Vastuullisuutta vaatehankintoihin

Kaksi edellistä kirjoitustani tässä blogissa käsittelivät lasten vaatteita, ja toiseen valtakunnalliseen Siivouspäivään valmistautuessani vaatteet mietityttävät edelleen.

"Vaatteet on mun aatteet"?

Me ammattijärjestäjät olemme joutuneet usein sananmukaisesti uppoutumaan siihen faktaan, että suomalaisilla on vaatteita aivan käsittämättömät määrät. Vuosikymmeniä säästeltyjen teinivillitysten ohella kaapit ja varastotilat pullistelevat usein sovittamatta ostetuista tarjouslöydöistä, joissa hintalappu on roikkunut niin kauan, että rahan arvo ja valuutta ovat ehtineet muuttua tyystin toiseksi.

Miksi meillä on vaatteita niin paljon ja miksi ostamme koko ajan lisää?

Onhan noita syyehdokkaita: kaikuja sota-aikojen pulasta, kylmä ilmasto ja neljä vuodenaikaa, väestön jatkuva lihominen, harrastusvaatteetkin tarvitaan erikseen, ylitsepursuava tarjonta, viekoitteleva mainonta, koko ajan päällä olevat alennusmyynnit, kun on niin halpaa, kun on niin huonolaatuista, kun naapurillakin on.

Tehdäänpä yhdessä päätös, että ostamme mahdollisimman hyvää laatua ja vain todelliseen tarpeeseen! Ja että tarpeettomat laitamme viivyttelemättä kiertoon. Esimerkiksi Siivouspäivänä 8.9.

Halpavaatteet ovat ympäristökatastrofi

Vaatebisneksessä silmiinpistävä lyhytikäisyys on tietenkin tarkoitushakuista; tarjontaa on yhä enemmän, vaatteita kaupataan yhä halvemmilla hinnoilla ja vaatteiden laatu on yhä huonompaa.

Huonolaatuisten vaatteiden saumat ratkeilevat ja värit haalistuvat jo ensimmäisessä pesussa, jolloin vaatteiden käyttöikä jää vääjäämättä todella lyhyeksi, ja uusi on hankittava hetikohta.

Tästä on suorana seurauksena, että maailmassa syntyy yhä enemmän tekstiilijätettä, joka sekin on laadultaan entistä huonompaa. Huonolaatuista jätettä? Juu-u: huonolaatuisuuden vuoksi vain osa alati paisuvasta tekstiilijätemassasta voidaan kierrättää. Lisäksi tekstiileissä on paljon ympäristömyrkyiksi luokiteltavia kemikaalijäämiä. Katastrofin ainekset ovat kasassa.

Räätälintyö ja luonnonkuidut kunniaan

Vaaterekkien välissä kannattaa käyskennellä ennemmin laatu mielessä kuin euron kuvat silmissä. Tämä pätee sekä uusina että käytettyinä hankittaviin vaatteisiin. Kirpputoreilla 1960- ja 1970-luvuilta peräisin olevat vaatteet viedään tänä päivänä käsistä korkeammasta hinnasta huolimatta.

Vinttikomeroja kolutaan vimmalla siinä toivossa, että niistä löytyisi käsinkudotuista kankaista ompelimossa teetettyjä mittatilausvaatteita. Suosittuja ovat nykyisin myös käytettyjen vaatteiden vaihtopäivät ystävien kesken.

Taiteiden tohtori Kirsi Niinimäki väitteli marraskuussa 2011 tekstiilien ja vaatteiden kestävästä ja ympäristömyötäisestä tuotesuunnittelusta otsikolla FROM DISPOSABLE TO SUSTAINABLE - The Complex Interplay between Design and Consumption of Textiles and Clothing.

Niinimäki kannustaa nykyihmisiäkin teettämään laadukkaista luonnonkuiduista mittojen mukaisia peruskokonaisuuksia, joita voi käyttää pitkään ja eri tavoin yhdistelemällä. Villa, pellava, puuvilla ja muut luonnonmateriaalit kestävät käytössä pitkään. Hiostavia polyestereitä ja polyamideja, samoin kuin joustavaa lycraa, on pakko pestä usein, jolloin ne tietenkin kuluvat nopeasti.

