Sana ehkä - uhka vai mahdollisuus?

Elokuun lopussa keskustelimme Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä kiinnostavasta tavarakategoriasta "ehkä-tarvitsen-tätä-vielä-joskus". Kyselin ryhmän jäseniltä, millaisia ajatuksia heillä on tästä kategoriasta omassa elämässään ja millaisia tavaroita tähän päätyy heillä helpoimmin. Esitin pohdittavaksi myös seuraavat kysymykset: Mitä sitten, vaikka joskus tarvitsisikin? Olisiko se isokin maailmanloppu? Löytyisikö ehkä jokin korvaava ratkaisu?

Monesti kuulee paatoksellisia todistajanlausuntoja siitä, että ”laitoinpa senkin pois ja jo minä heti seuraavana päivänä tai viimeistään seuraavalla viikolla sitä tarvitsin”. Aivothan kyllä jäävät työstämään taustalla pois laitettua tavaraa ja kaikkia sen mahdollisia käyttötapoja, joten sinänsä ei ole kummakaan, että muka-tarpeita saattaa pian putkahdella. Eri asia sitten kokonaan, kuinka vakavaa se on.

Omassa testilaboratoriossani olen vuosien varrella todennut, etten ole kertaakaan kaivannut mitään kiertoon laittamaani tavaraa. Joskus on voinut käydä ohimennen mielessä, että minulla oli silloin tämä tai tämä jolla olisi voinut tehdä tätä ja tätä, mutta aina on löytynyt jokin muu keino. Koskaan ei ole tarvinnut ostaa uutta samanlaista tilalle, vaikka useimmat perustelevat luopumishaluttomuuttaan juuri mahdollisella uuden samanlaisen ostamisen tarpeella.

Ehkä-kategorian tuskallisuutta ei ainakaan vähennä se, että ns. vanhalla kansalla oli kosolti vielä tänäkin päivänä suusta suuhun kulkevia viisauksia, joiden mukaan kaikki on kolmessakymmenessä vuodessa tarpeen ja niin edelleen. Vanhalla kansalla ei viisauksia sommitellessaan ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea KAIKKI voisi meidän aikanamme tarkoittaa.

Mutta siitähän voisi vaikka... askarrella!

Kodin raivaajan ABC -vertaisryhmässä mainittiin ehkä-kategoriaan kuuluvina tavaroina esimerkiksi kartat ja muu matkailuun liittyvä paperitavara, puutarhalehdet, keittokirjat, erikoisemmat kodinkoneet, liian pienet eli ns. tavoitevaatteet, mökkivaatteiksi tai vähintään räteiksi kelpaavat vaatteet, juhlamekot, äitiysvaatteet, isompien sisarusten vaatteet sekä tietenkin käsityö- ja askartelumateriaalit ja ylipäänsä kaikki mahdollinen korjaus- ja tuunauskelpoinen.

"No niin mutta kotivaatteena tai mökille..." toteavat monet sellaisista vaatekappaleista, joita eivät julkisesti päälleen laittaisi mistään hinnasta. Miksi ihmeessä? Koti ja mökkihän ne vasta arvostettavia paikkoja ovatkin! Säästäväisillä ja kekseliäillä persoonilla on aina vähintään näennäistä tarvetta kaikenlaiselle myös siivouksessa, pihatöissä ja auton korjaamisessa. Tai ihan kohta on joulu tai pääsiäinen tai kesä, minkä vuoksi tarvikkeet on hyvä pitää jo valmiiksi Helposti Saatavilla.

Käsityö- ja askartelumateriaalit tuntuivat olevan ryhmän jäsenten keskuudessa se kaikkein suurin ongelma. Monet innostuvat kokeilemaan aina vain uusia projekteja edellisten jäädessä kesken. Toiset kertoivat saavansa kyllä projektit valmiiksi, mutta haalivansa edelleen vanhojen projektien materiaaleja innostuksen jo lopahdettua niiden osalta. Matonkutojat näkevät potentiaalia aina vain uusissa materiaaleissa, kuvioissa ja väreissä. Joukolla huokailtiin, että kunpa oppisi hahmottamaan sen määrän, jonka ihan oikeasti pystyy tekemään. Minä suosittelen prosessin keikauttamista niin päin, että ensin tulee inspiraatio tai tarve, johon sitten hankitaan se tarvittava materiaali.

