Keittiön musta aukko

Tiedättehän te nämä: keittiötasojen alla olevat, toiminnallisuudeltaan aivan onnettomat kattilakaapit. Nämä keittiöiden "mustat aukot" pitäisi kieltää lailla. Kulmakaruselleistakaan harvoin on näiden pelastajiksi.

Ammattijärjestäjänä, sen vuoksi tai siitä huolimatta, käyn kotimme kaapit läpi vähintään neljästi vuodessa. Tai oikeastaan "skannaus" on päällä jatkuvasti. Mutta tässä on nyt kaappi, johon en ole moneen vuoteen koskenut: 55 x 100 cm silkkaa kärsimystä kahdessa hyllytasossa. Tänään päätin ryhdistäytyä. Rohkeasti vain kaapin sisältö levälleen työtasoille ja ruokapöydälle!

Ja mitä kaikkea musta aukko olikaan nielaissut:

• 10 litran teräskattila, 5 litran teräskattila, 2 kpl kolmen litran teräskattiloita
• 1,5 litran teräskasari, 5 litran teflon-kattila
• valurautainen paistinpannu, lettupannu, tavallinen paistinpannu, kasvispannu
• paistokasari, blinipannu, tehosekoitin, terästermari
• 2 kpl voileipäkakkuvuokia, 4 kpl leipävuokia, 2 kpl irtopohjakakkuvuokia
• kuivakakkuvuoka, 2 kpl kakkukupuja, 2 kpl muffinssipeltejä
• fonduesetti, wok-pannu, sähköinen sitruspuserrin, kynttilälämmitteinen glögipata

Kaikkiaan 31 vaikeahkosti käytettävästi kaappiin sijoitettavissa olevaa esinettä. Jos ei määrästä, niin kaapin sisällön laadusta on ehkä pääteltävissä, että tässä perheessä suhtaudutaan ruuanlaittoon ja leivontaan kohtuullisen suurella antaumuksella. Tai ainakin oli tapana suhtautua silloin, kun siihen vielä oli aikaa ja erityistä halua.

Tilanne kuitenkin on selvästi muuttunut niissä kuudessa ja puolessa vuodessa, jotka olemme nykyisessä kodissamme asuneet ja joiden aikana en juurikaan ole järjestämismielessä kattilakaappiimme kajonnut. Rationalismi on vallannut ruuanlaittommekin. Miten tylsää. Tavallaan.

Olin yllättynyt siitä, kuinka vaikeaa minulle, järjestämisen ja karsimisen ammattilaiselle, oli puntaroida oman kattilakaappimme sisällön tarpeellisuutta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että lähtöpassit ovat paikallaan wok-pannulle (niin kaunista laatu-designia kuin se onkin), sitruspusertimelle (niin paljon kuin tuoreita appelsiineja raskauksieni aikaan himoitsinkaan) ja kynttilälämmitteiselle glögipadalle (niin hienoa tunnelmaideologiaa kuin se edustaakin).

Fonduesetistä olisin myös ollut valmis luopumaan, mutta puolisoni parahti fantasioineensa juuri hiljattain kahdenkeskisestä fondue-illallisesta "kuin silloin ennen". Koetin mutista jotakin siitä, että eihän me olla moneen vuoteen moista härveliä käytetty, mutta niin vain setti tönöttää edelleen kattilakaapissamme. Ajatus kahdenkeskisestä fondue-illallisestahan on todella kaunis, ei käy kiistäminen.

Kaikelle muulle sen sijaan arvelen olevan edelleen käyttöä, vaikka leipä- ja voileipäkakkuvuokista en ole aivan vakuuttunut. Lopetinhan leivän syömisen monta kuukautta sitten. Mutta ne juhlat! Synttärit ja ensi kesän rippijuhlat, ensimmäiset perheessämme. Miten ehtoisan maineessa oleva emäntä muka selviäisi ilman omia voileipäkakkuvuokia? Tuttavien ja naapureiden keittiöiden mustista aukoista kun ei koskaan tiedä.