perjantai 18. huhtikuuta 2014

Ulos kaapista -viikkohaaste: verhot

Tavaratalot ja sisustusliikkeet pursuilevat juhlapyhien aikaan kirjavan kuviollisia sesonkiverhoja, ja monille onkin muodostunut perinteeksi vaihtaa verhot pääsiäiseksi tai jouluksi. Minusta verhoja kannattaa kuitenkin ajatella pikemminkin juhlasesonkien taustana kuin niiden varsinaisena ilmentäjänä.

Kannattaa makustella ajatusta siitä, että pääsiäisverhot voivat olla myös vaikkapa valkoisten ja keltaisten yksiväristen verhojen yhdistelmä. Tai mustien ja keltaisten kuten meidän olohuoneessamme. Tällöin verhot ovat huomattavasti monikäyttöisempiä ja yhdisteltävissä eri tavoin ympäri vuoden.

Ylipäätään kaikkiin kodintuotteisiin, joihin on lisätty etuliitteeksi jokin juhlapyhä, on paikallaan suhtautua suurella epäluulolla–suurin osa kaikesta siitä on turhaa kaapintäytettä vähintään 350 päivää vuodessa.

Verhojen perustehtävä on suojaaminen


Verhoilla haetaan usein vaihtelua ja piristystä kodin sisustukseen. Niiden varsinainen perustehtävä on kuitenkin kodin yksityisyyden suojaaminen sekä liialliselta valolta ja kuumuudelta suojautuminen.

Suojaamista varten ikkunoihin kannattaa asentaa laadukkaat ja väriltään mahdollisimman neutraalit sälekaihtimet, rullaverhot tai laskosverhot. Tällöin suojaamisfunktio tulee täytetyksi ilman tarvetta erilliselle säilytystilalle. Ikkunoiden koko ja rakenne yhdistettyinä henkilökohtaisiin mieltymyksiin sanelevat tämän valinnan, ja ripustettaville verhoille jää tehtäväksi tuoda kotiin toivotunlaista tunnelmaa.

Ikkunoiden suuri koko ja valon runsaus ovat itselleni tärkeimpiä asunnon valintaan vaikuttavia tekijöitä. En ole millään muotoa verhoihminen, ja kammoksun kaikenlaisia pölynkerääjiä, joten suosin mahdollisimman yksinkertaisia ja läpikuultavia verhoratkaisuja.

En juuri koskaan laita verhoja ikkunan eteen, vaikka kotonamme on useimmissa ikkunoissa myös bambukaihtimet. Luonnonsävyisten bambukaihdinten lisäksi pidän mahdollisimman kapeista pellavaisista paneeliverhoista sekä ilmavasta voilésta ja organzasta. Noissa kaikissa on myös silmin nähtävä materiaalin tuntu, mikä on minulle tärkeää.

Meillä kaikki verhot ovat yksivärisiä, jotkut niistä hillitysti luontoaiheisesti kirjailtuja. Mustien, harmaiden, luonnonvalkoisten ja valkoisten pellavapaneeliverhojen ohella suosikkini ovat kirkkaankeltaiset voilé-verhot. Kun niillä kehystää ikkunat, sateisen harmaanakin päivänä näyttää siltä kuin aurinko paistaisi.

Vuodenkierron mukainen siirtymäriitti


Vuodenaikojen vaihtelu kuuluu suomalaisen elinympäristön ehdottomiin plussapuoliin. Tätä taustaa vasten voi ottaa ohjenuoraksi, että kodin verhojen tarve on ehdottomassa maksimissaan neljät verhot tai neljä verhoyhdistelmää somistettavaa ikkunaa kohden. Kukaan tuskin tulee vaihtaneeksi verhoja useammin kuin kolmen kuukauden välein, vaikka verhovarasto olisi kuinka valtava. Ja nämä verhot palvelevat siis vuodesta toiseen, aina omalla vuorollaan.