Jotkut ovat lahjoittaneet ylimääräisiä askartelu- ja käsityömateriaalejaan samanhenkisille ihmisille tai organisaatioille työstettäviksi. Tämä onnistuu esimerkiksi valtakunnallisen ja maakunnallisten Materiaalitori kierrättäjille -ryhmieni ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Näprä-ilmaistukun kautta. Yksi tapa vähentää materiaalivuorta (ja muuttaa ehkä kylläksi) on myös varata itselleen oikein kalenteriin aikaa omien materiaalivarantojen hyödyntämiseen joko kotona tai vaikkapa kansalaisopiston kursseilla.

Vinkkejä irti päästämisen tueksi

Ehkä-kategorian tavaroiden karsiminen on keskeinen asia kodin raivaamisen etenemisen ja tuloksellisuuden kannalta. Siksi kyselinkin ryhmäläisiltä, millaisilla perusteluilla he ovat onnistuneet hankkiutumaan eroon tämän kategorian tavaroista tai millä perustelulla se voisi onnistua.

Keinoiksi mainittiin yksinkertaisesti tarve omistaa vähemmän, vakiintunut maku ja hyvä itsetuntemus sekä minimalistisesti sisustettujen kotien ihailu: jos haluaa vähän huonekaluja, on pakko olla myös vähän muuta tavaraa. Myös selkeän käyttötarkoituksen omaaviin tavaroihin keskittyminen on keino karsia sekalaista sälää. Joku jäsenistä kertoi pystyvänsä luopumaan ehkä-kategorian esineistä miettimällä sitä, että kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat pullollaan käytettyjä tavaroita, joten tilalle varmasti löytyy tarvittaessa aivan vastaava pikkurahalla. Paino sanalla tarvittaessa.

Monet kertoivat hyvän ja käyttökelpoisen tavaran pois heittämisen olevan kauhistus, ja yleiseen hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on sekin toisille vastenmielistä. Parhaaksi luopumisperusteluksi nousikin se, että löytää jonkun, joka tarvitsee sitä kaapissa olevaa kahdettakymmenettä T-paitaa tai pyyhettä luopujaa enemmän: asunnottoman, pakolaisen, löytökissan… Tämä varmasti selittää isoksi osaksi viime viikkojen tavara-avustustulvaa vastaanottokeskuksissa.

Lahjoituksille kaivataan selkeitä kohteita, joissa on aito tarve juuri kyseiselle tavaralle. Selkeään kohteeseen on helpompi luopua myös niistä tavaroista, joista itse ei syystä tai toisesta yksinkertaisesti pidä, mutta joita silti säilytetään velvollisuudentuntoisesti. Täsmäkohteita voi löytää esimerkiksi Kierrätä lahjoittamalla -sivultani Facebookissa.

Aivan loistava havainto oli myös se, millainen voima voi olla "Haluanko säilyttää tämän?" -kysymyksen muuttamisessa muotoon "Pystynkö luopumaan tästä?". Molempiin on nimittäin melkein yhtä helppo vastata myöntävästi, mutta vain toinen aikaansaa muutosta. Sitä paitsi tuntuu älyttömän hyvältä päästä sanomaan itselleen, että pystyy johonkin – ihan mihin tahansa johonkin! Myös Marie Kondo puhuu KonMari-kirjassaan viisaita sanoja luopumisen itsetuntoa vahvistavasta merkityksestä.

Keräysauto ottaa vastaan, myös askartelumateriaaleja

Kiertoon laittamisen helppous on yksi keskeisistä luopumispäätösten vauhdittajista. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksella on parhaillaan käynnissä ensimmäistä kertaa järjestettävä keräysautokiertue pääkaupunkiseudulla. Kiertävä keräysauto on ollut etenkin monien autottomien toiveena. Tavaralahjoitukset mahdollistavat Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen toiminnan ympäristötyön ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen parissa – ja autoon otetaan muuten vastaan myös askartelumateriaaleja!

Keräysauto kiertää

• Helsingissä 31.8.–6.10.
• Espoossa 7.10.–4.11.
• Kauniaisissa 26.–27.10.
• Vantaalla 5.–30.11. ja
• Kirkkonummella 1.–4.12.2015.

Tarkemmat aikataulut

Joskus voi olla niin, että roskiskin tuo enemmän mielenrauhaa kuin tarpeettoman tavaran säilyttäminen. Jätteeksi lajittelu on ainoa oikea vaihtoehto silloin, jos lahjoitettava tavara olisi saajalle pikemminkin riesa. Lahjoitathan siis vain ehjää ja puhdasta.

Lämpimät kiitokset kaikille aktiiviseen keskusteluun osallistuneille ryhmäläisille! Keskustelua saa mielihyvin jatkaa tässä blogissa.