Kirsi Niinimäki toivoo myös vaatteiden tuulettamisen ja lepuuttamisen tietotaidon sekä pesuohjeiden lukutaidon comebackia. Nykyisin vaatteita pestään aivan liian usein ja väärällä tavalla - ja sen jälkeen vielä kuivataan niin vaatetta kuin sähköäkin kerskakuluttavasti rummussa.

Esimerkiksi villa puhdistaa lepuuttamalla itse itsensä, ja melkein mille tahansa vaatteelle saa lisää käyttökertoja tuulettamalla vaatetta 2–3 päivää käytön jälkeen.

Säilytystilaa ei pidä ainakaan lisätä

Useimmiten kaikkiin säilytysongelmiin tarjotaan syyksi sitä, että säilytystilaa on liian vähän. Tällöin ainoaksi johtopäätökseksi yleensä jää, että säilytystilaa on pakko saada lisää.

Otetaanpa lähtökohdaksi, että säilytystilan määrä asunnossa on yksinkertaisesti vakio: sitä ei lisätä, joten säilytettävän tavaran määräkään ei saa kasvaa. Jokaiselle perheenjäsenelle siis käyttöön maksimissaan yksi vaatekaappi - hyllyillä tai vaatetangolla, oman mieltymyksen mukaan - ja siinä se. Kaksi hyllytasoakin voi riittää, kuten alle 10-vuotiaiden vaatteiden säilyttämistä pohdiskellessani kerroin.

Usein suositellaan vaatekaapin siivousta kerran vuodessa - silloin löytyy kivasti jonkin aikaa unohduksissa olleita vaatteita tyydyttämään vaihtelunhalua ilman ostoksille lähtöä. Itse en mitenkään taipuisi noin pitkään aikajänteeseen: siivoan vaatekaappini vähintään neljästi vuodessa. Mutta enpä odotakaan saavani jo kertaalleen maksettua vaihtelua. Unohtuneita vaatekappaleita ei yksinkertaisesti ole.

Vaatekaappi järjestykseen kerran sesongissa

Oma systeemini vaatteiden säilyttämisessä on se, että ainoastaan käsillä olevan vuodenajan vaatteet roikkuvat väreittäin ja sävyittäin järjestettyinä vaateripustimissa kaapissani. Kaikki vaatteet ovat kaapissa käyttövalmiina eli pesun jälkeen silitettyinä tai puolipitoisina lepuutettavina.

Vaateripustimissa säilytän kaikki kulloisetkin käyttövaatteeni lukuun ottamatta sukkia ja alusvaatteita, jotka minulla ovat kahdessa enkelikuvioisessa pahvilaatikossa. Saan viikkaamisesta aivan tarpeekseni lajitellessani muun perheen puhtaita pyykkejä!

Omat vaatteeni voin parhaissa tapauksissa nostaa henkareissa kuivaamisen jälkeen suoraan kaappiin käsittelemättä niitä mitenkään muuten.

Sesongin ulkopuoliset vaatteet säilytän pahvisissa kotilaatikoissa kellarissa. Olen numeroinut laatikot ja pidän niiden sisällöstä tietokoneella "varastokirjanpitoa", jotta seuraavan vuodenajan vaatteet on helppo löytää.

Kun vaatekaapin sisältö on vuodenajan vaihtuessa aika vaihtaa, pesen päättyvän kauden vaatteet ja arvioin jokaisen vaatekappaleen erikseen: missä kunnossa se on, kuinka paljon olen sitä tullut käyttäneeksi ja haluanko käyttää sitä vielä seuraavanakin vuonna. Säilytettäviksi arvioimani vaatteet vien kellariin ja loput niiden kunnon mukaan joko kirpputorille, vaatekeräykseen tai jätteidenkeräykseen.

Kellarista hakemani alkavan vuodenajan vaatteet pesen tarvittaessa (jos tuntuvat lähes vuoden kellarisäilytyksen jälkeen tunkkaisilta) ja arvioin jälleen jokaisen vaatekappaleen yksitellen: onko se edelleen sopivan kokoinen ja pidänkö siitä vieläkin. Tarvittaessa laitan vaatteen sen kunnon mukaisesti kiertoon. Samalla teen ostoslistan niistä vaatteista, joita minun on mahdollisesti tarpeen hankkia alkavaa sesonkia silmälläpitäen.

Yksinkertaista ja toimivaa - kokeile vaikka!