Kukkia maljakoihin asetellessani mieleeni juolahti, että todennäköisesti melko merkittävä osa ihmisten vaate- ja sisustavaraostoista johtuukin tarpeesta saada ympärilleen jotakin tiettyä väriä, värien nälästä. Ei ehkä sittenkään välttämättä tarpeesta hankkia endorfiiniryöppy nimenomaan ostamalla jotakin tai varsinkaan tarpeesta juuri sille kyseiselle esineelle tai vaatekappaleelle.
Tunnistan itsessäni usein vahvan tarpeen kirkkaalle keltaiselle, oranssille tai pinkille, jotka kaikki ovat voimavärejäni. Syys- ja talvipimeillä voimavärini numero yksi on syvä violetti.
Musta, valkoinen ja harmaa puolestaan ovat perusvärejäni niin sisustuksessa kuin pukeutumisessakin. Näin on ollut jo parikymmentä vuotta, enkä usko tilanteen muuttuvan miksikään.
Minä kanavoin useimmiten värien nälkäni leikkokukkiin ja kynttilöihin, jotka täyttävät tehtävänsä jättämättä jälkeensä mitään muuta kuin voimaantuneen olon. Helppo ja toimiva ratkaisu ovat olleet myös yksiväriset, käyttöä ja pesua vuodesta toiseen kestävät koristetyynynpäälliset, joita vaihdan vuodenajan ja fiiliksen mukaan.
Olen hankkinut myös tarkasti oman makuni mukaisia yksivärisiä sesonkivaatteita voimaväreissäni. Ilahdun vuodesta toiseen kaivaessani syksyllä esille vaikkapa violetit nahkahansikkaani ja violetin kaulahuivin. Kevään puolestaan tuovat kirkkaankeltaiset topit ja huivit.
Itsetuntemus ja itsensä kuunteleminen ovat merkittävä osa paitsi kokonaisvaltaista hyvinvointia, myös kestävää ja vastuullista kuluttamista. Kaltaiseni kolmen lapsen äiti ei tietenkään voi keskittyä vain itseensä, vaan elämää eletään me-muodossa.
Onneksi myös perheeni pitää samoista väreistä - liekö syy vai seuraus, mutta yhtä kaikki niin on. Puolisoni pukeutuu mustaan, harmaaseen ja violettiin. Teini-ikäinen tyttäreni on rakastanut taaperosta asti kirkkaankeltaista, ekaluokkalainen poikani julistaa kirkkaan oranssin olevan lempivärinsä ja kolmevuotias pikkuneiti ei ole vahvan oman tahdon muodostumisen jälkeen muuta päälleen huolinut kuin kirkasta pinkkiä.
Omat värit kulkevat meillä mukana vaatteiden lisäksi myös esimerkiksi kylpypyyhkeissä, hammasharjoissa ja lasten piirustuskansioissa. Ja kun kolmevuotias piirtää perheenjäseniään, iskä on musta, äiti violetti, sisko keltainen ja veikka oranssi. Keskimmäisenä viipottaa tietenkin pirtsakan pinkki pääjalkainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti