Ehkä tulisi käytettyä. Ehkä tulisi tehtyä. Ehkä ehtisin. Ehkä oppisin. Moni shoppailee ja säilyttää vain ilmentääkseen sitä ihanneminää, jolla on huomattavasti normaalia enemmän tunteja vuorokaudessa, joka tienaa tuhottomasti, joka matkustelee, leipoo, tuunaa kädenkäänteessä mitä tahansa ihan uudenlaiseksi, kierrättää kaiken oikeaoppisesti ja kaiken tämän päälle vielä viettää laatuaikaa lasten, puolison ja ystävien kanssa. Kun tosielämän tuoksinassa kaikki ei sujukaan ihan noin auvoisasti, ihanneminän varusteet päätyvät ruokkimaan huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta.
Tähtäimessä siintäneiden mielihyvän, itsetunnon kohentumisen ja unohtumattomien hetkien sijaan hankinnat lyövätkin hyllyiltä huudellessaan kipeästi kasvoille: Tuonnekaan ei ole koskaan ollut varaa matkustaa (matkaoppaat). Ennen vain yhden kokonumeron verran liian pienistä vaatteista on tullut kolme kokonumeroa liian pieniä (tavoitevaatteet). Ei ole ollut aikaa ryhtyä suklaakonvehtien tekijäksi (konvehtimuotit ja muut tarvikkeet). Meillä ei koskaan käy ystäväporukoita nauttimassa italialaisen buffet-pöydän antimista (italialaisten keittokirjojen rivistö). Enkä ole tullut askarrelleeksi luonnonmateriaaleista huippuesteettisiä pöytäkoristeita makaronilaatikon kaveriksi (kattaus- ja askartelukirjojen armeija).
Pieniä pettymyksiä yksi toisensa perään. Miksi et yksinkertaisesti irrottaisi niistä ja nauttisi siitä, mihin pystyt elämässäsi oikeasti juuri nyt? Huomenna saatat pystyä vieläkin enempään, mutta myös päinvastainen vaihtoehto on mahdollinen. Tavaroilla rakennettavasta ihanneminästä luopuminen on paitsi itsensä rakastamista, hyväksymistä ja arvostamista, myös tässä hetkessä läsnä olemista. Haaveista ja unelmista saa – ja täytyykin – pitää kiinni, mutta ei niitä tarvitse konkretisoida tavaraksi.
Pidä kiinni vain rakkaudesta, älä velvollisuudentunnosta
Vertaisryhmässä arveltiin, että kotia raivatessa koko ajan kevenevä
ja iloisemmaksi muuttuva olotila johtuukin osaltaan juuri siitä, että
ihanneminä marssii ulos ovesta samaa tahtia hupenevien tavararöykkiöiden
kanssa. Esiin nousi myös capsule wardrobe -käsite, josta on puhuttu itse
asiassa jo melkoisen kauan ja joka on KonMari-menetelmän kanssa samoilla
linjoilla: kaappiin jätetään vain ne vaatteet, joita aidosti voi sanoa
rakastavansa tai jotka vähintäänkin tuovat iloa. Monet vertaisryhmäläisistä ovat
kokeneet nämä menetelmät silmiä avaaviksi, toimiviksi ja luopumisen tuskaa
helpottaviksi.
Tavaroiden vähentäminen – tai ylipäätään läpikäyminen – on aina matka itseen. Vaatteiden kohdalla se on sitä erityisesti, koska vaatteet ovat ihollamme ja niin läheisesti osa meitä. Vaatteethan ovat tavalla tai toisella persoonamme peili. Joillakin ne heijastelevat enemmän sitä ihanneminää, joillakin enemmän todellista minää.
Tavaroiden vähentäminen – tai ylipäätään läpikäyminen – on aina matka itseen. Vaatteiden kohdalla se on sitä erityisesti, koska vaatteet ovat ihollamme ja niin läheisesti osa meitä. Vaatteethan ovat tavalla tai toisella persoonamme peili. Joillakin ne heijastelevat enemmän sitä ihanneminää, joillakin enemmän todellista minää.
Kannustan sinua arvostamaan itseäsi, omaa makuasi ja
ainutkertaista elämääsi niin paljon, ettet säilytä velvollisuudentunnosta
mitään, mikä ei ole todella tarpeellista tai tuota sinulle iloa! Aikanaan
syystä tai toisesta tehty, tarpeettomaksi tai virheelliseksi osoittautunut hankinta ei ole itsessään mikään
perustelu säilyttämiselle, saati vastentahtoisesti käyttämiselle. Et ole mitään
velkaa virheostoksillesi! Mutta toivon, että otat niistä opiksi.
PS. Jos kaipaat buustia tavaroiden läpikäymiseen, emännöin
lokakuun ajan Facebookissa Minimalismipeliä, jossa on ideana, että kuukauden
ensimmäisenä päivänä kodista poistetaan yksi tavara, toisena kaksi ja niin
edelleen. Yhdysvaltalaisen The Minimalists -ryhmän lanseeraamaan
Minimalismipeliin osallistuaksesi sinun ei tarvitse tavoitella minimalismia. Tavarat,
jotka ovat sinulle tarpeettomia, saattavat kuitenkin olla jollekin toiselle
tarpeellisia jo tänään.
Pidempikestoista vertaistukea tavaratuskailuun puolestaan
tarjoaa Kodin raivaajan ABC -ryhmäni, ja ostomotiiveja pääsee yhdessä muiden
kanssa tutkailemaan Facebook-tapahtumassani ”Tätä en ostanut lokakuussa 2015”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti