Sisustamisen ei tarvitse olla shoppailua

Meillä oli lokakuussa neljävuotiaan kuopukseni kanssa sisustusprojekti: tytöntylleröinen etsi joka päivä kotimatkallamme Helsingin Lönnrotinkadun varrella sijaitsevan Vanhan kirkon puistosta hevoskastanjoiden piikikkäistä kodista pudonneita siemeniä. ”Ihanan sileitä!” hän hihkui. ”Mutta jätetään oravillekin vähän.”

Tuskinpa oravat myrkyllisillä siemenillä mitään tekivät, mutta ajatus oli yhtä kaunis kuin siementen pähkinämäinen muoto ja punaruskea sävy. Jonakin päivänä löysimme maasta vain yhden siemenen, kaikkein riemukkaimpana parisen kymmentä. Kotona laitoimme siemenet kuivumaan keittiön seinustalla olevan lipaston päälle, harmahtavaksi sävytettyyn rottinkikoriin. Kun ensilumi satoi, koriin oli kertynyt 60 hevoskastanjan siementä. Sen jälkeen siemeniä ei enää löytynyt, ja haikeina totesimme yhteisen projektimme tulleen sillä erää päätökseen.

Sisustus on juhlien tausta, ei niiden ilmentäjä

kuva: Riia-Maria Kyllönen

Näin isompien juhlapyhien alla tavaratalot ja sisustusliikkeet pursuilevat sisustamisen sesonkituotteita. Mainostajat vakuuttelevat bussien kyljissä ja ratikkapysäkeiden mainostauluissa, että joulutunnelman saa sisustusliikkeestä ostamalla. Tunnelma löytyy kaupan hyllyiltä yhtä todennäköisesti kuin ikuinen nuoruus 30 millilitran pullosta! Minusta sisustus on juhlien tausta eikä niiden varsinainen ilmentäjä. Juhlien tunnelma syntyy ennen kaikkea ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, todennäköisemmin jossakin muualla kuin kassajonossa. Toki myös esimerkiksi valolla, tuoksuilla ja musiikilla on iso osuutensa. Mutta kodintuotteisiin, joihin on lisätty etuliitteeksi jokin juhlapyhä, on syytä suhtautua suurella epäluulolla – kaikki se on turhaa kaapintäytettä vähintään 350 päivää vuodessa.

Sisustaminen on tilan varustamista ja järjestämistä toimivaksi, turvalliseksi ja viihtyisäksi. Kun kodin sisustuksen peruselementit eli pinnat ja isot huonekalut hankitaan alun perin harkitusti, laadukkuuteen, ajattomuuteen ja omien mieltymysten tutkiskeluun satsaten, pelkällä kevyellä somistamisella pärjää itse asiassa vuosikausia ellei jopa vuosikymmeniä. Ja mikä parasta: somisteita ei tarvitse välttämättä koskaan hakea kaupasta, vaikka vaihtelua kaipaisikin.

Luonnonmateriaaleja ja kertaalleen johonkin muuhun tarkoitukseen hankittua

Keräämämme hevoskastanjan siemenet ovat pitkäikäinen, biologisesti hajoava somiste kotimme perussisustuksen täydentämiseen. Kun siemenet pölyyntyvät, ne voi huuhtaista vedellä ja kuivattaa uudestaan. Ne voi jossain vaiheessa laittaa esille kauniiseen kannelliseen lasipurkkiin pölyyntymisen estämiseksi. Ja jos niihin joskus kyllästyy, ne voi nakata hyvillä mielin vaikka takaisin luontoon.

Kotonamme on somisteena muutakin lasipurkkeihin ja -pulloihin laitettua: pistaasin kuoria (jätteitä naposteluhetkistä), kanelitankoja (maustaneet aikanaan vietnamilaista pho-keittoa tai sekahedelmäkiisseliä), viini- ja kuohuviinipullojen korkkeja, yli 50 vuotta vanhoja jousettomia puupyykkipoikia isänäitini jäämistöstä, pähkinänsärkijälle liian haasteellisiksi osoittautuneita kuorellisia pähkinöitä, simpukankuoria, hiekkaa, pieniä kiviä.

Männynkävyt ovat aina kauniita – erityisesti sellaisinaan, mutta myös vaikkapa hopeisiksi spray-maalattuina. Ja onko olemassa esteettisesti täydellisempää muotoa kuin kananmuna? Varsinkin ruskeakuoriset kananmunat ovat minusta valtavan kauniita. Tyhjäksi puhallettujen ja hyvin kuivatettujen kananmunankuorienkin kohdalla kyse on yllättävän pitkäikäisestä, biologisesti hajoavasta sisustuselementistä: tusina sisustuksellista munankuorta matkasi ehjinä muuttokuormassamme uuteen kotiin kuusi ja puoli vuotta sitten, kananmunarasiassa tietenkin.

Ideana kaikissa edellä mainituissa on ollut se, että kyseiset materiaalit on joko kerätty itse luonnosta tai ostettu ja käytetty kertaalleen jo johonkin muuhun tarkoitukseen ennen sisustuskäyttöön ottamista. Teini-ikäinen tyttäreni käyttää huoneensa sisustamiseen vanhoja aikakauslehtiä ja sinitarraa, jotka nekin ovat alunperin tulleet talouteemme jotakin muuta tarkoitusta varten. Voimaannuttavat lauseet siiryvät seinille aivan kauniisti ilman sisustustarrojen shoppailemista.

