vielä asuin kotona.)

Sielunkumppanuuden tunne hälveni kuitenkin toteamukseen "Arvatenkin olisi mahdollista selvitä elämästä niukemmallakin varustuksella, mutta näillä mennään." Ihan kuin nykykeittiön sadat erilaiset tavarat, ja nykyaikaisen kodin yltäkylläinen varustus ylipäätään, olisi ennalta määrätty ja ylhäältä annettu asia.

Siis miten niin näillä mennään? Päätoimittajankin myöntää, että olisi helpompaa, jos tavaraa olisi vähemmän ja että säilytys on yksi kodin suurimmista jokapäiväisistä haasteista.

Onko hän oikeasti noin vain tavaran vietävissä vai suitsuttaako ainoastaan ammattinsa puolesta säilytyskalusteiden ja -ratkaisujen suunnittelijoita muotoilun aateliksi? Käsitteleehän kyseinen lehden numero nimenomaan työhuoneita ja säilytystä, joten ehkä minimalismin hehkuttaminen siinä yhteydessä olisi sama kuin nakertaisi omaa oksaansa. Mutta silti.

Tavara on renki, ei isäntä

"Kaikessa esinesuunnittelussa on olennaista miettiä, miten se säilytetään. Ja mitä enemmän tavaraa kodeissa pyörii, sitä tärkeämpi asia tämä on." kirjoittaa Koti ja keittiö -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen. Vastustan ehdottomasti ajattelua, jossa koko ajan lisääntyvälle tavaralle on annettu kaikki valta. Tavaranhan kuuluu olla renki eikä isäntä!

Minusta kaikessa esinesuunnittelussa on ennen kaikkea olennaista miettiä, mihin kutakin esinettä oikeasti tarvitaan vai tarvitaanko lainkaan. Hetikohta sen perään pitäisi miettiä, miten esine hävitetään sitten, kun se tulee tavalla tai toisella, syystä tai toisesta, elinkaarensa päähän.

Säilyttämisen miettiminen on esinesuunnittelussa vuorossa siinä vaiheessa, kun esineuutuudesta ollaan tekemässä aidosti hyödyllistä, kaikin puolin tarkoituksessaan toimivaa, ekologisella tavalla hävitettävää ja niin kestävää, että sitä ihan oikeasti päästään säilyttämään sukupolvelta toiselle.

Sitä, että kodeissa pyörii jatkuvasti enenevässä määrin säilytettävää tavaraa, ei minusta pidä ottaa esinesuunnittelun - tai minkään muunkaan - lähtökohdaksi, saati että sitä erehdyttäisiin pitämään luonnonlakina, jolle pieni ihminen ei mitään mahda.

Säilytystilan lisääminen pahentaa säilytysongelmaa

Kuten viimekertaisessa, vaatehankintojen vastuullisuutta peräänkuuluttavassa blogitekstissäni kirjoitin, useimmiten kaikkiin säilytysongelmiin tarjotaan syyksi sitä, että säilytystilaa on liian vähän.

Tällöin ainoaksi johtopäätökseksi yleensä jää, että säilytystilaa on pakko saada lisää. Kotiin hankitaan aina vain uusia säilytyskalusteita, kunnes se on niin täyteen kalustettu, että hankintalistalle laitetaan seuraavaksi uusi ja isompi asunto.

Pahimmassa ääripäässä ovat ne surulliset, lähinnä kai amerikkalaiset tapaukset, joissa lattiasta kattoon tavaralla täytetty vanha talo on hylätty käyttökelvottomana ja rinnalle on hankittu velkarahalla uusi hiljalleen täyttyvä asumus.

Säilytystilan lisääminen ainoastaan pahentaa säilytysongelmaa jo pienemmässäkin mittakaavassa; varsinaisen ydinongelman eli vääränlaisten kulutustottumusten korjaamisen sijaan yritetään pikaisesti laastaroida epäjärjestyksenä ilmeneviä ulkoisia pintaruhjeita.

Tyhjällä tilalla, erityisesti kaappi- ja pöytätilalla, on taipumus täyttyä, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Asuntojen myynti- ja vuokrausilmoitusten hehkutus "runsaasti säilytystilaa" ei siis ole mikään tae taivaspaikasta eikä edes siististä kodista, josta jokainen perheenjäsen löytää nopeasti tarvitsemansa välineet.

Säilytystila on varmaankin yksi maailman yliarvostetuimpia asioita. Minä ainakin olen mieluummin ilman! Meidän perheessämme lähdetään siitä, että säilytystilan määrä kodissamme on yksinkertaisesti vakio: sitä ei lisätä, joten säilytettävän tavaran määräkään ei saa kasvaa. Jos uusia tavaroita hankitaan, jotakin pitää melko pian laittaa kiertoon.

5 omantunnon kysymystä shoppailijalle

Kun tunnet vastustamatonta halua ostaa jotakin, esitä itsellesi seuraavat kysymykset:

1. Tarvitsenko tätä todella? (Jos vastaus on kieltävä, voit kääntyä tyytyväisenä kannoillasi ja käyttää shoppailuun varaamasi ajan vaikkapa ystävän tapaamiseen tai rauhalliseen kävelylenkkiin kirpeässä syyssäässä. Myöntävästi vastattuasi jatka kysymysten esittämistä.)
   
2. Miksi ja mihin tätä tarvitsen?
3. Onko tämä kaikin puolin sopiva siihen tarkoitukseen?
4. Mitä teen tälle sitten, kun en enää voi tai halua käyttää tätä?
5. Mihin laitan tämän kotonani?

Jos esineestä ei ole hyötyä, siitä on haittaa. Ja ne haitat ovat mitä moninaisimpia. Miettikääpä tätä.