Kevätsiivous opiskelijakodissa

Kävin tänään "tupatarkastuksella" parikymppisten siskosten opiskelijakodissa. Kuvissa näette reilun tunnin mittaisen rutistuksen poistosaldon.

Harmittaa, ettei lähtevien vaatekappaleiden määrää tullut laskettua - se oli melkoinen. Lisäksi poistotuomion saivat monet laukut ja kengät sekä pieni määrä koruja, pussukoita ja muuta sekalaista pikkutavaraa. Kolmisen jätesäkillistä kaikkiaan. Tarpeettomiksi todetut vaatteet ja muut tavarat myydään Siivouspäivänä 24.5.2014.


Siskokset olivat nuorimmat ammattijärjestäjän ominaisuudessa tähän mennessä kohtaamani aikuiset, joten kyselin kiinnostuneena heidän kokemuksiaan tavaroista ja niiden kertymisestä.

Sain kuulla, että he tekevät "löytönsä" lähinnä ulkomaanmatkoilta, eivät kirpputoreilta, ja että esimerkiksi eläinharrastus voi kerryttää yllättävällä tavalla tarpeettoman tavaran määrää.

Kaikkein eniten minua kuitenkin jäi mietityttämään se, ettei mistään mummon antamasta (sinänsä täysin tarpeettomastakaan) voi luopua, koska mummo kuulemma tarkistaa, että kyseinen esine on edelleen tallella.

Voi mummot - ja papat - hyvät: antakaa lapsenlapsillenne tavaran sijaan mieluummin mojova palanen elämänkokemustanne ja yhteistä elämyksellistä aikaa!

Menkää yhdessä syömään, teatteriin, näyttelyyn, konserttiin. Jutelkaa. Se on valtavan paljon merkityksellisempää molemmille osapuolille kuin mikään tavara ikinä voisi olla.