Vastuullisuutta vaatehankintoihin

Kaksi edellistä kirjoitustani tässä blogissa käsittelivät lasten vaatteita, ja toiseen valtakunnalliseen Siivouspäivään valmistautuessani vaatteet mietityttävät edelleen.

"Vaatteet on mun aatteet"?

Me ammattijärjestäjät olemme joutuneet usein sananmukaisesti uppoutumaan siihen faktaan, että suomalaisilla on vaatteita aivan käsittämättömät määrät. Vuosikymmeniä säästeltyjen teinivillitysten ohella kaapit ja varastotilat pullistelevat usein sovittamatta ostetuista tarjouslöydöistä, joissa hintalappu on roikkunut niin kauan, että rahan arvo ja valuutta ovat ehtineet muuttua tyystin toiseksi.

Miksi meillä on vaatteita niin paljon ja miksi ostamme koko ajan lisää?

Onhan noita syyehdokkaita: kaikuja sota-aikojen pulasta, kylmä ilmasto ja neljä vuodenaikaa, väestön jatkuva lihominen, harrastusvaatteetkin tarvitaan erikseen, ylitsepursuava tarjonta, viekoitteleva mainonta, koko ajan päällä olevat alennusmyynnit, kun on niin halpaa, kun on niin huonolaatuista, kun naapurillakin on.

Tehdäänpä yhdessä päätös, että ostamme mahdollisimman hyvää laatua ja vain todelliseen tarpeeseen! Ja että tarpeettomat laitamme viivyttelemättä kiertoon. Esimerkiksi Siivouspäivänä 8.9.

Halpavaatteet ovat ympäristökatastrofi

Vaatebisneksessä silmiinpistävä lyhytikäisyys on tietenkin tarkoitushakuista; tarjontaa on yhä enemmän, vaatteita kaupataan yhä halvemmilla hinnoilla ja vaatteiden laatu on yhä huonompaa.

Huonolaatuisten vaatteiden saumat ratkeilevat ja värit haalistuvat jo ensimmäisessä pesussa, jolloin vaatteiden käyttöikä jää vääjäämättä todella lyhyeksi, ja uusi on hankittava hetikohta.

Tästä on suorana seurauksena, että maailmassa syntyy yhä enemmän tekstiilijätettä, joka sekin on laadultaan entistä huonompaa. Huonolaatuista jätettä? Juu-u: huonolaatuisuuden vuoksi vain osa alati paisuvasta tekstiilijätemassasta voidaan kierrättää. Lisäksi tekstiileissä on paljon ympäristömyrkyiksi luokiteltavia kemikaalijäämiä. Katastrofin ainekset ovat kasassa.

Räätälintyö ja luonnonkuidut kunniaan

Vaaterekkien välissä kannattaa käyskennellä ennemmin laatu mielessä kuin euron kuvat silmissä. Tämä pätee sekä uusina että käytettyinä hankittaviin vaatteisiin. Kirpputoreilla 1960- ja 1970-luvuilta peräisin olevat vaatteet viedään tänä päivänä käsistä korkeammasta hinnasta huolimatta.

Vinttikomeroja kolutaan vimmalla siinä toivossa, että niistä löytyisi käsinkudotuista kankaista ompelimossa teetettyjä mittatilausvaatteita. Suosittuja ovat nykyisin myös käytettyjen vaatteiden vaihtopäivät ystävien kesken.

Taiteiden tohtori Kirsi Niinimäki väitteli marraskuussa 2011 tekstiilien ja vaatteiden kestävästä ja ympäristömyötäisestä tuotesuunnittelusta otsikolla FROM DISPOSABLE TO SUSTAINABLE - The Complex Interplay between Design and Consumption of Textiles and Clothing.

Niinimäki kannustaa nykyihmisiäkin teettämään laadukkaista luonnonkuiduista mittojen mukaisia peruskokonaisuuksia, joita voi käyttää pitkään ja eri tavoin yhdistelemällä. Villa, pellava, puuvilla ja muut luonnonmateriaalit kestävät käytössä pitkään. Hiostavia polyestereitä ja polyamideja, samoin kuin joustavaa lycraa, on pakko pestä usein, jolloin ne tietenkin kuluvat nopeasti.

