Lastenvaatevarustelua

Martan malliin

Podin kymmenkunta vuotta todella huonoa omaatuntoa siitä, että pesen lähes päivittäin yksi tai kaksi koneellista pyykkiä. Joskus pesukone käy hieman vajaatäytöllä, joskus se pullistelee ja natisee liitoksissaan. Täyttöasteiden keskiarvo on varmaankin ollut ihan passeli. Niin tai näin, huono omatunto on ollut silti. Vettä kuluu. Ja sähköä.

Millaisen synninpäästön sainkaan lukiessani tässä taannoin jostakin lehdestä, että Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilän kotona käy pesukone lähes jatkuvasti! Minä en olekaan niin huono ihminen pyykinpesutottumuksineni, jos kerran johtotason martankin huushollissa on sama meininki.

Pakko pyykätä

On minulla jatkuvalle pyykkäämiselle oikein perustelutkin:

Etenkin perheemme lapsilla on yksinkertaisesti niin vähän vaatteita, etteivät ne jouda lojumaan pyykkikorin täytteenä. Toinen juttu on se, että likaisissa - tai rikkinäisissä - vaatteissahan minun lapseni eivät kylillä kuleksi! (Kolmas juttu on se, että myyntijohtajapuolisoni kuvittelee kauluspaitojensa olevan likaisia jo yhden käyttökerran jälkeen. Ehkä budjettitutkailuissa pintaan noussutta tuskanhikeä? Mutta unohdetaan mies tällä kertaa.)

Puhtaus-, siisteys- ja värikkyysvakaumukseni lasten pukeutumisen suhteen lähentelee varmasti neuroottisuutta, mutta väliäkö sillä. Tahroihin tai tummansiniseen tenavamme eivät sonnustaudu. Mieluummin viuhtovat menemään alasti - ja niin kyllä kotona useimmiten melkein viuhtovatkin.

Vaatteiden vähäinen määrä ja tahrattomuusvaatimukseni ovat muodostaneet erityisen haasteellisen yhtälön taaperovaiheessa: kukaan lapsistamme ei ole alentunut käyttämään ilmaisunvapautta kahlitsevaa ruokalappua - ei siis niin missään sen erilaisista ilmenemismuodoista - ja jokainen heistä on välttämättä halunnut ryhtyä syömään itse alle 10-kuisena. Mutta niin sitä vain on sitkistelty, puhtaissa vähissä vaatteissa.

Esikoisen nostattama varustelukuume

Kaksitoista vuotta sitten podin samanlaista varustelukuumetta kuin kuka tahansa esikoistaan viimeisillään odottava 25-vuotias äiti. Vauvaa varten hankittiin vaikka mitä (no ei nyt sentään konttauskypärää tai itkuhälyttimiä alle 45-neliöiseen kaksioon, joku tolkku).

Tuskaisen lämpimillä, synnytystä edeltäneillä elo-syyskuun viikoilla lyllersin päivittäin Helsingin keskustan tavarataloissa vauvanvaatetarjousten perässä. Silloin en tiennyt, odotinko tyttöä vai poikaa, joten vaateostoksissakin oli huomioitava molemmat sukupuolet. Etupäässä ostin vaaleankeltaista ja vaaleanvihreää. Hyllyt notkuivat.

Ja tietäähän sen, miten siinä kävi. Esikoistyttäreni osoittautui keskivertoa isokokoisemmaksi ja nopeammin kasvavaksi, joten suurta osaa ostamistani vaatteista ei ehditty käyttää. Siinä vaiheessa hurahdin kirpputoreihin myös myyntimielessä, näemmä lopullisesti.

Kahden hyllyn metodi

Toisen ja kolmannen lapsen myötä olen järkiintynyt niin rajusti, että olen ottanut alle 10-vuotiaiden lasten sisävaatteiden osalta käyttöön yksinkertaisen ja toimivaksi osoittautuneen "kahden hyllyn metodin":

Varaan tasan kaksi normaalin 60 cm leveän vaatekaapin hyllyä kunkin lapsen vaatteita varten siltä korkeudelta, jolle lapsi itse parhaiten ylettyy kussakin ikävaiheessa.

Kahdelle hyllylle mahtuvat mainiosti aivan kaikki (tai ainakin kuluvan sesongin) sisävaatteet, jotka lapsi tarvitsee - eikä hyllyjen välinen korkeus oikeasti ole meillä kuin 25 cm. Ei mitään koreja tai muuta ylimääräistä, vain ne kaksi hyllyä.

