torstai 17. tammikuuta 2013

Leikaten ja liimaten, paino sanalla "heti"

Monelle on tuttuakin tutumpi taipumus ottaa vuosi toisensa jälkeen talteen erilaisia ruokaliitteitä ja lehtien reseptisivuja. Pinot kasvavat kasvamistaan ja ovat lopulta niin hallitsematon läjä, ettei siitä tee mieli edes yrittää etsiä inspiraatiota. Huomioida kannattaa myös se, että ruokatottumuksetkin vanhenevat nykymaailmassa yllättävän nopeasti.

Totesin joskus teini-ikäisenä ruokaohjekaaoksen sekä äitini että meillä asuneen äidinäitini ongelmaksi (myös toinen mummoni oli tässä suhteessa melko toivoton). Ryhdyin topakasti kiikuttamaan saunan kiukaan sytykkeiksi kaikki sellaiset ruokaohjeet, joista joko ohjeen monimutkaisuus tai raaka-aineiden eksoottisuus teki meidän huushollissamme yksinkertaisesti käyttökelvottomia.

Olin innostunut jo alle 10-vuotiaana leipomisesta ja 13-vuotiaana olin alkanut laittaa ruokaakin. Totuuden nimissä on sanottava, että omaa harrastuneisuuttani silmällä pitäen säästin sellaisiakin reseptejä, joihin äitini ja mummoni eivät olisi niiden monimutkaisuuden takia kahta kertaa vilkaisseet.

Tiukkaan seulaani jääneet reseptit ryhdyin liimaamaan A4-kokoiseen ruutuvihkoon erilaisten otsikoiden alle. Leivonnaiset. Jälkiruuat. Liha. Kala. Ja niin edelleen. Jatkoin samaa hyväksi havaitsemaani toimintatapaa myös muutettuani parikymppisenä ensimmäiseen omaan asuntooni. Silloinen poikaystäväni oli ammatiltaan ravintolakokki, joten kiinnostukseni ruokaa kohtaan kasvoi räjähdysmäisesti.

Aloin merkitä jokaisen ruokaohjeen kohdalle päivämäärän, jolloin sitä ensimmäisen kerran kokeilin. Lisäksi pisteytin ohjeet 1-5 tähdellä arvioiden lopputulosta suhteessa nähtyyn vaivaan. Näin teen edelleen, ja vain neljä tai viisi tähteä saaneita reseptejä käytän uudestaan.

Valikoi huolella ja arkistoi loogisesti - heti


Nyt olen harrastanut ruokaohjeiden leikkaamista ja liimaamista jotakuinkin 25 vuotta. Homma menee niin, että käyn heti huolellisesti läpi käsiini osuneen ruokaliitteen tai lehden sivun, ja leikkaan siitä heti irti ne ohjeet, joiden arvelen olevan hinta-laatu-vaivannäkösuhteeltaan hyviä.

Toki käytän valinnan perusteena myös perheemme makutottumuksia. Allergioita ei ole onneksi ainakaan toistaiseksi tarvinnut ottaa huomioon. Sitten liimaan irti leikkaamani ohjeet heti reseptivihkooni oikean otsikon alle odottaman ensimmäistä kokeilukertaa.

Sitten liimaan irti leikkaamani ohjeet heti A4-kokoiseen reseptivihkooni oikean otsikon alle odottaman ensimmäistä kokeilukertaa. Ohjetta kokeiltuani merkitsen siihen päivämäärän ja pisteytyksen 1-5 tähdellä. Uudelleen teen vain niitä ruokia, joille olen antanut 4 tai 5 tähteä. Kun vihko tulee täyteen, skannaan siitä parhaat ohjeet ja liimaan ne uuteen vihkoon. Vanhan vihon nakkaan menemään.

Pari ongelmaakin on metodissani ilmennyt: olen saanut kasaan kolme paksua A4-kokoista ruutuvihkoa, joista se vanhin ja käytetyin hajosi viime vuonna kappaleiksi. Otin talteen eniten hyödynnetyt sivut ajatuksenani skannata ne ja liimata ohjeet vihkoon uudelleen, mutta häpeäkseni joudun myöntämään, että urakka on edelleen kesken.

Toinen ongelma liittyy siihen, että vuosien varrella vihkoihin on tietenkin kertynyt monia samalla otsikolla varustettuja osioita. Tämän ongelman olen ajatellut ratkaista nykyisen vihon täytyttyä siten, että ryhdyn keräämään reseptejä mappiin irrallisille luentopaperiarkeille. Välilehdet otsikoin jatkossa pääraaka-aineiden mukaan.

Oma systeemi, paras systeemi


Yksi mahdollisuus olisi tietenkin tallentaa reseptit tietokoneelle tai hyödyntää esimerkiksi Evernote-sovellusta.

Itse olen kuitenkin todennut, että tietokone ja minä emme mahdu samaan keittiöön, enkä halua rampata työhuoneessa kokkaamisen lomassa. Enkä myöskään räplätä kosketusnäyttökännykkää. Virtuaalimaailmassa vaanii aina sivupoluille hairahtumisenkin uhka, joka ei ole läheskään yhtä voimakas reseptivihkoa plärätessä.

Koska muutenkin kannatan henkeen ja vereen perinteisiä kirjoja, en loikkaa sähköisen datan puolelle tässäkään asiassa. Leikkaan ja liimaan edelleen, mutta tehokkaasti.

Tärkeintä tässäkin on löytää se itselle parhaiten sopiva, toimiva systeemi ja muistaa myös noudattaa - sekä tarvittaessa jalostaa - sitä. Kun tarpeellinen määrä toistoja on tehty, järjestelmällisestä ruokareseptien keräilystäkin tulee arkea helpottava rutiini!

2 kommenttia:

  1. Hei,

    Itse en ole noin järjestelmällinen resptien kerääjä, joten täytynee koittaa tuota vinkkiäsi. Tällä hetkelä irtirepäistyjä reseptejä on varmaan useammassakin paikassa. Tavoitteenanai on löytää sellaiset reseptit, joista nyt murrosikäiset lapseni tykkäävät ja tehdä heille niistä tupaantuliaislahja omaan kotiin muuttaessaan. Siinä vaiheessa pitäisi kyllä olla reseptit tietokoneella ja kuvat joka ruokalajista, mutta vielä minulla on muutamia vuosia aikaa toteuttaa tämä ideani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useimmat ihmiset eivät ole yhtä järjestelmällisiä reseptien kerääjiä kuin minä. :) Normaalitilanne kodeissa on yleensä se, että irti repäistyjä reseptejä on useammassa paikassa.

      Olen vain todennut, että näin järjestelmällisesti toimimalla pääsen itse kaikkein helpoimmalla - ja minun on helpompi myös löytää etsimäni ohjeet, koska järjestän ne kunkin "luvun" otsikkona toimivan pääraaka-aineen mukaan.

      Tuo tupaantuliaislahjaideasi kuulostaa tosi kivalta! Nauti kuitenkin vielä tässä vaiheessa niistä vuosista, jotka saat viettää lastesi kanssa saman katon alla. Aika kulkee niin valtavan nopeasti.

      Poista