Kirsi Niinimäki toivoo myös vaatteiden tuulettamisen ja lepuuttamisen tietotaidon sekä pesuohjeiden lukutaidon comebackia. Nykyisin vaatteita pestään aivan liian usein ja väärällä tavalla - ja sen jälkeen vielä kuivataan niin vaatetta kuin sähköäkin kerskakuluttavasti rummussa.

Esimerkiksi villa puhdistaa lepuuttamalla itse itsensä, ja melkein mille tahansa vaatteelle saa lisää käyttökertoja tuulettamalla vaatetta 2–3 päivää käytön jälkeen.

Säilytystilaa ei pidä ainakaan lisätä

Useimmiten kaikkiin säilytysongelmiin tarjotaan syyksi sitä, että säilytystilaa on liian vähän. Tällöin ainoaksi johtopäätökseksi yleensä jää, että säilytystilaa on pakko saada lisää.

Otetaanpa lähtökohdaksi, että säilytystilan määrä asunnossa on yksinkertaisesti vakio: sitä ei lisätä, joten säilytettävän tavaran määräkään ei saa kasvaa. Jokaiselle perheenjäsenelle siis käyttöön maksimissaan yksi vaatekaappi - hyllyillä tai vaatetangolla, oman mieltymyksen mukaan - ja siinä se. Kaksi hyllytasoakin voi riittää, kuten alle 10-vuotiaiden vaatteiden säilyttämistä pohdiskellessani kerroin.

Usein suositellaan vaatekaapin siivousta kerran vuodessa - silloin löytyy kivasti jonkin aikaa unohduksissa olleita vaatteita tyydyttämään vaihtelunhalua ilman ostoksille lähtöä. Itse en mitenkään taipuisi noin pitkään aikajänteeseen: siivoan vaatekaappini vähintään neljästi vuodessa. Mutta enpä odotakaan saavani jo kertaalleen maksettua vaihtelua. Unohtuneita vaatekappaleita ei yksinkertaisesti ole.

Vaatekaappi järjestykseen kerran sesongissa

Oma systeemini vaatteiden säilyttämisessä on se, että ainoastaan käsillä olevan vuodenajan vaatteet roikkuvat väreittäin ja sävyittäin järjestettyinä vaateripustimissa kaapissani. Kaikki vaatteet ovat kaapissa käyttövalmiina eli pesun jälkeen silitettyinä tai puolipitoisina lepuutettavina.

Vaateripustimissa säilytän kaikki kulloisetkin käyttövaatteeni lukuun ottamatta sukkia ja alusvaatteita, jotka minulla ovat kahdessa enkelikuvioisessa pahvilaatikossa. Saan viikkaamisesta aivan tarpeekseni lajitellessani muun perheen puhtaita pyykkejä!

Omat vaatteeni voin parhaissa tapauksissa nostaa henkareissa kuivaamisen jälkeen suoraan kaappiin käsittelemättä niitä mitenkään muuten.

Sesongin ulkopuoliset vaatteet säilytän pahvisissa kotilaatikoissa kellarissa. Olen numeroinut laatikot ja pidän niiden sisällöstä tietokoneella "varastokirjanpitoa", jotta seuraavan vuodenajan vaatteet on helppo löytää.

Kun vaatekaapin sisältö on vuodenajan vaihtuessa aika vaihtaa, pesen päättyvän kauden vaatteet ja arvioin jokaisen vaatekappaleen erikseen: missä kunnossa se on, kuinka paljon olen sitä tullut käyttäneeksi ja haluanko käyttää sitä vielä seuraavanakin vuonna. Säilytettäviksi arvioimani vaatteet vien kellariin ja loput niiden kunnon mukaan joko kirpputorille, vaatekeräykseen tai jätteidenkeräykseen.

Kellarista hakemani alkavan vuodenajan vaatteet pesen tarvittaessa (jos tuntuvat lähes vuoden kellarisäilytyksen jälkeen tunkkaisilta) ja arvioin jälleen jokaisen vaatekappaleen yksitellen: onko se edelleen sopivan kokoinen ja pidänkö siitä vieläkin. Tarvittaessa laitan vaatteen sen kunnon mukaisesti kiertoon. Samalla teen ostoslistan niistä vaatteista, joita minun on mahdollisesti tarpeen hankkia alkavaa sesonkia silmälläpitäen.

Yksinkertaista ja toimivaa - kokeile vaikka!

Lastenvaatevarustelua

Martan malliin

Podin kymmenkunta vuotta todella huonoa omaatuntoa siitä, että pesen lähes päivittäin yksi tai kaksi koneellista pyykkiä. Joskus pesukone käy hieman vajaatäytöllä, joskus se pullistelee ja natisee liitoksissaan. Täyttöasteiden keskiarvo on varmaankin ollut ihan passeli. Niin tai näin, huono omatunto on ollut silti. Vettä kuluu. Ja sähköä.

Millaisen synninpäästön sainkaan lukiessani tässä taannoin jostakin lehdestä, että Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilän kotona käy pesukone lähes jatkuvasti! Minä en olekaan niin huono ihminen pyykinpesutottumuksineni, jos kerran johtotason martankin huushollissa on sama meininki.

Pakko pyykätä

On minulla jatkuvalle pyykkäämiselle oikein perustelutkin:

Etenkin perheemme lapsilla on yksinkertaisesti niin vähän vaatteita, etteivät ne jouda lojumaan pyykkikorin täytteenä. Toinen juttu on se, että likaisissa - tai rikkinäisissä - vaatteissahan minun lapseni eivät kylillä kuleksi! (Kolmas juttu on se, että myyntijohtajapuolisoni kuvittelee kauluspaitojensa olevan likaisia jo yhden käyttökerran jälkeen. Ehkä budjettitutkailuissa pintaan noussutta tuskanhikeä? Mutta unohdetaan mies tällä kertaa.)

Puhtaus-, siisteys- ja värikkyysvakaumukseni lasten pukeutumisen suhteen lähentelee varmasti neuroottisuutta, mutta väliäkö sillä. Tahroihin tai tummansiniseen tenavamme eivät sonnustaudu. Mieluummin viuhtovat menemään alasti - ja niin kyllä kotona useimmiten melkein viuhtovatkin.

Vaatteiden vähäinen määrä ja tahrattomuusvaatimukseni ovat muodostaneet erityisen haasteellisen yhtälön taaperovaiheessa: kukaan lapsistamme ei ole alentunut käyttämään ilmaisunvapautta kahlitsevaa ruokalappua - ei siis niin missään sen erilaisista ilmenemismuodoista - ja jokainen heistä on välttämättä halunnut ryhtyä syömään itse alle 10-kuisena. Mutta niin sitä vain on sitkistelty, puhtaissa vähissä vaatteissa.

Esikoisen nostattama varustelukuume

Kaksitoista vuotta sitten podin samanlaista varustelukuumetta kuin kuka tahansa esikoistaan viimeisillään odottava 25-vuotias äiti. Vauvaa varten hankittiin vaikka mitä (no ei nyt sentään konttauskypärää tai itkuhälyttimiä alle 45-neliöiseen kaksioon, joku tolkku).

Tuskaisen lämpimillä, synnytystä edeltäneillä elo-syyskuun viikoilla lyllersin päivittäin Helsingin keskustan tavarataloissa vauvanvaatetarjousten perässä. Silloin en tiennyt, odotinko tyttöä vai poikaa, joten vaateostoksissakin oli huomioitava molemmat sukupuolet. Etupäässä ostin vaaleankeltaista ja vaaleanvihreää. Hyllyt notkuivat.

Ja tietäähän sen, miten siinä kävi. Esikoistyttäreni osoittautui keskivertoa isokokoisemmaksi ja nopeammin kasvavaksi, joten suurta osaa ostamistani vaatteista ei ehditty käyttää. Siinä vaiheessa hurahdin kirpputoreihin myös myyntimielessä, näemmä lopullisesti.

Kahden hyllyn metodi

Toisen ja kolmannen lapsen myötä olen järkiintynyt niin rajusti, että olen ottanut alle 10-vuotiaiden lasten sisävaatteiden osalta käyttöön yksinkertaisen ja toimivaksi osoittautuneen "kahden hyllyn metodin":

Varaan tasan kaksi normaalin 60 cm leveän vaatekaapin hyllyä kunkin lapsen vaatteita varten siltä korkeudelta, jolle lapsi itse parhaiten ylettyy kussakin ikävaiheessa.

Kahdelle hyllylle mahtuvat mainiosti aivan kaikki (tai ainakin kuluvan sesongin) sisävaatteet, jotka lapsi tarvitsee - eikä hyllyjen välinen korkeus oikeasti ole meillä kuin 25 cm. Ei mitään koreja tai muuta ylimääräistä, vain ne kaksi hyllyä.

Hyllyille olen sitten tehnyt kolme vaatepinkkaa kullekin. Esimerkiksi 6-vuotiaan poikani "ylähyllyllä" on tällä hetkellä omat pinot pitkähihaisille paidoille, pitkille housuille ja juhlavaatteille. "Alahyllyllä" ovat omissa sektoreissaan T-paidat ja sukat sekä samassa pinossa olevat shortsit, alushousut ja uimahousut.

Sama periaate on käytössä myös parivuotiaan tyttäremme vaatteiden säilyttämisessä. Hänen vaatteensa vain ovat vielä niin pienikokoisia, että pinkkoja mahtuu hyllylle neljä. Ylemmällä hyllyllä ovat pitkät housut, sukkahousut, T-paidat ja pitkähihaiset paidat. Alemmalla hyllyllä puolestaan mekot, neuletakit, nilkkasukat ja asusteet. Erillisiä yöasuja ei käytä kumpikaan pienemmistä lapsistamme.

Kahden hyllyn metodin hyödyt

Kun vaatteita on vähän ja niille on varattu selkeästi omat paikat, pienikin lapsi oppii pitämään järjestyksen yllä ja löytää tarvitsemansa vaatteet itse. Parivuotiaskin tietää jo, missä hänen vaatepinossaan on mitäkin. Isommat osaavat viedä pestyt vaatteet kaappeihin omille paikoilleen.

Ja mikä parasta: kun säilytystilaa lasten vaatteille on näin vähän, eikä sitä ole aikomustakaan lisätä, ei yksinkertaisesti tule sorruttua lastenvaatevarusteluun. On helppo sanoa ei hyväntahtoisille liian isojen vaatteiden tuputtajille sekä henkkamaukan halparäteille ja kesän alennusmyynneille.

Bonuksena tulee vielä pistettyä pieniksi käyneet, epämieluisina toistuvasti pitämättä jäävät ja huonokuntoisiksi päässeet vaatteet ajoissa kiertoon. Mahtavaa!

Sesonkisäätöä ja säännöstelyä

Vaatepinojen sisältöä voi tarvittaessa vaihtaa sesongin mukaan, mutta meillä hyllyille mahtuvat koko vuoden vaatteet, koska kunkin vaatelajin kappalemäärät ovat niin pieniä. T-paitoja pojallamme on peräti seitsemän. Pitkiä housuja hänellä on viidet, harvoin käytetyt juhlahousut mukaan lukien.

Sesonginmukaiset lasten ulkovaatteet roikkuvat meillä henkareissa eteisen naulakossa aikuisten takkien vieressä, kunnes ne on aika vaihtaa seuraavan kauden vaatteisiin. Vuodenajan vaihtuessa hankkiudun välittömästi eroon vaatteista, jotka eivät varmasti mahdu käyttäjänsä päälle enää seuraavana vuonna.

Vain harvoja vaatekappaleita käyttää meillä nuorempi lapsi vanhemman jälkeen, koska kaikilla lapsillamme on niin vahvasti oma tyyli ja omat värit. (Eikä tällä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa: poikamme värit esimerkiksi ovat oranssi, liilaan vivahtava pinkki ja kirkkaanpunainen.) Samasta syystä en ota juuri koskaan vastaan vaatelahjoituksia tuttavilta - etenkään sellaisia, joissa on "niin kivasti kasvunvaraa".

Myyn käytettyinä hankkimistani vaatteista kirpputorilla eteenpäin varmastikin lähemmäs 90 %. Tämä osoittaa sen, kuinka vähälle käytölle lasten vaatteet jäävät ennen kuin niistä kasvetaan ulos. Toisaalta tämä osoittaa myös sen, että edes 6-vuotias poikamme ei onnistu yleensä rikkomaan vaatteitaan ja että minä onnistun valitsemaan kirpputoreilta laatua.

Hankin lasten vaatteista uusina yleensä vain sukat ja alusvaatteet. Kaikkea muuta yritän ensin etsiä ainakin parilta lähimmältä kirpputorilta. Joskus käy niin, ettei sopivaa löydy käytettynä juuri sillä hetkellä. Silloin hyökkään tarjousrekeille tai hyödyntämään milloin minkäkin putiikin alennuskuponkeja. Täysihintaiset uudet lastenvaatteet eivät ole minun juttuni.