Hyllyille olen sitten tehnyt kolme vaatepinkkaa kullekin. Esimerkiksi 6-vuotiaan poikani "ylähyllyllä" on tällä hetkellä omat pinot pitkähihaisille paidoille, pitkille housuille ja juhlavaatteille. "Alahyllyllä" ovat omissa sektoreissaan T-paidat ja sukat sekä samassa pinossa olevat shortsit, alushousut ja uimahousut.

Sama periaate on käytössä myös parivuotiaan tyttäremme vaatteiden säilyttämisessä. Hänen vaatteensa vain ovat vielä niin pienikokoisia, että pinkkoja mahtuu hyllylle neljä. Ylemmällä hyllyllä ovat pitkät housut, sukkahousut, T-paidat ja pitkähihaiset paidat. Alemmalla hyllyllä puolestaan mekot, neuletakit, nilkkasukat ja asusteet. Erillisiä yöasuja ei käytä kumpikaan pienemmistä lapsistamme.

Kahden hyllyn metodin hyödyt

Kun vaatteita on vähän ja niille on varattu selkeästi omat paikat, pienikin lapsi oppii pitämään järjestyksen yllä ja löytää tarvitsemansa vaatteet itse. Parivuotiaskin tietää jo, missä hänen vaatepinossaan on mitäkin. Isommat osaavat viedä pestyt vaatteet kaappeihin omille paikoilleen.

Ja mikä parasta: kun säilytystilaa lasten vaatteille on näin vähän, eikä sitä ole aikomustakaan lisätä, ei yksinkertaisesti tule sorruttua lastenvaatevarusteluun. On helppo sanoa ei hyväntahtoisille liian isojen vaatteiden tuputtajille sekä henkkamaukan halparäteille ja kesän alennusmyynneille.

Bonuksena tulee vielä pistettyä pieniksi käyneet, epämieluisina toistuvasti pitämättä jäävät ja huonokuntoisiksi päässeet vaatteet ajoissa kiertoon. Mahtavaa!

Sesonkisäätöä ja säännöstelyä

Vaatepinojen sisältöä voi tarvittaessa vaihtaa sesongin mukaan, mutta meillä hyllyille mahtuvat koko vuoden vaatteet, koska kunkin vaatelajin kappalemäärät ovat niin pieniä. T-paitoja pojallamme on peräti seitsemän. Pitkiä housuja hänellä on viidet, harvoin käytetyt juhlahousut mukaan lukien.

Sesonginmukaiset lasten ulkovaatteet roikkuvat meillä henkareissa eteisen naulakossa aikuisten takkien vieressä, kunnes ne on aika vaihtaa seuraavan kauden vaatteisiin. Vuodenajan vaihtuessa hankkiudun välittömästi eroon vaatteista, jotka eivät varmasti mahdu käyttäjänsä päälle enää seuraavana vuonna.

Vain harvoja vaatekappaleita käyttää meillä nuorempi lapsi vanhemman jälkeen, koska kaikilla lapsillamme on niin vahvasti oma tyyli ja omat värit. (Eikä tällä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa: poikamme värit esimerkiksi ovat oranssi, liilaan vivahtava pinkki ja kirkkaanpunainen.) Samasta syystä en ota juuri koskaan vastaan vaatelahjoituksia tuttavilta - etenkään sellaisia, joissa on "niin kivasti kasvunvaraa".

Myyn käytettyinä hankkimistani vaatteista kirpputorilla eteenpäin varmastikin lähemmäs 90 %. Tämä osoittaa sen, kuinka vähälle käytölle lasten vaatteet jäävät ennen kuin niistä kasvetaan ulos. Toisaalta tämä osoittaa myös sen, että edes 6-vuotias poikamme ei onnistu yleensä rikkomaan vaatteitaan ja että minä onnistun valitsemaan kirpputoreilta laatua.

Hankin lasten vaatteista uusina yleensä vain sukat ja alusvaatteet. Kaikkea muuta yritän ensin etsiä ainakin parilta lähimmältä kirpputorilta. Joskus käy niin, ettei sopivaa löydy käytettynä juuri sillä hetkellä. Silloin hyökkään tarjousrekeille tai hyödyntämään milloin minkäkin putiikin alennuskuponkeja. Täysihintaiset uudet lastenvaatteet eivät ole minun juttuni.