Verhojen vaihtamisesta voi tehdä eräänlaisen siirtymäriitin vuodenaikojen välille: tammikuussa juhlitaan uutta vuotta, maalis-huhtikuun vaihteessa talven selättämistä, juhannuksena suloista suvea ja lokakuun alussa kääriydytään kodin lämpöiseen tunnelmaan talven kolkutellessa ovella.

Meidän kotimme keskipisteenä toimivan olohuoneen verhojen väriskaala vaihtui vielä pari vuotta sitten neljästi vuodessa, vuodenaikojen ja niiden valon sävyn mukana. Nykyisin minulla on käytössä kaikissa huoneissa omat sävyt vain kesä- ja talvikaudelle. Meillä jokaisen huoneen verhoasetelmaa vaalennetaan maalis-huhtikuussa poistamalla yksi sivuverhopari ja tummennetaan syyskuun lopulla laittamalla se takaisin.

Kun kaapissa oleville ajattomille ja oman maun mukaisille verhoille on olemassa selkeä merkitys ja "käyttöaikataulu”, joukkoon ei kovin helposti uiskentele tarpeettomia uusia tulokkaita edes alennusmyynneistä.

Toki yksikin verhosetti kullekin ikkunalle riittää, jos se on huolella valittu eli ajaton, oman maun mukainen ja laadukas. Monet eivät käytä verhoja lainkaan.

Mitä tehdä ylimääräisille verhoille?


Monet käsityöyrittäjät käyttävät erityisesti luonnonkuituisia vanhoja verhoja tuotannossaan. Menneiden vuosikymmenten verhoja ja pöytäliinoja voi toimittaa vaikkapa helsinkiläiselle Susanna Toivaselle, joka muuttaa Loru-tuotemerkkinsä puitteissa retroprinttipuuvillakankaat suloisiksi pienten tyttöjen essumekoiksi. Myös Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Plan B -uusiomallistossa hyödynnetään luonnonkuituisia verhoja ja pöytäliinoja.

Ompelutaitoisten on helppo itsekin kierrättää vanhat verhot: niistä voi tehdä vaikkapa kasseja ja erilaisia tilkkutöitä. Puuvillaisista verhoista on helppo leikata erinomaista matonkudetta.

Hyväkuntoiset ylimääräiset verhot voi lahjoittaa vaikkapa Hope ry:lle, ensi- ja turvakoteihin, asunnottomien asuntoloihin tai vastaanottokeskuksiin. Myös päiväkodit, koulut ja vanhusten palvelutalot saattaisivat mielellään ottaa vastaan piristystä tiloihinsa. Kaikilta näiltä kannattaa kuitenkin varmistaa etukäteen, että ottavat kyseisenlaisia lahjoituksia vastaan.

Haaste: käy läpi, laske, päätä tarpeellinen määrä ja kierrätä loput


Ajatuksena Ulos kaapista -viikkohaasteissa on, että käymme viikoittain yhdessä läpi jonkun tietyn kodin tavaratyypin tai -ryhmän, laskemme kappalemäärän, päätämme millainen määrä on itsellemme / perheellemme tarpeeksi ja mietimme erilaisia lahjoittamiskohteita ylimääräisille kappaleille.

Voit tehdä tuon kaiken myös täysin itseksesi, mutta olisin iloinen, jos uskaltautuisit "ulos kaapista" ja kertoisit täällä havaintojasi viikkohaasteeseen liittyen. Tänä viikonloppuna ja tulevalla viikolla haastan sinut käymään läpi kotoasi löytyvät verhot!

1 kommentti:

  1. Muutimme muutama vuosi sitten isompaan kotiin. Vanhat verhot eivät passanneet uusiin ikkunoihin mittojen puolesta, joten silloin ostin valkoiset verhot melkein jokaiseen huoneeseen. Ja niillä mennään edelleen :) Vanhat verhot on kierrätetty ja uusia katselen haikeana. Olisi kiva jos voisi joskus vaihdella verhoja, mutta en oikein tiedä millaiset haluaisin. Joten valkoisilla mennään :) -Elli

    VastaaPoista