Muovikassimania

Ammattijärjestäjäkollegani ovat kertoneet, että heidän asiakkaillaan on ollut jemmassa enimmillään jopa useita satoja muovikasseja. Mikä ihme saa suomalaiset säilömään sadoittain nimenomaan muovikasseja?

Minä en ole siihen vastausta vielä löytänyt, koska meidän kuusihenkisessä uusperheessämme on tälläkin hetkellä vain yksi ainoa "irtonainen" ruokakaupan muovikassi odottamassa roskapussiksi päätymistä. Nyörikahvallisia ns. parempia paperikasseja sen sijaan... Ehkä kolmisenkymmentä. (Ja miksihän ihmeessä?)

Osaatko sinä selittää suomalaisen kassi-ilmiön? Ja onkohan se edes tyypillisesti suomalainen vai peräti globaali?

Muovikassin syvin olemus

Wikipedian määritelmän mukaan "muovikassit eli muovipussit ovat muovista valmistettuja kantokasseja, joiden yleisin käyttö lienee ostoskassina ja roskapussina".

Wikipedia sivistää edelleen, että muovikassien yleisin materiaali on polyeteenikalvo ja että HD on suuritiheyksistä polyeteeniä, josta valmistetaan ohuita, rapisevia pusseja - Suomessa tyypillisesti hedelmäpusseja. Monissa muissa maissa HD on yleisin muovipussin materiaali. LD-polyeteeni puolestaan on kiiltävämpää ja paksumpaa eikä kahise.

Meillä Suomessa muovikassilla tarkoitetaan yleensä tukevampaa, kaupasta ostettavaa kassia, jota käytetään ostosten kuljettamisen jälkeen esimerkiksi kassina muille tavaroille. Suomalaiset muovikassit päätyvät yleensä roskapusseina kaatopaikalle.

Muovikassit ympäristönäkökulmasta

Muovikassit valmistetaan uusiutumattomista luonnonmateriaaleista, minkä vuoksi niiden käyttöön ja valmistamiseen ei ole viime aikoina suhtauduttu kovin suopeasti.

Isohkosta haloosta huolimatta muovisten ostoskassien osuus kotitalouksien jätteestä oli Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2009 julkaiseman Ostoskassien ilmastovaikutusten vähentäminen -teoksen mukaan vain noin 0,2 %. Lisäksi muovikassien valmistamiseen tarvitaan 40 % vähemmän energiaa kuin paperikassien valmistamiseen ja niiden valmistuskustannukset ovat kaiken kaikkiaan alhaisemmat.

Siis nythän on niin, että muovikassit ovat yleisesti ottaen todella rumia. Vain kolmesti liki 40-vuotisen elämäni aikana olen saanut kaupan päällisiksi niin kauniin muovikassin, että se on ollut pakko säästää esteettisyytensä vuoksi: kerran töölöläisestä lahjatavaraliikkeestä ja kahdesti Firenzestä. Plus että ne ovat... noh, muovisia! Lisäksi muovikassirumilukset tietenkin roskaavat kaupunkikuvaa ja tukkivat viemäreitä.

Muovikassit eivät maadu, vaan murenevat yhä pienemmiksi palasiksi. Kaatopaikoilla muovikassit leviävät kurittomasti luontoon samoin kun paperikassit puolestaan maatuvat: nopeasti. (Paperikassithan hajoavat kesäpäivänä jo vartin matkalla torilta kotiin! - nimimerkillä Eilen kirsikoita ja herneitä torilta ostanut).

Useissa kauppakeskuksissa on juomapullojen palautuspisteiden yhteyteen sijoitettu astiat, joihin kerätään muovikasseja. Muovikassit voi lajitella myös energiajakeeseen, jos sellaisen keruu on kotikulmilla järjestetty.

Omituisen monessa paikassa, esimerkiksi meidän perheemme käyttämässä useamman ison kerrostaloasunto-osakeyhtiön yhteisessä jätehuoneessa, ei säiliötä energiajakeelle ole. Mutta eipä ole lasin ja metallin keräystäkään, joita niitäkin olen moneen otteeseen kaipaillut.

Ongelmallisimpia ympäristön roskaantumisen kannalta ovat kuulemma nimenomaan ne läpinäkyvät ja ohuet rullasta irrotettavat muovipussit, joiden avaamiseksi on pakko epähygieenisesti nuolla sormia ja joita Suomessa suositaan ruokakauppojen hevi-osastoilla. Kuinka usein olenkaan turhaan haikaillut hedelmiä ja vihanneksia ostaessani paperipussien perään!

Syy lienee kauppiaan näkökulmasta euromääräinen, mikä saattaa olla melko lyhytnäköistä. Itse alan olla eräiden kauppojen suhteen kriittisessä pisteessä: jos paperipusseja ei kohta ala ilmaantua hevi-osastolle, vaihdan pysyvästi muihin maisemiin. Kokonaan ilman pussia olen lapsesta lähtien ostanut banaanitertut sekä kaalit, paprikat ja muut yksittäin ostettavat vihannekset ja hedelmät.

Muovikassit maailmalla

Wikipedia tietää kertoa, että "muovikassien aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi jotkut valtiot ja yritykset ovat pyrkineet vähentämään niiden käyttöä esimerkiksi verottamalla niitä tai perimällä kasseista maksua."

Etelä-Afrikassa muovikasseista alettiin tehdä kestävämpiä, mikä nosti niiden hintaa ja vähensi samalla muovikassien käyttöä 90 %. Irlannissa muovikassien käyttö väheni 95 % viidentoista sentin suuruisella muovikassiverolla.

Bangladeshissa muovikasseja alettiin kieltää, kun viemäreihin joutuneiden muovipussien todettiin pahentavan tulvia ja edesauttavan siten sairauksien leviämistä. Kalifornian osavaltio kielsi muovikassit ensimmäisenä Yhdysvaltojen osavaltiona vuonna 2010.

Mutta entäs jos roskapussit loppuvat?

Muovikassien korvaajiksi on luonnollisesti tarjolla uusiutuvista luonnonmateriaaleista valmistettuja paperi- ja kangaskasseja sekä esimerkiksi tärkkelyksestä valmistettuja biohajoavia muovikasseja (jotka kuulemma nekin aiheuttavat ongelmia jätteiden käsittelyssä, minkä vuoksi paperisia biojätepusseja suositellaan).

Minä olen välttynyt muovikassivaraston kerryttämiseltä melko tehokkaasti kahdella isolla ja kestävällä "firman" eli nykyisen palkkatyönantajani kangaskassilla, joissa on kahdet vaihtoehtoiset kahvat: lyhyemmät kädessä ja pidemmät olalla kantamista varten.

Kangaskasseihin mahtuvat helposti kuusihenkisenkin perheen yhden päivän ruokaostokset ja ne kulkevat mukanani lähes kaikkialla. Toimittavat eri hienosti jopa salkun virkaa työpäivinä. Kuka muka oikeasti tarvitsee Louis Vuittonia tai edes Pradaa?

Mutta mistä roskapussit talouteen, jos ostoskassit ovat käyttöä kestävää kangasta? Enpä ole laskenut tarkalleen, kuinka paljon halvemmaksi tulee ostaa kaupasta rullallinen mainoksettomia roskapusseja kuin ostaa joka kerta kassalta yksi tai kaksi kaupan logolla varustettua muovikassia. Joka tapauksessa se tulee paljon halvemmaksi. Eikä ole yhtään sen enempää ympäristöä kuormittavaa.

Mitä tehdä ylimääräisille muovi- ja paperikasseille?

Kuten alussa totesin, muovikassit eivät ole muodostuneet meidän perheessämme ongelmaksi. Mutta entäs ne kolmisenkymmentä parempaa, nyörikahvaista paperikassia? Lähtökohtaisesti suhtaudun inhoten ajatukseen käyttökelpoisen tavaran poisheittämisestä, joten yritän välttää "pahan päivän varalle" säilömistä. Jostain syystä se ei ole pätenyt paperikasseihin. Siis niihin parempiin.

Mieleeni juolahti, että monet kirpputorit, jotka antavat asiakkaille käytettyjä kasseja löytöjen kotiin kuljettamista varten, saattaisivat ottaa vastaan kerralla isommankin, siististi taitellun muovi- ja/tai paperikassierän. Lapsiperheen arki on osoittanut myös, että päiväkodeissa käytettyjen kassien varasto on monesti tarpeen esimerkiksi likaisten kuravaatteiden kotiin kuljettamisessa. Ei sitä törkyä viitsi kangaskasseissa kuskata.

Eräässä huhtikuisessa radio-ohjelmassa käsityökirjailija ja tekstiilisuunnittelija Sanna Vatanen opasti kuuntelijoita virkkaamaan ylimääräisistä muovikasseista mattoja, jotka kosteutta kestävinä sopivat esimerkiksi parvekkeelle ja kylpyhuoneeseen.

"Olisi hyvä, että maailmassa ei olisi yhtään turhaa tuotetta. Tuotteita kannattaa suunnitella ja tehdä niin, että tiedät tarvitsevasi niitä. Ja jos vielä pystyt tekemään tuotteita materiaaleista, jotka ovat hyödynnetty ympäristöä kuormittavasta, kaikkien saatavilla olevista ja suhteellisen edullisesta materiaalista se on aina vaan bonusta," totesi Vatanen.

Oi kuinka hyvä olisikaan, jos maailmassa ei olisi yhtään turhaa tuotetta! Siksipä minä jätän mieluummin ne muovikassit kauppoihin kuin virkkaan niistä melkoisen turhia ongelmajätemattoja, vaikka käsityöihmisiä olenkin. Jos tarpeeksi monet tekevät samoin, muovikasseja ei enää jatkossa tuputeta meille varastoitavaksi satamäärin.