Luonnonmateriaaleja somisteiksi kerätessä täytyy muistaa, ettei jokamiehenoikeuksiin kuulu ottaa kasvavasta tai kaatuneesta puusta tuohta, kuorta, oksia, lehtiä tai käpyjä. Myöskään sammalta, jäkälää tai varpuja ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Sallittua on kerätä luonnonvaraisia marjoja, sieniä, kukkia ja yleensä ruohomaisia kasveja, pihlajan- ja katajanmarjoja sekä maahan pudonneita käpyjä, kuivia risuja jne.

Hankintamatka omille kätköille

Monet ovat viime vuosina jakaneet sosiaalisessa mediassa kokemuksiaan siitä, miten silloin tällöin tehty löytöretki omiin vaatekaappeihin käy mainiosti shoppailureissusta; ihan vastaavalla tavalla tulee tehneeksi ilahduttavia löytöjä, mutta enempiä luonnonvaroja kuluttamatta. Sama pätee sisustustavaroihin. Meidän perheessämme on jo vuosikaudet ollut tapana viedä kellarikomeroon säilöön päättyneen sesongin vaatteet sekä sisustustekstiilit ja -esineet. Jälleennäkemisen riemu on vuodesta toiseen yhtä suuri, kun tekstiilit ja esineet ovat mahdollisimman ajattomia ja aidosti oman maun mukaisia.

Vuodenaikojen vaihtelu kuuluu vielä toistaiseksi suomalaisen elinympäristön ehdottomiin plussapuoliin. Sisustustekstiileiden ja -esineiden sesonkikierrosta voi tehdä siirtymäriitin vuodenaikojen välille: tammikuussa varastojen kätköistä esiin kaivetuilla aarteilla juhlitaan uutta vuotta, maalis-huhtikuun vaihteessa talven selättämistä, juhannuksena suloista suvea ja lokakuun alussa kääriydytään kodin lämpöiseen tunnelmaan talven kolkutellessa ovella.

Hintavertailusta tarpeellisuuden ja elinkaaren pituuden vertailuun

Media on iskostanut kuluttajien mieliin ajatuksen sisustamisesta enemmän tai vähemmän massiivisena euromääräisenä investointina uuteen. Aikakauslehdet tekevät yhtenä juttutyyppinä hintavertailuja, joissa toteutetaan mahdollisimman samannäköinen sisustus suurella ja pienellä budjetilla. Pienen budjetin sisustuksetkin ovat monesti näissä jutuissa parin tuhannen euron hintaisia.

Minua kiinnostaisi kovasti tehdä vastaavia sisustusjuttuja siten, että edullisemmassa versiossa karsittaisiin nykyistä tavaramäärää valikoivasti ja hyödynnettäisiin vain jo valmiiksi kotoa tai ilmaiseksi sukulaisilta tai tuttavilta löytyviä elementtejä. Kalliimmassa versiossa puolestaan käytettäisiin olemassa olevan irtaimiston lisänä tai osittain sen tilalla kirpputoreilta ja muista käytettyä tavaraa myyvistä liikkeistä hankittuja elementtejä. Kysymys todellakin on siitä, mistä kannattaa maksaa ja millaiset kulutusvalinnat ovat niitä oikeasti vastuullisia.

Edellä mainitut ovat ne tavat, joilla kierrättämistä ja uusiokäyttöä painottavana, risainaavana ammattijärjestäjänä, sisustussuunnittelijana ja somistajana toteutan omia ja asiakkaideni näkemyksiä kauneudesta. Valikoivan vähentämisen ohella ideoin jo olemassa olevien tavaroiden ja materiaalien hyödyntämistä uusin tavoin. Siten tavaroihin liittyvät mukavat muistot ilahduttavat päivittäin käytössä tai ainakin näkyvällä paikalla sen sijaan, että ne hautautuisivat tarpeettomana painolastina kaappien perukoille.

Älä osta mitään ja Kuinka paljon on tarpeeksi?

Tämä blogikirjoitus liittyy Luonto-Liitto ry:n Suomessa järjestämään Älä osta mitään -päivän kampanjaan, jonka teemana on tänä vuonna Krääsätön joulu. Kampanjan tarkoitus on saada ihmisiä kyseenalaistamaan nykymuotoista kulutuskulttuuria. Älä osta mitään -päivää vietetään perjantaina 28.11.2014. Kampanjaa voi seurata sivulla alaosta.fi sekä Facebookissa www.facebook.com/alaosta.

Suomen ammattijärjestäjät ry järjestää jo toisen kerran paljoutta, kohtuullisuutta ja vähentämistä käsittelevän Kuinka paljon on tarpeeksi? -tapahtuman. La 10.1.2015 Helsingin Bio Rexissä klo 11–15 järjestettävä tapahtuma on maksuton. Lisätietoja on osoitteessa tarpeeksi.fi. Tapahtumaan voi ilmoittautua Facebook-sivulla.